Madden 2004 (PS2)
eDomen arvostelussa Playstation 2:n Madden 2004
EA:n urheilupelit ovat saaneet itselleen kyseenalaiseen maineen viihdyttävinä, mutta sangen mielikuvituksettomina paketteina, joiden vuosittaiset versiot ovat yleensä pelkkiä grafiikkapäivityksiä. Useimpien yhtiön pelisarjojen kohdalla tämä pitääkin paikkaansa, mutta amerikkalaiseen jalkapalloon keskittynyt Madden on jo pitkään ollut säännön vahvistava poikkeus. Se on tarjonnut vuosi toisensa jälkeen erittäin laadukasta peliviihdettä kekseliäillä uudistuksilla maustettuna.
Perinteisesti haastava
Useimpien edeltäjiensä tapaan uusimman Maddenin tärkein valttikortti on sen erinomainen ja helposti lähestyttävä pelattavuus. Amerikkalaisen jalkapallon luonteesta johtuen peli sisältää runsaasti erilaisia tilanteita, joissa kontrollit toimivat täysin eri tavoin. Esimerkiksi yhden ainoan hyökkäyksen aikana saman napin painallus siirtää ensin pallon pelinrakentajalle, heittää sen sitten kohden vastaanottajaa ja saa lopulta pelivälineen kanssa juoksevan hyökkääjän kiihdyttämään vauhtiaan.
Toteutustapa kuulostaa monimutkaiselta, mutta sen avulla mukaan on saatu kaikki tarpeelliset elementit erilaisia syöttömahdollisuuksia, väistöjä ja pyörähdyksiä myöten. Kaikkien yksityiskohtien hallitseminen vaatii jonkin verran totuttelua, mutta parin harjoitusottelun jälkeen homma alkaa sujua ja kontrollisysteemi muuttuu hetkessä hämmentävästä luontevaksi. Älykkään nappien sijoittelun lisäksi tähän vaikuttaa mainio pelituntuma, jonka ansiosta virtuaaliurheilijat reagoivat DualShockilla annettuihin komentoihin pelaajan toiveiden mukaisesti.
Intuitiivinen pelattavuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Madden olisi mikään helppo peli. Sen tekoälyvastustajat osaavat asiansa ja hyökkäysten onnistuminen vaatii koko joukkueen onnistunutta yhteistyötä. Lisäksi jokaiseen tilanteeseen vaikuttaa niin monta erilaista tekijää, että pelaajan on keskityttävä peliin poikkeuksellisen tiukasti eikä voitto ole koskaan varma ennen loppuvihellystä. Niinpä ottelut ovatkin haastavia, mutta samalla myös erittäin palkitsevia. Onnistuneet kuviot nostavat tunnelmaa kummasti ja huonoina hetkinä omat virheensä on yleensä helppo havaita. Tämä pelikokemuksen intensiivisyys onkin yksi sarjan tärkeimpiä valttikortteja.
Hienosäätöä kentällä ja katsomossa
Ottelutapahtumien kannalta tulokkaan tärkein uudistus on Playmaker-tila, joka mahdollistaa hyökkäys- ja puolustuskuvioiden muokkaamisen joukkueiden ryhmityttyä aloitussyöttöön. Systeemin tarkoituksena on antaa pelaajalle tilaisuus reagoida vastustajan valitsemaan taktiikkaan ja muuttaa esimerkiksi hyökkääjien juoksureittejä siihen paremmin sopiviksi. Playmaker-ominaisuuksien tehokas hyödyntäminen vaatii oikeiden nappiyhdistelmien opettelua, nopeita hoksottimia ja amerikkalaisen jalkapallon tärkeimpien hienouksien tuntemista. Sen hallitseminen kuitenkin kannattaa, sillä pienen hienosäädön avulla voi tehdä ratkaisevia muutoksia pelisuunnitelmaansa. Lisäksi uudistus saa pelin tuntumaan entistä enemmän siltä, että pelaaja ohjaa koko joukkuetta eikä vain yksittäistä pelinrakentajaa tai linjamiestä.
