Prince of Persia -trilogia jälkipelissä

Prince of Persia –pelit ovat yksi pelimaailman pitkäikäisimmistä sarjoista, vaikka se olikin välillä todella pitkällä tauolla. Jälkipelissä-jutussa tuoreen trilogian, eli Sands of Timen, Warrior Withinin ja The Two Thronesin, tekijät kertovat ajatuksiaan pelin luonnista uudelleen nykypäivän pelikoneille.

Kun aloititte Sands of Timen kehitystyön, pelasitteko Jordan Mechnerin tekemää ensimmäistä klassikko-Princeä?

– Pelasimme, ja kävimme tarkkaan läpi pelisarjan kaksi ensimmäistä osaa. Tärkeimmät vanhoista peleistä omaksutut asiat olivat sulava animaatio, tarinan merkitys ja kenttäsuunnittelu, jonka täytyi perustua akrobaattisiin pulmiin. Jordan Mechner työskenteli ryhmässämme käsikirjoittajana ja suunnittelukonsulttina.

Kas näin prinssi loikkaa.

Entä pelasitteko Prince of Persian vanhempaa 3d-versiota?

– Siitä me opimme lähinnä sen, mitä ei kannata tehdä, eli yrittää säilyttää vanhan pelin 2d-pelimekaniikka. Vanhassa 3d-pelissä pelaajan täytyi esimerkiksi laskea prinssin ottamien askeleiden määrä ennen hyppyä. Uuteen trilogiaan tarvittiin muutakin kuin 3d-grafiikkaa: puhdasta 3d-pelimekaniikkaa.

Sands of Time arvosteltiin lehdistössä positiivisesti. Miltä tuntui, kun myyntiluvut eivät vastanneet kehuja?

– Eivät myynnit junnanneet paikoillaan, vaan Prince of Persia -sarja on yksi harvoista yli miljoonan myyneistä sarjoista. Jos myyntiluvut olisivat olleet pettymys, emme olisi tehneet toista ja kolmatta peliä. Meillä oli hyvä henki: innokas palaute todisti, että olimme onnistuneet herättämään henkiin vanhan klassikkosarjan. Siinä on onnistunut harva kehittäjäryhmä.

Warrior Withiniä tehdessänne siirryitte veriseen goottityyliin. Miksi?

– Ensimmäisen osan ja sen jälkeiset tapahtumat pakottivat prinssin kehittymään, ja hänestä tuli kovempi ja kokeneempi soturi kuin Sands of Timessä. Tyylinvaihdos ja taistelut heijastavat tätä muutosta ja sopivat tarinaan. Halusimme, että pelaaja todella kokee muutoksen.

Tuliko mieleen, että Sands of Timen fanit saattaisivat kokea muutoksen ilmauksena siitä, että he eivät olekaan tavoittelemanne kohdeyleisö?

– Otamme tietysti huomioon saamamme palautteen. Vaikka osa faneista ehkä pettyi aikuisempaan tyyliin, useimmat kuitenkin pitivät esimerkiksi uudesta, vapaasta taistelusta.

Ei kannata pelata, jos korkeat paikat huimaavat.

– Halusimme tehdä The Two Thronesista trilogian huipentuman ja yhdistää siihen kakkososan toiminnan ja ykkösosan ainutlaatuisuuden. Emmekä halunneet tehdä samaa peliä kahdesti! Siksi lisäsimme mukaan kaupunkimaisemat, pimeyden prinssin ja uusia pelimekaniikkoja, kuten pikatapot ja valjakkokisat. Uskomme, että näin miellytimme kaikkia sarjan faneja.

Mikä peleistä oli lopulta trilogian suosikkinne?

– Tähän on mahdotonta vastata. On kuin kysyisi vanhemmilta, kuka on heidän lempilapsensa!

Mitä Prince of Persialle on seuraavaksi luvassa?

– The Two Thrones päätti nykyisen Sands of Time -trilogian. Uuden sukupolven ja käsikonsoleiden suhteen teidän täytyy vain odottaa kärsivällisesti!

Mitä lehdistö sanoi?

Sands of Time -trilogia sai kolmen vuoden aikana aaltoilevan ja ristiriitaisen vastaanoton. Lassi Kurkijärvi tituleerasi ensimmäistä osaa yhdeksi kolmesta parhaasta 3d-tasoloikasta Mario Sunshinen ja Jak 2:n rinnalla. Kiitosta sai erityisesti tunnelmallinen miljöö.

Kakkososa oli pettymys. Ykkösosan maailmanlaajuinen 92/100 pisteen arvostelukeskiarvo notkahti 83:een. ”Laajennus, kuten valtaosa jatko-osista”, kuittasi kriitikko Aki Järvinen. ”Tyylitajuton maailma lyö vyön alle”, Järvinen arvioi. Tuomio oli synkkä: ”Näillä näytöillä ei taideta päästä kolmatta kertaa aikaa kelamaan.”

Ennustus erehtyi onneksi, ja kolmasosan arvosanat kipusivat takaisin kohti huippulukemia. The Two Thrones keräsi maailmanlaajuiseksi keskiarvokseen 86. Aki Järvinenkin heltyi, ja totesi, että Warrior Withinin hävettävän teinivuosien seikkailun jälkeen ”kurssia on korjattu siinä määrin oikeaan suuntaan, että pelaajat voivat ainakin toivoa Ubisoftilta parempaa seuraavan sukupolven konsoleilla.”

Mitä pelaajat sanoivat?

Myyntiluvuissa Sands of Time jäi kauas joulun kärjestä, huolimatta siitä, että peli oli vuoden 2003 kehutuimpia. Siihen tutustuneet jäivät kuitenkin koukkuun, eikä fanien ollut helppo sulattaa kakkososaan tehtyä tyylimuutosta. ”Hassua, että Persian prinssi on muuttunut suomalaiseksi angsti-hevariksi. Vanhan ajan suitsukkeelta tuoksuva pussihousumies takas”, kommentoitiin uutta tyyliä.

”Ykkösessä toimi kaikki, kakkonen yrittää olla pahin bad-azz wannabee-gootti- silpojamurhaaja”, pelaajat sanoivat. Toisaalta muistutettiin: ”Tappeluiden aikana soinut teinihevi ei minuunkaan iske, mutta pelattavuus oli kuitenkin rautaa.”

Suurelle yleisölle Warrior Within iski kuitenkin kovempaa, ja peli myi Sands of Timeä paremmin. The Two Thrones näyttää sekin onnistuneen, sillä peli ylitti Yhdysvaltain joulumyynnissä puolen miljoonan rajan ja pärjäsi hyvin Euroopassakin.

Miksi se toimi?

Prince of Persia -trilogiassa ikimuistoisinta on sankarin liike: hahmo on animoitu loistavasti, ja hänet pistetään loikkimaan, kiipeämään ja kieppumaan sellaisiin paikkoihin, että pelaajaa pyörryttää. Pelin parasta antia ovat akrobaattiset pulmat, joissa pelaajan pitää kulkea mahdottomalta vaikuttavaa reittiä määränpäähänsä.

Sarjan ensimmäisessä osassa häkellytti sekä satumainen tekninen toteutus että muutama yksinkertainen, mutta hyvä idea. Prinssi sai ohjeita näkyinä, jotka neuvoivat mitä seuraavaksi pitää tehdä. Apua antoi myös maisemakamera, joka kiskaisi kameran lintuperspektiiviin ja vinkkasi kuin huomaamatta oikean polun valintaan.

Erikoista Sands of Timessa on myös tarinankerronta. Prinssi puhuu pelaajalle suoraan, ja myöhemmin selviää, mistä aikamatkakertomuksessa ihan oikeasti onkin kysymys. Vaikutelma on huikea.

Ensimmäinen Prince of Persia –peli ilmestyi vuonna 1990.

Lisää Prince of Persia –peleistä voi lukea vaikkapa erinomaiselta Poplegacy.com-fanisaitilta.

Erica Christensen