Jälkipelissä Grand Theft Auto: San Andreas
Kuinka Rockstar Games teki GTA-sarjansa uusimman osan? Luistiko San Andreasin kaltaisen jättipelin tekeminen liukkaasti vai tapahtuiko matkan varrella kommelluksia? Kysyimme – ja Rockstar vastaa.
Kuinka loitte viisi kertaa Vice Cityn kokoisen pelin alle kahdessa vuodessa, ja minkälainen haaste oli luoda alusta loppuun mielenkiintoista tekemistä ja pelattavaa koko pelimaailman täydeltä?
Meillä oli valtavasti ideoita, joilla halusimme täyttää pelialueen. Pelimaailman laajuus ei siinä mielessä aiheuttanut haastetta. Se oli enemmän haaste tekijätiimille ja teknologialle. Tavoitteemme oli luoda aiempia pelejä huomattavasti laajempi pelimaailma, jossa voisi tehdä paljon enemmän erilaisia asioita. Ympäristön sekä pelaajan välillä piti olla huomattavasti enemmän vuorovaikutusta. Tämä näkyi etenkin päähahmon ja muiden hahmojen välisessä interaktiossa. Luovia pelillisiä ratkaisuja tarjoavien pelien tekeminen ei koskaan ole helppoa. Siihen tarvitaan paljon lahjakkaita ja ahkeria ihmisiä. Rockstar North onnistui sisällyttämään San Andreakseen niin paljon tekemistä, ettemme usko kenenkään tylsistyvän.
Miksi valitsitte 1990-luvun alun Kalifornian pelin tapahtumapaikaksi ja ajankohdaksi?
1990-alun Yhdysvaltain länsirannikko oli todella energinen paikka, jossa tapahtui valtavasti asioita, jotka muovasivat nykypäivän populaarikulttuuria. Tuo aikakausi ja paikka oli muodin, musiikin, graffitin ja elokuvan kehto. Ihmiset, arkkitehtuuri ja länsirannikon maisemat ovat hyvin vaihtelevia – siellä on Hollywoodin glamouria, San Franciscon vuoristomainen alue, Nevadan aavikot, Las Vegasin ylilyöty neonmaailma ja South Centralin jengit. Alueella on siis valtavasti tarjontaa ja vaihtelua, mikä puolestaan tarjoaa pelille todella rikkaan pohjan, jolle rakentaa.
Jokainen Grand Theft Auto -sarjan peli on tarjonnut uusia ideoita, hyvän juonen ja yllätyksiä. Kuinka vaikeaa on yrittää ylittää pelaajien odotukset kerta toisensa jälkeen?
Onhan se vaikeaa, mutta tavoitteemme on aina ollut tehdä sellaisia pelejä, joita itse haluamme pelata, ja omat odotuksemmekin ovat järkyttävän korkeat. Pelinkehittäjinä me nostamme koko ajan rimaa ja asetamme itsellemme aina uusia tavoitteita. Saavutamme aina vain murto-osan siitä, mihin olemme tähdänneet – jokaisen pelin jälkeen on niin paljon asioita, jotka halusimme tehdä, mutta emme kyenneet. Tällaiset haasteet eivät ole huono asia, vaan ne ovat motivoivia ja inspiroivia asioita.