Toinen tämän vuoden suurista uutuuksista löytyy pelimoodi-puolelta. Ennestäänkin erittäin kattavaa Franchise-tilaa on laajennettu Owner-variantilla, joka antaa pelaajalle mahdollisuuden manageroida joukkuettaan myös pelikentän ulkopuolella. Tällöin tehtäväkenttään lisätään mm. valmentajien ja muun henkilökunnan palkkaaminen, stadionin rakentaminen ja pääsylippujen hintojen määritteleminen. Owner-moodi painottaa siis ottelumenestyksen lisäksi tilikirjojen kunnossapitoa. Varsinaisiin managerointipeleihin verrattuna kyseessä on hieman köykäinen kokonaisuus, mutta Madden-sarjaan se tuo täysin uuden ulottuvuuden.
Täysimittaisiin NFL-kausiin keskittyneen Franchise-moodin lisäksi paketista löytyy runsaasti muuta pelattavaa. Tavanomaisten ratkaisuiden, eli yksittäisten otteluiden ja turnausten rinnalle, on vuosien saatossa ilmaantunut myös hieman luovempia vaihtoehtoja. Näistä kaikkein kiinnostavin on hektinen Two Minute Drill, jossa pelaaja yrittää tehdä kahdessa minuutissa mahdollisimman monta touchdownia keräten samalla suorituspisteitä erilaisista tempuista. Aivan täydellistä jenkkifutis-pakettia EA ei kuitenkaan ole jaksanut Eurooppaan saakka tuoda, sillä Amerikassa valtavan suosittu nettipeli-moodi on jätetty pois pelin täkäläisistä versioista.
Aiheesta kiinnostuneille märkäkorville ja amatööreille pelistä löytyy harjoitusmoodi, joka johdattaa pelaajan kädestä pitäen amerikkalaisen jalkapallon saloihin. Valitettavasti se ei ole aivan yhtä havainnollinen kokonaisuus kuin pari vuotta sitten ilmestyneen Maddenin versio, mutta pienellä kärsivällisyydellä ja oma-aloitteisuudella lajiin tutustuminen onnistuu nytkin ilman suurempia ongelmia. Aiempi kokemus amerikkalaisen jalkapallon saralta ei siis ole välttämätöntä pystyäkseen nauttimaan itse pelistä.
Arvot kohdallaan
Audiovisuaalisella osastolla tulokas jatkaa sarjan kunniakkaita perinteitä. Virtuaaliurheilijat on mallinnettu ja animoitu niin tarkasti, että kenttätapahtumista on vaikeaa löytää mitään epäuskottavan näköistä. Pelimäisestä perusilmeestä EA:n väki ei sentään ole päässyt eroon, mutta realistisuudessaan grafiikka edustaa nykyisten urheilupelien ehdotonta parhaimmistoa. Sama pätee myös otteluiden kommentaattoreihin, jotka tuottavat jatkuvasti järkevältä vaikuttavaa dialogia ja toistavat samoja fraaseja kiitettävän harvoin.
Madden-sarja ei siis sorru samoihin virheisiin kuin muut EA:n urheilupelit, vaan sen ystäville tarjotaan vuodesta toiseen jotakin uutta. Tällä kertaa pelintekijät ovat tehneet sekä ottelutapahtumien hallinnasta että paketin pitkäikäisimmästä pelimoodista entistä monipuolisempia ja syvempiä. Lisäksi tarjolla on monia pienempiä uudistuksia lähes kaikilla pelin osa-alueilla. Kokonaisuutena Madden 2004 onkin niin erinomainen julkaisu, että siihen tutustumista kannattaa harkita, vaikkei amerikkalainen jalkapallo lajina kiinnostaisikaan.
