Uusimmat

Kotimaiset pienpelitekijät osa 2: Areenat ja Seppo Suorsa

15.12.2000 16:49 Jukka O. Kauppinen

Esittelemme kuukausittain kotimaisia pienpelitekijöitä. Nämä ahkerat puurtajat tekevät hyviä pelejä ilmaiseksi tai vain pikkurahan toivossa, ja tuottavat usein pelejä joita pelaa vielä kuukausien ja vuosienkin kuluttua, kun samaan aikaan julkaistut kaupalliset pelit on jo haudattu. Nämä niin sanotut ”suomipelit” ovat vuosien mittaan nousseet todelliseksi ilmiöksi ja omaavat vankan fanijoukon pelaajakansan keskuudessa.

Heitä vain on usein vaikea löytää. Pelejä ja tiimejä ei mainosteta. Useimmiten he löytyvät lehdistön esillenoston, fanisivujen, suositusten tai puhtaan sattuman kautta. Artikkelisarjamme pyrkiikin tuomaan esille suomalaisen pienpeliteollisuuden tekijöiden ja pelien parhaimmistoa.

Toisena esiteltävänä on Areena-pelien isä, oululainen Seppo Suorsa.


Loitsu kärventää ikävästi vastustajan nahkaa.


Rääruudusta voi selata sarjataulukoita ja harkita seuraavan turnauksen taktiikkaa.


Ennen taistelua valitaan ketkä joukkueen jäsenistä astuvat kentälle.


Asekohtainen hyökkäys- ja torjuntataito vaikuttaa nopeuden ja ketteryyden ohella joka lyönnissä.


Joukkueet käyvät kuukausittain huutokauppaa uusista pelaajista..


Sarjataulukon voittajat – ja häviäjät.


Säälimätön kipuaminen kohti divisioonien ja sarjan kärkisijoja alkaa.


Pimeän Ruhtinaat voittivat vuoden 900 CUP-mestaruuden.

Areena -pelit ovat mielenkiintoisia fantasiamaailmaan sijoittuvia manageripelejä, joissa pelaaja ei kuitenkaan hoivaa aivan mitä tahansa jalkapallojoukkuetta. Vaan läjää eri rotuisia fantasiaotuksia ottamassa toisistaan mittaa jalon väkivaltaurheilun nimissä.

Pelaaja aloittaa uuden joukkueen omistajana ja värvää muutaman gladiaattorin, varustaen nämä niin hyvin kuin budjetti vain antaa periksi. Tästä alkaa pitkä taival kohti kultaa ja kunniaa. Aloituspaikalta, neljännen divisioonan alimmalta paikalta voi ponnistaa vain ylöspäin, ja ykkösdivarin ohella tähtäimessä on myös gladiaattorien cupin voitto – sekä suurten massojen suunnaton ihailu.

Areenoissa on mielenkiintoinen ja toimivaksi todistettu yhdistelmä yksinkertaista joukkueen hallintaa ja kevyttä taktista toimintaa. Gladiaattoreilla on pitkä liuta erilaisia kykyjä ja taitoja, jotka vaikuttavat toisiinsa – samoin kuin kunkin ikä ja kokemus. Taistelujen myötä kyvyt kasvavat mutta liigan sääntöjen mukaan gladiaattorin on erottava viimeistään 35 vuotta täyttäessään. Niinpä pelin edetessä on pidettävä jatkuvasti silmällä nuoria kykylupauksia, ja yritettävä pitää joukkue riittävässä tasapainossa – on kovin ikävää jos joukkueen selkärangan vetäytyessä eläkkeelle poppoo romahtaakin tappioputkeen.

