Arvostelu: ”Kaikkien aikojen videopeli” Shenmue ei ole kestänyt aikaa hyvin – jatko-osan HD-versio on sentään parempi
Seikkailupelien klassikot Shenmue ja Shenmue II päivitettiin HD-käännöksinä uudelle sukupolvelle, mutta aika on tehnyt tehtävänsä. Lähes parinkymmenen vuoden jälkeen pelit tuntuvat väistämättä vanhentuneilta, eivätkä HD-käännökset onnistu parantamaan kömpelöitä hetkiä.
Julkaisupäivä: Julkaistu / Kehittäjä: Sega AM2 (HD-käännös D3T) / Julkaisija: Sega / Testattu: PlayStation 4 / Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One / Pelaajia: 1 / Ikäraja: 12 / Peliä pelattu arvostelua varten: 15 tuntia (Shenmue), 9 tuntia (Shenmue II)
Kun vanhoista peleistä tehdään remasteroituja versioita, on niillä usein kaksi tehtävää: tarjota vanhoille faneille mahdollisuus pelata suosikkipelejään entistä ehompina, sekä tutustuttaa pelit uudelle sukupolvelle. Shenmuen kohdalla jälkimmäinen tehtävä on erityisen tärkeä, sillä pitkään työstetty Shenmue III on ilmestymässä viimeinkin ensi vuonna. Vaikka pelisarja on kulttimaineessa, haluaisivat julkaisijat varmasti tavoittaa myös uuden pelaajakunnan.
Shenmuen (1999) ja Shenmue II:n (2001) tuoreet HD-käännökset onnistuvat varmasti ainakin ensimmäisessä tehtävässä ja toimivat nostalgiakarkkina niille, jotka pelejä aikanaan pelasivat. Uusien pelaajien on kuitenkin HD-käännösten myötä kovin hankala päästä sarjaan käsiksi, etenkin siksi, että ensimmäinen peli on huomattavasti seuraajansa kömpelömpi ja pitkäveteisempi kokemus.
Koska pelit myydään vain yhteisenä, noin 35 euron ostoksena, arvostelemme erottamattoman kaksikon yhdessä.
Heti kättelyssä on kerrottava, että HD-käännökset ovat itselleni ensikosketus Shenmue-peleihin, ja näkökulmani on siis sama kuin niillä lukuisilla nykypelaajilla, joille Shenmue on tuttu lähinnä otsikoista ja erinäköisiltä historian parhaiden pelien listoilta. En myöskään deadlinen puitteissa ehtinyt pelata sangen mittavaa jatko-osaa aivan loppuun asti.
Epätasainen seikkailu Japanissa
Shenmue on tavallaan yksi pelihistorian kummajaisista. Aikanaan vain Dreamcastille julkaistu, pääasiassa pelisuunnittelija Yu Suzukin hengentuote ei ole oikeastaan toimintapeli, vaikka siinä mäiskitään kung fu -ottein, eikä oikeastaan puzzle-peli, vaikka siinä kyllä ratkaistaan ongelmia. Pelin genrestä ja tunnelmasta on vaikea saada otetta, mikä lienee yksi syy sen kiehtovuudelle.
Shenmuen tapahtumat sijoittuvat 1986 vuoden Japaniin, Yokosukan kaupunkiin. Tarina käynnistyy kun teini-ikäinen Ryo Hazuki todistaa isänsä, omasta taistelutyylistään tunnetun Iwao Hazukin murhan. Ryo lähtee nuoresta iästään huolimatta jäljittämään isänsä tappaajaa, kiinalaista Lan Ditä, ja joutuu matkalla kamppailemaan jengiläisiä vastaan, ratkaisemaan arvoituksia ja soluttautumaan satamatyöläisten joukkoon.
Shenmue on varmasti aikanaan ollut mullistava pelikokemus. Jo pari vuotta ennen Grand Theft Auto III:a (2001), se tarjosi elävän ja realistisen oloisen 3D-kaupungin (vaikkakin hyvin rajallisen), jossa monet asiat toimivat kuin reaalimaailmassa: kaupassa voi käydä ostoksilla, puhelimella voi soittaa ja bussia pitää odottaa pysäkillä.
Sen lisäksi Shenmue erottuu aikansa peleistä tarinalla, joka on yhdistelmä trilleriä ja ihmissuhdedraamaa. Kertomuksessa on myös sivujuonteita ja pelimaailmassa ylimääräistä tekemistä, mikä tekee kokemuksesta ajalleen poikkeuksellisen immersiivisen.
