Xbox 360 – ensikosketus julkaisupeleihin

Xbox 360:n kansikuvatyttö Joanna Dark majailee Helsingin ytimessä omassa asunnossaan, ja pelaa tietysti Xbox 360:llä illat pitkät. Vierailimme Joannan luona ja tutustuimme sekä Xbox 360 -konsoliin että tuleviin peleihin. Kurkimme tietysti myös Joannan vaatekaappiin, mutta mitä sieltä löytyi, sitä ei tällä kertaa paljasteta. Entäs pelit? No, ne olivat hieman vanhempia versioita, joten aivan täysin viimeisen päälle luotettavaa kuvaa julkaisupelien valikoimasta ne eivät antaneet. Silti, viitteet tulevasta ovat hyvät.

eDomen artikkeli keskittyy pelien tutkaamiseen. Muropaketti käsitteli laitetta enemmänkin rautanäkökulmasta omassa artikkelissaan. Lue toki molemmat täydellisemmän kuvan saadaksesi: Muropaketin Xbox 360 -ennakko.

Perfect Dark Zero – Halon 360-vastine?

Joanna Darkin uudet seikkailut ovat 360:llä tiukkaa agenttiseikkailua, jossa ei säästellä pikseleitä, sen enempää kuin polygoneja, sheidereitä tai virtuaalisia luoteja. Joanna on mimmeistä tiukin – ei sen vähempää.

Microsoftinkin oma pr hehkuttaa Perfect Dark Zeroa sanoin ”otetaan Master Chief, poistetaan haarniska ja lisätään kurveja – tuloksena Joanna Dark.” Noh, onhan tapahtumilla kuitenkin välimatkaa useampi valovuosi, mutta kieltämättä Perfect Dark Zero on ainakin markkinoinnillisesti Se X360-peli, näyttävä 3d-räiskintä josta pelaajat tietävät heti mitä on tarjolla: teknoseikkailua isoilla pyssyillä.

Vahvimmillaan peli on, kuten arvata saattaa, visuaalisella rintamalla. Huomio kiinnittyy muun muassa pikkutarkkoihin ja näyttäviin tekstuureihin, jotka eivät rakeudu läheltäkään tiirattaessa. Pelimoottori laskee heijastukset ja valonliekit tilannekohtaisesti, ja kävelläänkin kiinnittää huomiota miten valonlähteet heijastuvat kädessä olevan aseen eri osista. Tai kun pelaaja tulittaa pimeässä huoneessa, niin suuliekit valaisevat lähiympäristöä. Sama linja pätee ihmishahmoihin, jotka on animoitu sulavasti ja pikkutarkasti. Pelaaja voi esimerkiksi ottaa vihollishahmon tähtäimeensä ja zoomata tähän kiikarikiväärillä. Kuva viuhahtaa sulavasti sadan metrin etäisyydeltä niin lähelle, että tätä voi pamauttaa vaikka pupilliin.

Peli on toteutettu myös erittäin pelattavassa muodossa, eivätkä tapahtumat hyydy suuremmankaan rytinän tai sisätiloista suurille aukioille siirryttäessä. Pelillisesti kyse on loppujen lopuksi siltikin melko tyypillisestä fps-räiskinnästä, joka ei tuo parantuneiden visuaalien ohella varsinaiseen peruskaavaan sen kummempia muutoksia. Toiminta on kuitenkin vauhdikasta ja sujuvaa. Vaikka tehtävät etenevätkin kohtuullisen suoraviivaisesti, niin niissä on silti myös hieman variaatiomahdollisuuksia. Useat vastaantulevat ongelmat voi ratkoa ainakin kahdella eri tavalla, eli esimerkiksi lukitusta ovesta pääsee joko hakkeroimalla lukkojärjestelmän tai etsimällä avaimen.

Perfect Dark Zerossa on kyllä menoa ja meininkiä, ja se vetoaa taatusti pelaajiin. Kuitenkin se tuntuu myös hieman ontolta – meininki on pääasiassa vain kertaluokkaa komeampaa räiskintää. Moninpeli Xbox Liven kautta voikin olla se voimallisempi ominaisuus, jolla pelaajat koukutetaan toden teolla. Livessä pelaaminen sujuu potentiaalisesti jopa 50 pelaajan voimin, eli agenttiseikkailu netissä voi olla vallan huikea elämys.

Project Gotham Racing 3 – kilpa-ajamista netissä

PGR-sarjan uusin osa säväyttää ennen kaikkea ulkonäöllään, milläs muullakaan. Ensivaikutelma pelistä on suorastaan polygonitäyteinen. Kerrankin autopeli, jossa ajopelit kaareutuvat todella sulavasti. Siihen päälle on lyöty useampi kerros valaistusefektejä ja heijastuksia, jotka tekevät ajamisesta krominhohtoisen elämyksen.

