Civilization V: Brave New World (Mac, PC)

09.07.2013 11:52 Miikka Lehtonen

Tekijä: Firaxis Games
Julkaisija: 2K Games
Testattu: Windows 8, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce GTX 570
Saatavilla: Mac, PC
Laitevaatimukset: Windows XP SP3, tuplaydinprosessori, 2 Gt keskusmuistia, 256 Mt DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1, 2-16 (lähiverkossa ja internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.civilization5.com/bravenewworld/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Kuten Civilization V jo pari vuotta sitten opetti, maailman voi valloittaa monella tavalla, useimmiten tykeillä ja aseilla. Mutta mitä jos olisi toinenkin tapa? Kierompi. Vaivihkaisempi. Petollisempi.

Siinä kohtaa käännytään tuoreen lisäosan pariin, joka lisää peliin muun muassa kulttuuri-imperialismin. Kyllä George Washingtonia sitten harmittaa, kun Amerikassa soi humppa!

Civilization V: Brave New World on erinomaisen strategiapelin toinen lisäosa. Edellinen, Gods and Kings, lisäsi peliin muun muassa uskonnon ja vakoilijat. Brave New World sisältää myös nämä molemmat elementit, ja kaupan päälle laajentaa niitä mukavasti. Jos siis ei omista vielä Gods and Kingsiä, tuoreimman lisäosan ostamalla saa kaiken muun paitsi edellisen lisurin uudet sivilisaatiot.

Brave New World sisältää mukavasti uutta: yhdeksän uutta sivilisaatiota, kahdeksan uutta ihmettä, kaksi erillistä skenaariota, mahdollisuuden avata kauppareittejä kaupunkien välille, ideologiat, maailman kongressin, parannetun kulttuurivoiton ja kaikki sen kilkkeet sekä vaikka mitä muuta. Rahalleen siis saa ainakin määrällisesti vastinetta, mutta entä laadullisesti?

Humppaa ja kaljaa kaikille

Lisäosan keskeisin ominaisuus on uusittu kulttuurivoitto, jota jahdataan monilla tavoilla. Kulttuurin kehittyessä se luo alkuperäisestä Civilization V:stä tuttujen suurten kenraalien ja muiden ohella myös suuria kulttuurihenkilöitä: kirjailijoita, muusikoita ja muita taiteilijoita, jotka voivat muiden ihmeiden ohella luoda suuria taideteoksia. Näitä, sekä myös maailman ihmeitä kasaamalla kulttuuri vahvistuu.

Maailman muuttuessa globaalimmaksi alkaa myös kulttuurinvaihto, kun vaikutteet leviävät kaupungista toiseen. Sivilisaatiot avaavat kaupunkiensa välille kauppareittejä, joita pitkin kulkee hyödykkeiden ohella ideoita ja ajatuksia. Alkupelissä uskonnot leviävät kauppareittejä pitkin ja saavat joko tuulta purjeisiinsa tai aikaan vihaisen inkvisiition, kun irokeesit eivät halukaan oppia Humpismin riemuja.

Mutta kun sivistys valtaa alaa, karavaanien ohella kaupungista toiseen virtaa myös turisteja. Silloin vahvoilla ei ole se, jolla on suurimmat tykit vaan se, jolla on kirkkaimmat tähdet. Pala palalta voimakkain kulttuuri valtaa alaa muuallakin aiheuttaen vastarintaa ja järkytystä, kunnes lopuksi kaikkialla raikaa makkaranuotion ääressä humppa.

Kun sivilisaatiot karistavat lopultakin antiikin pölyt ja taikauskot kintereilleen, on aika valita ideologia. Tarjolla on kolme vaihtoehtoa, joiden avulla sivilisaatiotaan voi kehittää haluamaansa suuntaan. Saman ideologian jakavat sivilisaatiot tulevat paremmin toimeen keskenään kun taas vaikka totalitäärinen ja vapautta rakastava kansa eivät tule kovin hyvin toimeen keskenään.