Tällä reseptillä on helppo ymmärtää, miksi Shenmueta on hehkutettu yhdeksi kaikkien aikojen parhaista peleistä ja miksi se yhä kulkee kulttimaineessa. Valitettava totuus on kuitenkin, ettei peli enää nykystandardein ole kovin mullistava, eikä se ole kestänyt aikaa läheskään yhtä hyvin kuin monet muut 2000-luvun vaihteen innovatiiviset pelit, esimerkiksi Metal Gear Solid (1998) ja jatko-osansa.
HD-käännös on pintapuolisesti hyvää työtä, mutta kyseessä on todellakin vain kuvantarkkuuden päivitys, eikä mikään remake-versio. HD-kuva on siis skarppi, mutta tekstuurit ovat samat vanhat ja piirtoetäisyys tolkuttoman huono. Pelissä kärsii myös kankeasta ohjauksesta ja oikukkaasta kamerasta, joka voi etenkin taisteluissa olla pahempi vastus kuin todelliset viholliset. Lisäksi itse pelitilassa Shenmue toimii laajakuvana, mutta välivideot on katsottava 4:3-kuvasuhteella (ja jatko-osassa 4:3-kuvan keskelle upotettuna laajakuvana, kuten VHS-aikana oli tapana).
Vaikuttaa myös siltä, että pelin ääniraitaa ei ole käsitelty lainkaan uudelleenjulkaisuun: ainakin japaninkielinen, sinänsä kelpo ääninäyttely kuulostaa tulevan jostakin pahvilaatikon takaa, ja äänentasoja joutuu säätämään, jotta puhe ei jäisi musiikin ja muiden äänten jalkoihin. Shenmuen HD-käännös kärsii myös oudoista äänibugeista, kuten musiikin pätkimisestä ja tehosteiden toistumisesta tai katoamisesta. Nämä tosin vähenivät huomattavasti pelin julkaisupäivityksen ilmestyttyä.
Shenmuen tarina itsessään on etenkin alkupuolella kiehtova, mutta puolivälin jälkeen, Ryon päästessä töihin satamaan, se muuttuu puolittain äärimmäisen ankeaksi satamatyösimulaattoriksi. Pelaaja patistetaan kuskaamaan laatikoita varastojen välillä ja ajamaan joka aamu samaa tylsää trukki-kilpailua, eikä näitä tapahtumia ole kiertäminen. Itse tarina eteneekin pelin jälkipuoliskolla todella laahaavaa tahtia, ja pelaajan kiinnostus alkaa väistämättä kärsiä.
Shenmuessa on myös monia pelisuunnittelun kummallisuuksia tai vain yksinkertaisesti vanhentuneita ratkaisuja.
Esimerkiksi usein toistuvat reaktionappien painelut (Quick Time Event) ovat lähinnä tylsiä ja ärsyttäviä, etenkin kun niitä usein joutuu jauhamaan useampaan kertaan ja opettelemaan ulkoa, ennen kuin pääsee etenemään. Monet tehtävät myös vaativat olemaan tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, mutta peli ei tarjoa tapaa nopeuttaa ajankulua tai edes tarpeeksi mielekästä tekemistä odotusajaksi. Minipelejä ja muutamia sivutoimia on tarjolla, mutta ei läheskään riittävästi.
Välillä pelaaja on myös helposti ulalla seuraavasta etapista, ja lopulta paljastuu, että pelihahmon piti osua tietyn kellonajan jälkeen tiettyyn paikkaan, jotta välivideo tai seuraava kohtaus triggeröityy. Myös pelin vaikeusaste heittelehtii, sillä vaikka Shenmue on valtaosin älyttömän helppo peli, jossa taisteluista selviää hutkimalla sokeasti, ja ongelmatkin on helposti ratkottu, tulee pelissä pari ohittamatonta pullonkaulaa (moottoripyöräajo ja 70 hengen joukkotappelu näistä pahimpina), joissa ohjaimet saattavat lennellä.
Jatko-osa parantaa huomattavasti
Shenmue on siitäkin erikoinen pelisarja, että pelit ovat täysin suoria jatko-osia toisilleen. Shenmue II jatkaa tasan siitä, mihin ensimmäinen peli jäi, ja kolmannen osan on kerrottu seuraavan samaa kaavaa. Shenmue II:n alussa Ryo jäljittää yhä isänsä murhaajaa ja saapuu alussa Hong Kongiin, joka yksi jatko-osan tapahtumapaikoista.
Teknisesti Shenmue II on edeltäjänsä kanssa lähes samasta puusta veistetty. Ohjaustuntuma ja graafinen ilme ovat ainakin HD-käännöksessä lähes identtiset, ja pelattavuuden kannalta ainoastaan taistelusta on tehty jatko-osassa hiotumpaa. Liikkeitä pystyy Shenmue II:ssa tekemään hallitummin, eikä taistelu tunnu enää ihan yhtä paljon pelkältä sähläämiseltä.
Myös pelisuunnittelussa on tehty merkittäviä parannuksia, ja Shenmue II on paitsi suurempi ja rikkaampi peli, myös paljon pelaajaystävällisempi. Vaikka välillä on yhä vaikeuksia tietää, mihin on menossa, on jatko-osassa monia pieniä parannuksia, kuten mahdollisuus ostaa pelialueiden karttoja ja nopeuttaa ajankulua odottaessa tiettyä tapahtumaa. Palkkatyön tekeminen on myös erotettu päätarinasta, ja rahan ansaitsemiseen on tarjolla useampia tapoja. Rahaa on tosin silti hankittava päästäkseen tarinassa eteenpäin, joten tiettyä pitkäpiimäisyyttä on yhä tarjolla.
Myös tarinaan on panostettu jatko-osassa enemmän ja hahmot ovat selvästi rikkaampia kuin ensimmäisessä pelissä – paitsi tietysti Ryo, joka on edelleen ilmeetön pökkelö vailla kunnon persoonallisuutta. Kertomus rullaa jatko-osassa eteenpäin paljon reippaammin ja se tarjoaa enemmän juonenkäänteitä, toimintaa ja mieleenpainuvia hetkiä.
Ensimmäisen pelin jälkeen Shenmue II onkin positiivinen yllätys, ja tämä koskee myös pelattavuutta ja HD-käännöstä. Vaikka ohjaaminen on edelleen kankeaa, ei peli ainakaan kärsi samanlaisista ääniongelmista kuin edeltäjänsä. Reaktionappien paineluun on tosin keksitty uusia tuskallisia piirteitä, ja tarinaa kuljetetaan vielä ensimmäistä peliäkin vahvemmin pelkästään välivideoilla.
Matka pelihistorian lehdille
Shenmue ja Shenmue II ovat uudelle pelaajalle vuonna 2018 erikoinen kokemus. Vaikka pelasin aktiivisesti jo 1990-luvun lopulla, jäi tämä pelikaksikko itseltäni aikanaan väliin, ja nykyperspektiivistä sitä tarkastelee väistämättä eri valossa kuin parikymmentä vuotta sitten.
Shenmue-peleissä on tiettyä ainutlaatuisuutta, joka vetää puoleensa vielä vuosien jälkeenkin. Pelaaminen osaa kuitenkin olla liian usein tuskastuttavaa ja eteneminen puuduttavan hidasta. Pahimmillaan kokemus tuntuu paikasta toiseen juoksemiselta välivideoiden ja ohittamattomien QTE-hetkien välillä.
Tarina ei myöskään enää tänä päivänä tarjoa mitään henkeäsalpaavan uutta, keskustelut ovat usein kankeita, ja hahmot kliseisiä ja yksiulotteisia. Pelkään myös pahoin, että ei-japanilaisia hahmoja kuvataan etenkin ensimmäisessä pelissä melko rasistisesti – tosin myönnän, etten ole japanilaisen kulttuurin asiantuntija.
Viime kädessä Shenmue-pelien arvosteleminen vuonna 2018 kilpistyy kahteen kysymykseen:
Ovatko ne pelihistoriallisesti arvokkaita ja kiinnostavia alan harrastajille?
– Kyllä, ehdottomasti.
Ovatko ne kestäneet aikaa ja pysyneet viihdyttävinä?
– Eivät oikeastaan.
SHENMUE HD
SHENMUE II HD
”Shenmue-pelejä voi suositella lähinnä vanhoille pelaajille ja pelihistorian harrastajille. Uusia pelaajia HD-kokoelma tuskin pitkään viihdyttää.”
