Star Wreck kurotti tähtiin – ja ylsi niihin
Harrastelijavoimin tahkottu Star Wreck -elokuvaprojekti nousi muutama vuosi sitten hämmästyttävään fanisuosioon internetin syövereissä. Scifi-elokuvia ja sarjoja parodioiva Wreck sai alkujaan syntynsä Samuli Torssosen kavereilleen tekemistä lyhyistä animaatioista. Nälkä kasvoi syödessä ja kuudes Star Wreck, In The Pirkinning, muotoutui täyspitkäksi elokuvaksi jota puserrettiin kuusi vuotta.
– Alun perin Star Wreck syntyi siitä, kun pienenä ei ollut mahdollisuuksia hankkia leffoja ulkomailta. Metsästin Star Trek kolmosta joka paikasta, eikä mistään löytynyt. Kun se löytyi lopulta jostain videovuokraamosta piti heti mennä tekemään siitä omaa versiota. Tein vakavia animaatioita ja päätin jossain vaiheessa tehdä niiden rinnalle myös toisen sarjan. Star Trek -animaatioita oli tehty jo viisi kappaletta ja pelattiin vähän liikaa Star Controlia, joten ekasta Star Wreckistä tuli sellainen mitä se nyt on, Samuli Torssonen kertoo.
– Toisessa osassa meinasin jatkaa samalla tavalla, mutta sitten tuli kaveri mukaan. Hän inhosi Star Trekiä yli kaiken, komenteli että älä nyt tuollaista sontaa tee, tehdään vähän järkevämpää. Minä olin kauhea fani, se kauhea vihaaja – siitä se syntyi.
Huumori löytyi jo alkuvaiheessa
Star Wreckien ympärille rakentui nopeasti aivan oma huumorin maailmansa. Käsikirjoitukset olivat jossain muodossa olemassa jo kakkososasta lähtien, mutta tekniikka oli vielä melkoisen raakiletta. Ensimmäisten ”elokuvien” puhenäyttely oli järkyttävää kuultavaa.
– Vedettiin repliikkejä tosi huonolla Sound Blasterin mukana tulleella mikrofonilla. Jos repliikki meni suunnilleen sinnepäin, niin se oli hyvä, Torssonen muistelee.
Sarjaan syntyikin nopeasti omia kestovitsejään. Potkustartti-avaruusalus, plingonit sotakalkkunoineen, valopallot ja P-liitto… Termistön salaisuus? ”Aika moni syntyi siten, että laittaa vaan p:n ensimmäiseksi kirjaimeksi.” Monet yksityiskohdat ovat kantaneet elokuvasta toiseen ja tietysti mukana on se punapukuinen turvamieskin. ”Välillä miettii että mistä ihmeestä ne ovat tulleet, ei enää voi yrittääkään samanlaista. Niiden aikaansaaminen vaatii sen lapsenmielisen huumorin.”
In The Pirkinningin apulaisohjaaja Atte Joutsen kuittaa, että ”aiemmat osat ovat siitä nautittavia, että niissä ei ole yhtään paineella yrittämistä. Ne ovat niin aitoja – paskaa animaatiota, mutta katsoessaan repeili täysillä.”
Elokuvien huumori on suomalaishenkistä ja tieteisaiheenkin huomioiden laajalti purevaa. Wreckeistä nauttivat nuoret ja vanhat, nekin jotka eivät edes perusta tieteissarjoista. Osa huumoriarvosta syntyy kuitenkin melkeinpä itsestään…
– Äijät trekkipuvut päällä, hyvännäköinen ympäristö, puhuvat suomea… Mitä ihmettä? Osa hauskuudesta tulee juuri siitä, että puhutaan suomea. Ja tietty väännöksistä – englanninkieliset termit käännetty suomeksi ja pistetty huumoria sekaan. Kaikki kimmotinlaatat, tuikkusäteet ja tämmöiset. Turengit. Klingonien sotakalkkuna ja jemmajyvä.