Kulttuurin leviämistä ja voimistumista tuetaan myös uuden ammatin, arkeologian, avulla. Loppupelin juttuna arkeologia antaa kaivella esiin muinaisia juttuja: barbaarien pesäpaikkoja, kuuluisia taistelukenttiä ja muuta mukavaa. Niistä voi sitten joko bygailla turismia kasvattavia kohokohtia museoihinsa tai yleisesti kulttuurifiilistä kasvattavia maamerkkejä.

Asioiden rauhanomaista ratkaisua varten lisäosa esittelee maailmankongressin, joka kokoontuu 30 vuoron välein. Sen puheenjohtajuudesta käydään kiivasta taistoa, sillä puheenjohtaja saa aina esitellä oman agendansa, josta sitten äänestetään. Jokaisella sivilisaatiolla on voimasuhteiden mukaan joitain ääniä, mutta lisäksi ne saavat myös äänestää niiden kaupunkivaltioiden puolesta, joiden kanssa ne ovat parhaissa väleissä. Yllättäen kaupunkivaltioillekin tulee siis tuntuvasti merkitystä, kun aktiivisesti ongelmia ratkova maailmanpoliisi voi heittää YK:n äänestyksessä yksinään niin paljon ääniä kehiin, ettei muulla maailmalla ole sanaakaan sanottava.

Maailmankongressin ympärille on kudottu myös paranneltu diplomatiasysteemi. Vakoojien ohella kaupunkeihin voi lähettää diplomaatteja, jolloin saa paitsi vihiä siitä, miten muut aikovat äänestää, myös vaikuttaa näiden kantoihin. ”Jos äänestät kyllä maailmannäyttelyn puolesta, annan sinulle jalokiviä ja julistan sodan ruotsalaisia vastaan” ja niin edelleen.

Uutta ja omaksuttavaa siis riittää, mutta miltä se kaikki käytännössä tuntuu?

Dunwich Horrorin tyyliin

Otetaan alkuun vertaus, joka kertoo hyviä asioita arvostaville kaiken tarpeellisen ja hämmentää kaikki muut: Brave New World tekee Civilization V:lle saman, minkä Dunwich Horror teki Arkham Horror -lautapelille. Se on se lisäosa, joka saa pelin vihdoin tuntumaan kokonaiselta. Gods and Kingsissä hieman puolivillaiselta tuntuneet uskonto ja vakoilu saavat vihdoin kaivattua lisäsyvyyttä ja peli tuntuu muutenkin paljon monipuolisemmalta kuin ennen. Kulttuuriin panostaminen on vihdoin erinomaisen validi tapa pelata peliä, mikä ilahduttaa varmasti sotimiseen kyllästyneitä.

Näin eheytetty Civilization V toimi niin hyvin, että minulle kävi niin sanotut vanhanaikaiset. Arvostelukappaleen saatuani minun piti nopeasti testata, miten se toimi. Seitsemän tuntia myöhemmin ihmettelin, että miten se kello voikin jo olla kaksi aamuyöllä. Samaa tahtia mentiin seuraavatkin päivät.

Osa selittyy tietenkin sillä, että Civilization V sai taas uusia leluja ja uutta kokeiltavaa. Jee! Mutta ei kaikki. Osa johtuu siitä, että lisäosa todellakin paikkaa pelin aukkoja ja parantaa sitä monilla tavoilla. Komean ja kattavan ominaisuuslistan ohella tekoälyä on tuunattu paremmaksi ja yllätyin oikeasti, kun Napoleon saapui sotaretkelle parin kymmenen hyvän yksikön kanssa, eikä suinkaan kahden 500 vuotta sitten vanhentuneen lantsarin kera, kuten aiemmin niin usein tapahtui.

Senttiä vaille 30 euroa tuntuu kovalta hinnalta lisäosasta, mutta mielestäni Brave New World on selvästi sen arvoinen. Se hengittää pari vuotta vanhaan peliin valtavasti uutta henkeä ja avaa kokonaan uusia tapoja pelata. Siis uusia, koska nyt niillä voi oikeasti pitää hauskaa ja voittaa pelejä. Odotan innolla, mitä Firaxis seuraavaksi keksiikään!

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet