Wiikon wanha: Grim Fandango
Grim Fandango on yksi kaikkien aikojen tyylikkäimmistä, rakastetuimmista ja arvostetuista seikkailupeleistä. Siinä tiivistyi huikealla tavalla kaikki se, mitä muinaisen LucasArtsin peleissä ja pelisuunnittelijoissa oli hyvää, kaunista, upeaa ja ties mitä muuta, mitä nyt vain ylistäviä adjektiiveja keksitte tähän noin parinkymmenen verran.
Samalla se oli seikkailupelien kuolema. Peli, jota voidaan paljolti syyttää seikkailupelien romahduksesta ja lähes sukupuuttoon kuolemisesta.
Minä olen Kuolema, Pinatojen metsästäjä
Grim Fandango oli LucasArtsin ensimmäinen seikkailupeli, joka hyödynsi 3D-grafiikkaa. Pelin taustat olivat upeasti renderoituja 2D-maisemia, joiden päällä 3D:nä toteutetut hahmot liikkuivat.
Tarinaltaan ja asetelmaltaan Grim Fandango oli ja on ainutlaatuinen. Pelaaja oli näet Kuolema. Tai no. Ei sentään. Tapahtumat näet sijoittuivat Azteekki-intiaanien mytologiseen Kuolleiden maailmaan, jossa matkatoimistovirkailija Manuel ”Manny” Calavera yrittää pelastaa ihanaisen Mercedesin sielun. Kuolleiden sielujen täytyy näet matkata pitkä, yleensä neljä vuotta kestävä matka Kuolleiden maailman yhdeksänteen alamaailmaan. Ihanaisen Mercedesin sielu kuitenkin joutuu kieron kollegan takia pisimmälle reitille. Manny huomaa, että kollega tekee käsittelemillään sieluilla ilkeää bisnestä ja yrittää saada asiat kohdalleen.
Kaikki ihmiset, sielut, ovat Kuolleiden maailmassa tietysti luurankoja. Peli onkin tyylillisesti älyttömän omituinen. Kaunis, upea ja omituinen. Azteekkien perinteet, 30-luvun art deco -tyylittely, film noir -henki, kansantarut ja tietysti pääsuunnittelija Tim Schaferin uskomaton mielikuvitus loihtikin ruuduillemme pelin, joka oli aivan erilainen kuin mikään aiemmin näkemämme. Tai myöhemmin näkemämme.
Ei siis ihmekään, että pelaajat putosivat kärryiltä.
Se oli myös ehkä se tärkein syy miksi LucasArts pisti koko seikkailupeliosastonsa teuraaksi ja johdatti koko seikkailupelien genren lähes totaaliseen sukupuuttoon.
Sääli. Peli näet sai valtaisin hyviä arvosteluja ja pelaajat rakastivat sitä täydestä sydämestään. Sitä arvostetaan yhtenä pelihistorian suurimmista klassikoista. Myynti oli kuitenkin surkean hidasta ja vaivalloista. Nykyarvioiden mukaan se myi ensimmäisen vuoden aikana Yhdysvalloissa noin 95 000 kappaletta, mikä ei ole luku eikä mikään. LucasArts ei ole julkaissut tarkkoja myyntejä, mutta arvioiden mukaan peli on myynyt kymmenessä vuodessa 100-500 000 kappaletta maailmanlaajuisesti. Vähemmän hilpeitä lukuja, vaikka yhtiö onkin tiettävästi lopulta saanut omansa takaisin. Mutta liian vähän, liian hitaasti.
Pelaajakansan muisti on kuitenkin pitkä. Grim Fandango on yhä yksi niistä peleistä, joita ei vain pysty unohtamaan. Pelin julkaisusta onkin kulunut tänään tasan 10 vuotta, mitä moni varmastikin muistaa pistämällä päähänsä pahvisen pääkallotötsän ja nauttimalla seikkailusta taas yhden uuden läpipeluukerran ajan.
Lisätietoja:
Pääsuunnittelija: Tim Schafer
Tekijä: LucasArts
Julkaisija: LucasArts
Alustat: PC – 1998.
![]()
Lisää retroilua
Lisää retroiluaWiikon wanha -retropeliartikkelisarja (mm. Jet Set Radio, Willy Beamish, Warhawk…)
Retrokolikkopelien ääressä -artikkelisarja (mm. NARC, Tetris, Space Harrier, OutRun, Arkanoid…)
Aarteita pelihistorian hämäristä -artikkelisarja (mm.NeoGeo, Race Drivin’, Spectrum)
Lisää aiheesta
LucasArtsin matka maineesta mutaan
Tim Schafer paljasti uutuuspelinsä: Brütal Legend, on aika metallin
Vuosikymmenen huippupelit pelisuunnittelijan päiväkirjan mukaan
Lue myös
Alternative Party 2008: kun kybergootit törmäsivät digitaiteeseen
Chronicles of Riddick -saaga jatkuu: Assault on Dark Athena keväällä
