Väkivaltaiset uhkaukset ajoivat mediakriitikon evakkoon kotoaan

28.08.2014 10:51 | Miikka Lehtonen

Pelaajayhteisön synkeä elokuu jatkuu. Naisten roolia vidopeleissä käsittelevästä videosarjastaan tunnettu Anita Sarkeesian on joutunut jättämään kotinsa sen jälkeen, kun tavallista häiriintyneempi vesipää lähetti hänelle pinon tavallista uhkaavampaa vihapostia.

Anita Sarkeesian nousi pelaajayhteisön tietoisuuteen muutamaa vuotta sitten Kickstarter-keräyksellä, jolla pyrittiin haalimaan kasaan rahaa videosarjaa varten. Tropes vs. Women -videosarja käsittelee naisten roolia peleissä ja tutkii siihen liittyviä stereotyyppejä. Valitettavasti tietoisuus ei ottanut häntä vastaan positiivisesti, vaan masentavan ennakoitavasti Sarkeesian sai palautteena järkyttävät määrät vihapostia. Hän kun ei ole oikea pelaaja, eikä hänellä ole oikeutta puhua peleistä ja hän on, perkele vieköön, nainenkin vielä! Milläs oikeudella hän tulee hiekkalaatikkoa törkkimään?

Näin siis siellä lievemmässä päässä. Se syvempi puoli taas koostuu hyvin graafisista uhkauksista, jotka pyörivät väkivaltaisten ja seksuaalisten teemojen ympärillä. Sitä kuulemma — minkä uskonkin hyvin — tulee niin reippaasti, ettei kaikkea ehdi edes dokumentoimaan. Joskus tämäkään ei riitä, sillä parhaillaan Sarkeesian on evakossa ystävänsä luona saatuaan sen verran rankkaa, kohdistettua ja osoitteilla varustettua uhkailua, että hän ei katsonut voivansa olla enää turvassa omassa kodissaan. Samainen kaveri ilmoitti myös tietävänsä, missä Sarkeesianin vanhemmat asuvat, ja että Sarkeesianin raiskattuaan ja tapettuaan hän aikoi mennä vierailemaan myös siellä. Poliisi tutkii asiaa parhaillaan.

Kerrataanpa tässä vaiheessa, mitä Sarkeesian on tehnyt, koska joku voisi ehkä kuvitella, että nyt puhutaan vähintään sotarikollisesta. Vaan ehei, hän teki videosarjan, jossa uskalletaan sanoa, että ehkä Lara Croftin kolmiotissit, naiset pelastettavina prinsessoina ja hytkyvät tappelupelirinnat eivät ole se ainoa tapa hoitaa asioita, vaan ehkä pelaamisen maailmassa olisi tilaa muunkinlaisille naishahmoille. Tämä on ilmeisesti oikeutus vuosia kestäneelle häirintä- ja ahdistelukampanjalle, ainakin jos on kirjaimellisesti päästään vialla.

Ja sehän tässä pelottavaa onkin. Niin rasittavaa ja raskasta kuin perustason ”mee huora helvettiin” -paskaa varmasti onkin lukea, se on vain idioottien ja teinien mesoamista. Sekään ei tietenkään ole okei, perusteltavissa tai hyväksyttävämpää, mutta se ei ole se pahin mahdollinen seuraus.

Paljon huolestuttavampaa on se, että joku oikeasti epätasapainoinen tai häiriintynyt henkilö päättää ottaa netistä lukemiensa ja kuulemiensa juttujen perusteella tähtäimeensä Anita Sarkeesianin, Zoe Quinnin, Biowaren pelikirjoittajat tai jonkun niistä lukemattomista naisista, joita pelaajayhteisön mielestä on OK ahdistella ja häiritä, koska nämä ovat naisia. Siinä kohtaa juttu ei välttämättä enää rajoitu vain uhkailuun ja ahdisteluun, vaan voi oikeasti tapahtua jotain.

Tässä kohtaa moni varmaan kohauttelee olkapäitään. ”En minä niin tekisi”. ”En minä niin ajattele”. Ehkä ei, mutta olemme kaikki osaltamme luomassa sitä kulttuuria ja ilmapiiriä, joka pelaajayhteisössä vallitsee. Jokainen fiksu ihminen, joka vaikenee häirinnän ja ahdistelun edessä, tekee häirinnästä ja ahdistelusta hyväksyttävämpää ja näkyvämpää. Puhukaa vastaan ja ilmoittakaa, että tällaiset idiootit eivät puhu meidän puolestamme ja että me emme halua heitä osaksi yhteisöämme.

Herranen aika, ihmiset. Eihän tämä nyt voi näin jatkua!

Lähde:Polygon

Päivitys 13:20

Koska rautalankaa mitä ilmeisimmin tarvitaan, väännetään sitä nyt urakalla.

Ei, en sano, että Anita Sarkeesian on täydellinen ihminen tai että hänen kanssaan ei saisi olla eri mieltä. Saa. Pitääkin, jos sen paikka on. Jos videoissa on sisältöongelmia, puutteita tai suoranaisia vääriä väitteitä, niihin pitää voida puuttua. Mutta se täytyy tehdä asiallisesti. Jos Kickstarter-varoja on käytetty huonosti tai hukattu, siihen täytyy voida saada puuttua. Mutta asiallisesti. Mikään ei läheskään oikeuta tällaista touhua, varsinkin kun häirintä, ahdistelu ja uhkailu alkoi kauan ennen kuin ensimmäistäkään videota oli edes julkaistu. Välittömästi kampanjan alettua, tarkemmin sanottuna. On kauniisti sanottuna epärehellistä väittää, että tässä olisi nyt käynnissä jonkinlainen perusteltu saati sitten hyväksyttävä vastareaktio. Hevon paskat. Ei ole, varsinkaan kun kyseessä ei ole mitenkään uniikki tai edes harvinainen tapaus, vaan pikemminkin surullinen arki.

Suurin osa pelaavasta väestä on fiksua porukkaa, jolle ei tulisi ikinä mieleenkään osallistua tällaisiin häirintäkampanjoihin, enkä suinkaan halua muuta väittää. Mutta asiat eivät muutu niin kauan kuin fiksu enemmistö vaikenee häirintää nähdessään tai painaa päänsä hiekkaan ja uskottelee itselleen, ettei asia kuulu hänelle. Se kuuluu meille kaikille ja se koskettaa meitä kaikkia.

Lisää aiheesta

Yksi mätä omena ei pilaa koko satoa

Kirjaimellinen pelialap*sk*myrsky – seksiä, korruptiota, pelijournalismin etiikkaa, sensuuria…

Nainen yritti julkaista pelin ja joutui ahdistelukampanjan uhriksi

Muropaketin uusimmat