Managerointi sisältää totuttuun tapaan myös joukkueen taloudesta huolehtimista. Kovatasoiset pelaajat vaativat kovaa palkkaa – mutta rahaa menee myös varustukseen. Ja lisäksi hieman enemmän kuin jollakin futispoppoolla. He kun harvemmin tarvitsevat panssareita, jousia ja lähitaisteluaseita, mahdollisesta taikurinkoulutuksesta puhumattakaan. Aseet on jaettu kuuteen luokkaan joissa kussakin on kymmenen asetta. Fiksuinta olisi tietenkin ostaa kunkin hahmon taitoihin parhaimmin soveltuvat aseet, mutta etenkään alkuvaiheessa ei rahatilanne anna useinkaan tällaiseen mahdollisuutta. Niinpä gladiaattorit saattavat olla varustettu ”kunhan edes nuttu niskassa”-tyylillä, ja parempaa kalustoa hankitaan vasta rahatilanteen ehkä joskus parantuessa. Ja ukkoja olisi hyvä treenatakin ominaisuuksien parantamiseksi, mutta sekään ei ole ilmaista. Jos joukkueeseen on hankittu potentiaalisia loitsunviskojia ei potentiaalia kannata jättää hyödyntämättä, reipas hämäysloitsu vastustajan joukkueen ukkoihin tai parannusta omille voi hyvinkin kääntää taistelun kulun. Mutta loitsujenkaan opiskelu ei ole halpaa. Eli keskimäärin rahaa menee kaikki mitä kertyy.

Tulos määräytyvät lipputulojen ja voittojen mukaan. Mitä tärkeämpi ottelu sitä enemmän saapuu yleensä katsojia. Ja johtoporras antaa mielellään bonuksen voittajalle. Jos gladiaattorit menestyvät erityisen hyvin jakavat katsojat lahjoja, mikä puolestaan nostaa tyyppien mielialaa.

Varsinainen ydin on tietenkin taistelu. Joukkueet laittavat kentälle hurraavien yleisömassojen eteen taisteluun tiiminsä, joka on parhaimmillaan valikoitu vastustajan kokoonpanon ja kulloisetkin olosuhteet huimioon ottaen. Vuoropohjaisessa kamppailussa kukin taistelija voi liikkua, mätkiä/ampua jousilla tai taikoa. Monipuoliset kyky- ja taitojärjestelmät pitävät yllä jännitystä, kun pikkuruinen mutta äärimmäisen nopea hobitti saattaa väistellä piirittävien jättien miekkoja tuskastuttavan pitkään. Tai lähitaisteluun varustautunut joukkue saakin vastaansa maagisakin, jonka hämmennys/tervahauta-taiat pitävät porukan liki lähtökuopissaan, samalla kun taivaalta sataa niskaan tulipalloja ja vastenmielisen teräviä esineitä.

Ja niin edelleen. Areena-sarja on jo vuosien ajan tarjonnut viihdyttäviä ja toinen toistaan parempia pikkupelejä, joiden parissa aika on kulunut erinomaisesti. Äskettäin julkaistu Areena 5 jatkaa pelisarjan legendaa ja tarjoaa, ilmaiseksi ja suomenkielellä, aiempaakin hiotumpaa ja monipuolisempaa gladiaattoritaistelua. Nyt taistelukentälle voi rientää maksimissaan 12 taistelijaa, kuusi per joukkue.

Areenoiden historia

Oululaisen Seppo Suorsan pelisarja onkin ollut syystä suomalaispelaajien kestosuosikki. Seppo itse opiskelee Oulun Yliopistossa Tietojenkäsittelytieteitä, ja ajattelua ja harkintaa vaativan manageripelin kehittäminen tuntuukin sopivan hyvin hänen opiskelusuuntauksensa ja Go-lautapelin pelailun lomaan. Antakaamme Sepon itsensä kertoa pelisarjan historiasta:

”Ensimmäinen Areena oli Commodore-64:sen Basicilla väännetty pelintapainen, jolla ei ole juuri mitään yhteistä myöhempien Areena-pelien kanssa. Pelissä ei ollut paljoakaan järkeä, eikä se siten eronnut muista C-64:lla näpräämistäni peleistä.