Mutta vieläkö nämä vitsit huvittavat myös teitä itseänne?
Atte ja Samuli yhtaikaa: ”Kyllä.”
– Tulee katseltua aina, että mitähän on liikkunut päässä kun on näitä tehnyt, Samuli naureskelee.
– On myös hämmentävää, etteivät Wreckit ole niin ikäriippuvaisia. Huumori on toiminut aika monen ikäisille. Aivan pienestä lähtien ja vanhempiin. Huumori on niin leppoisaa ja viatonta, sellaista huumoria mitä kaikki ymmärtää. Varmaan siitä tullut se suurin suosio, jatkaa Atte.
Entä miten hahmot ovat muovautuneet vuosien mittaan?
– Aika paljonhan ne pohjautuvat alkuperäisiin Star Trekin hahmoihin. Niille on vain irvailtu lisää. Pirkistä tuli alusta lähtien alkuperäinen hahmo, jota sitten vesitettiin viitoseen kun jotkut haukkuivat että siinä oli liikaa kiroilua, Samuli kertoo.
– Star Wreckit I-IV julkaistiin netissä, kun viitonen oli vielä vähän työn alla. Siinä sitten hahmo vähän vesittyi. Kuutosessa hahmo on korjattu entiselleen. Pirk on Star Wreck kolmosen Pirk plus vähän extraa.
Kohti maailmanmainetta ja tehostehelvettiä
Neljä ensimmäistä Star Wreck -elokuvaa olivat karuhkoja mutta pistämättömiä tietokoneanimaatioita. Star Wreck V: Lost Contact oli jo näytelty 43-minuuttinen eepos, joka pisti perusteellisen halvalla viidettä Trek-elokuvaa. Siinä käytettiin myös bluescreen-tekniikkaa ja komeaa tietokone-animaatiota. Alun taistelukohtaus pistääkin kurjaa kotivideota odottaville jauhot suuhun, vaikka elokuvasta paistaa myöhemmin läpi se, että tekijät raahasivat kameran eteen koko kaveripiirinsä.
Juuri sekä dvd:llä että internet-levitykseen julkaistu kuudes Star Wreck on kuitenkin se, joka löi sarjan suuremman yleisön tietoisuuteen. Kaikkiaan elokuvaa on tehty jo kuusi vuotta, minkä kuluessa myös tekijöiden taito ja teknologia on kehittynyt pitkin harppauksin. Tulos näyttääkin uskomattoman hyvältä, semminkin kun ottaa huomioon että se on tehty täysin harrastajavoimin.
Tosin elokuvan oli alkuun määrä olla paljon vaatimattomampi ja lyhyempi. Käsikirjoitus oli olemassa ja ensimmäisen julkaistun teaserin myötä osa kuvauksistakin oli valmis. Mutta…
– Käsikirjoitus muuttui koko ajan ja kun muuttaa jotain kohtaa, niin huomaa että pitää muuttaa jotain toistakin kohtaa. Mutta kyllä leffa yhä sitä muistuttaa. Jos katsoo ihan ensimmäistä teaseria, niin se on rakenteeltaan edelleen ihan validi. Toisessa teaserissa huijattiin ihmisiä ihan täysillä, niin paljon kuin pystyttiin, ihan vain siksi että pystyttiin niin tekemään, Samuli Torssonen naureskelee.
– Oli hauska lukea meidän messageboardilla, kun ihmiset ihmettelivät että nyt minä olen taas ihan pihalla mitä tässä leffassa tapahtuu, hekottelee puolestaan Atte. Samuli jatkaa: ”Teaseri tarkoittaakin kiusaamista. Sillä on tarkoitus herättää ihmisten huomiota eikä paljastaa mitään oleellista.”
Hyppy yksinkertaisesta animaatiosta näyteltyyn bluescreen-efektivyörytykseen on valtava. Miten siitä selviydyttiin?
