Kauhua, tylyä body horroria ja retrohenkistä 2D-seikkailua – arvostelussa Stasis
Miikka Lehtonen matkusti avaruuskauhun maailmaan ja tuli sieltä pois melkein puhtain housuin.
Stasis alkaa kauhuvideopeliksi tyypillisellä tavalla. Pelaaja herää yksin pimeästä huoneesta ilman hajuakaan siitä, missä hän on, tai miten hän on sinne päätynyt. Viimeinen muistikuva ei voisi olla paljon erilaisempi: mies yhdessä vaimonsa ja lapsensa kanssa asettumassa nukkumaan pitkää avaruusmatkaa varten. Miten hän päätyi luksusristeilyalukselta pimeään, ruosteen ja veren täyttämään huoneeseen? Ja missä ovat vaimo ja tytär?
Nämä ovat niitä kysymyksiä, joita Stasiksessa seuraavan noin seitsemän tunnin aikana ratkotaan. En spoilaa toki kaikkea, mutta vähän avaan silti tarinaa. Pelaajan nykyinen sijaintipaikka on jättimäisen megayhtiön lääketieteellinen alus, jota ei kätevästi löydy mistään arkistoista tai kirjoista. Tämäkään ei vielä selitä, miten kaikki aluksen miehistönjäsenet ovat päätyneet irtoraajoiksi ja märiksi tahroiksi seinille ja lattioille. Jotain ikävää on tapahtunut, mutta mitä?
Siitä pitää Stasikselle nostaa hattua, että peli luo tunnelmaa erinomaisesti.
Lue koko arvostelu: Stasis (Mac, PC)