Areena 2oli sitten ensimmäinen kunnollinen Areena-peli. Olin siihen aikaan innostunut sekä tietokonerooli- että jalkapallomanageripeleistä, joten niiden yhdistäminen tuntui kokeilun arvoiselta asialta. Sattumalta aloin tekemään sitä Visual Basic 1.0:lla, ja koska myöhemmät osat ovat aina rakentuneet aiemmin päälle, en ole päässyt Visual Basicista vieläkään eroon. Ohjelmointikielen versiot ovat toki muuttuneet matkan varrella.

 

Areena 2:sta nysväsinkin sitten parin vuoden ajan, selkeästi kauimmin aikaa sarjan peleistä. Vaikka lopputulos näin jälkeenpäin katsoen on aivan hirveä, olin silloin hyvin ylpeä pelistä. Koska kaveritkin erehtyivät kehumaan sitä, julkaisin sen sharewarena. Yllättäen jopa muutama ihminen rekisteröi pelin, josta sain intoa tehdä siitä uuden version.

Areena 3syntyikin sitten huomattavasti vähemmällä vaivalla, mutta oli pelinä paljon parempi. Taistelussakin oli ensimmäistä kertaa taktikoinnin varaa loitsujen ja heittoaseiden myötä ja muutenkin peli oli monipuolisempi ja hallitumpi kokonaisuus. Peli sai paljon myönteistä palautetta ja valittiinpa peräti MikroBitin kuukauden kotimaiseksi peliksi.

Areena 4on lähinnä paranneltu versio 3:sesta. Siinä ei ollut mitään dramaattista muutosta entiseen, mutta melkeinpä kaikkea oli viilattu ja yritetty saada pelin pelattavuus ja vaikeustaso kohdalleen. Työmäärältään Areena 4 oli selvästi helpoin kaikista Areenoista, mutta sekä omasta mielestäni että palautteen ja arvostelujen perusteella peli parani paljon. Areena 4 oli ensimmäinen sarjan peli, jota todella innostuin itsekin pelaamaan muutoinkin kuin testausmielessä.

Areena 4:n jälkeen pidin jonkin aikaa taukoa pelien tekemisessä. Tavoitteenani oli kai ollut alusta asti tehdä niin sanotusti ’hyvä peli’, jota olisi itse mukava pelata ja josta hyvällä tuurilla muutkin pitäisivät. Ja nyt tavoite oli toteutunut. Lopulta en kuitenkaan malttanut jättää Areena 5:sta tekemättä. Käyttämättömiä ideoita oli runsaasti. Tuntui että peliä saa vielä paremmaksi. Areena 5:sta tulikin mielestäni pelisarjan selkeästi paras osa, ainakin tähän asti…

Kaiken kaikkiaan Areenojen teko on ollut mielenkiintoinen harrastus. Alunperin ajatuksena oli vain tehdä sellainen peli jota itse haluaisin pelata. Hienoa olikin jossain Areena 4:n vaiheilla huomata että on todellakin onnistunut siinä. Ja se, että niin moni muukin on pitänyt pelistä, on ylittänyt odotukseni (jos niitä nyt yleensä oli) moninkertaisesti.”

Seppo haluaa myös esittää kiitoksensa pelaajilleen: ”Haluaisin kiittää kaikkia niitä lukuisia ihmisiä, jotka ovat vuosien varrella lähettäneet palautetta ja parannusehdotuksia pelisarjan tiimoilta, ilman teitä sarjassa oli jokunen osa vähemmän.”

Lisätietoja:

Kopioi Areena 5 v1.01 – 2 Mt, vaatii Windows 95/98/NT.
Peli on freeware, eli täysin ilmainen.

Areena-pelien kotisivu: www.student.oulu.fi/~ssuorsa/areena.html
Voit kopioida sivuilta myös Areena 2, Areena 3, Areena 4 ja Areena 5 –pelit.
Seppo Suorsan kotisivut: www: http://www.student.oulu.fi/~ssuorsa

Haluatko ehdottaa jotain pelitiimejä tai yksittäisiä tekijöitä esiteltäväksi? Lähetä meille sähköpostia klikkaamalla tästä.