– Ei se teknisesti parane jos ei uskalla. Ensin harjoittelen jollain jutulla ja rupean sitten tekemään seuraavaa. Me haluttiin kokeilla uutta. Minä en halua ikinä jumittaa, tehdä samanlaisella kaavalla, vaan aina pitää uudistaa jotain. Tyyliä tai ulkoasua tai mieluummin kumpaakin.
– Mutta huomasihan siinä heti, että näyttelijöiden kanssa oli paljon vaikeampaa. Vaikeinta oli järjestää ihmiset samaan aikaan samaan paikkaan. Aina ”joo tämä on viimeinen kerta kun ollaan täällä koululla kuvailemassa.” Käsikirjoituksesta todettiin jossain vaiheessa, että loppua on pakko muuttaa, alkuperäistä on mahdoton tehdä. Se olisi vaatinut sellaisen mielettömän bluescreen-hallin. Sitten jouduttiin vesittämään loppua että saatiin se edes jonnekin.
Visuaaliselta ilmeeltään, ennen kaikkea efekteiltään, Star Wreck VI on ammattimaisempi ja vaikuttavampi kuin yksikään kotimainen kaupallinen elokuva kuunaan. Käytännöllisesti katsoen lähes joka sekunti elokuvasta on vähintäänkin käsitelty tietokoneella, ja mahtava osa tuotoksesta on joko puhdasta tietokoneanimaatiota tai sitten bluescreen-näyttelyä. Kuvankäsittelyllä on eräänkin tamperelaisen oppilaitoksen tilat ja käytävät saatu näyttämään avaruusaseman tummasävyisiltä käytäviltä. Homma on ollut pikkutarkkaa, sillä Samuli joutui värikorjausten ohella muun muassa poistamaan seinistä ja ovista pistorasioita, kylttejä ja muita häiritseviä objekteja.
Hyvän käsikirjoitustyön, suunnittelun ja tietokone-editoinnin avulla erikseen kuvatut näyttelijöiden suoritukset on sijoiteltu samaan kuvaan tietokoneella luodun maiseman päälle, ja lopputulos on kerrassaan äimistyttävän näyttävä. Helppoa se ei kuitenkaan ollut, sillä Samulihan on viettänyt viime vuodet melkein puhtaasti elokuvaansa luoden. Vaikka moni kehui Wreck V:n ulkonäköä, niin Samuli ei sitä juuri ylistä. ”Borgien kuutio oli vaan laatikko, Pentium 200:lla ei pystynyt parempaan.” Kuutosen visuaalit on sen sijaan laskettu pikkutarkasti useammilla koneilla. Päätyökalu on ollut Lightwave-renderointiohjelma ja hahmot on yhdistetty taustoihin Adoben Aftereffectsillä.
Mutta eräs vihollinen elokuvan valmistumista uhkasi loppuun saakka: aika. Viimeiset kaksi viikkoa olivat raskasta aikaa, kun Samuli kumppaneineen totesi ettei aika yksinkertaisesti riitä 3d-efektien valmistumiseen. Niinpä Samuli soitti kaikki tuttavat läpi ja kämpän keittiössä hurisikin lopulta kymmenkunta pc-konetta animaatioita laskemassa. ”Lämpötila oli yli 40 astetta”, Samuli muistelee. Ja tipalle silti jäi: ”elokuvan masteri saatiin eteenpäin puoli tuntia ennen vihoviimeistä deadlineä.”
Star Wreck: In the Pirkinning -elokuvan voi ladata ilmaiseksi sen kotisivuilta. Elokuvan voi myös tilata dvd:llä, jolloin voi nauttia parempilaatuisesta kuvasta, extroista ja 50 minuutin mittaisesta valaisevasta making of -dokumentista.
www.starwreck.com
www.starwreck.com/dvd
Kaikki kuvat Star Wreck VI: In the Pirkinning -elokuvasta.