Ajaminen itsessään on – mitäs muutakaan – näyttävää ja erittäin nopeaa. Gothamien juju on ollut aina nopeus, joka yhdistyy todellisten kaupunkien ympäristöihin. Yhdistelmä toimii jälleen kerran pelattavuusmielessä. Peliin pääsi nopeasti sisään, eikä ajaminen tuottanut sen kummempia ongelmia – kaasuttelu ja ajaminen sujuivat aiempien autopelien tutuksi tekemällä rutiinilla. Oli kuitenkin jännittävää huomata miten sujuvasti katse kääntyi toisesta hatusta. Ympäriinsä tiirailu kesken kilpa-ajon ei ole ehkä se kikka, millä kilpailuja voitetaan, mutta näyttävää se kieltämättä on, etenkin kun näkymään upotetaan katseen kääntyessä eräänlaista vauhtisumennusta.

Kaikkiaan Gothamissa on ajettavana 80 ylellistä urheiluautoa, ja pelin merkittäviin uusiin ominaisuuksiin lukeutuu muun muassa ”Gotham TV” -ominaisuus. Sen avulla pelaajat voivat katsella ulkopuolisina toisten Xbox Livessä ajamia kilpailuja reaaliajassa. Tämän ympärille rakennetaan varmasti hurjia nettikilpailuja, ja voisi kuvitella että sitä tullaan hyödyntämään monella tapaa jatkossa PGR3-liigoissa.

Gothamista kuitenkin huokui vielä hienoinen keskeneräisyys, mutta peli olikin vielä keskeneräinen. Havaittavissa oli pieniä sahalaitoja ja kulmikkuutta. Eräs pr-salaisuus muuten paljastui pelatessa: käytännössä peli ei yllä yuvakaappausten tasolle. Kaikki promokuvat on näemmä otettu replay-tilassa, jossa grafiikan päälle voi lämäyttää monenlaista lisäefektiä. Eli kuvat kyllä ovat aidosta pelistä, mutta eivät aidosta pelitilanteesta. Juonikasta.

Gotham oli komeaa katsottavaa ja nautittavaa ajeltavaa, mutta nyt kokeilluista Xbox 360 -peleistä se oli vähiten ”next gen”, vähimmin säväyttävä.

Kameo – keijukaisen lento

Rare-studion ikiajat kehittämä Kameo on peli, jota on ehditty odottaa jo melkeinpä pienen ikuisuuden ajan. Toisaalta siitä ei ole koskaan kehkeytynyt esimerkiksi Duke Nukem Foreverin kaltaista ikuisuusprojektia, jonka suhteen fanitkin ovat menettäneet toivonsa lopullisesti.

Vaikka Kameota työstettiin alkujaan jo Nintendo 64:lle, ja sen piti sittemmin ilmestyä 2004 keväänä Xboxille, niin loppujen lopuksi se ilmestyykin vasta 360:lle. Jännittävintä tilanteessa on oikeastaan se, että vaikka pelin tekeminen aloitettiinkin vanhoille konsoleille, niin tänään se näyttää tarjolla olleista 360-peleistä eniten aidolta nextgen-kamalta, todelliselta Xbox 360 -peliltä. Visuaalinen toteutus on niin näyttävää ja sulavaa.

Muutenkin Kameo on olemukseltaan kerrassaan hupaisa kokemus. Pelaaja ohjaa pientä keijuneitoa, joka kipittää tai lentelee pelimaailmassa. Tässä pelissä eivät miehiset örrimörrit puhku, vaan girl power rulaa.

Lisäksi tämä on selvästi tehty nuoremman miespelaajan tuhoksi. Keijutyttönen kun liitelee pelimaailmassa tehtävä suorittamassa äärimmäisen lyhyessä hamosessa ja niukassa pusakassa. Vaikka milloinkas keijut nyt säkkeihin pukeutuisivat?

Visuaalisella kantilla tuotos on äärettömän upeaa katsottavaa. Animaation sulavuus, yleinen yksityiskohtaisuus ja keijusen ilmeikkyys pistävät karumpaan tottuneen pelaajan hetkellisesti väkisinkin haukkomaan. Mitkä vihreät silmät! Ja mikä lanneliike. Lara Croft, byebye. Kaikki on tehty viimeisen päälle. Ensiluokkainen visuaalisuus ei rajoitu yksinomaan etualan tapahtumiin, vaan myös taustalla pyörii ja tapahtuu koko ajan. Efektien loimu ja pienet maisemissa tapahtuvat asiat kertovat ehkä eniten 360:n raa’asta voimasta, sillä pelintekijät voivat lykätä pelimaailmat täyteen pientäkin detaljia ja toimintaa – eikä vain etualalle.

Kameo saa tuplapeukut myös siitä, että pelissä ei ole panostettu yksinomaan visuaaleihin, vaan se ihastutti myös erinomaiseksi hiotulla pelattavuudellaan. Ohjausjärjestelmä on optimoitu äärimmäisen hienosti – pelaamiseen ei tarvita kuin hatut ja yksi nappi. Näin se pitää tehdä! Ei pelin tarvitse olla välttämättä niin monimutkainen, että joka napissa on tärkeä toiminto. Hyvä pelattavuus ja vetävät tapahtumat kyllä pitävät pelaajan otteessaan ohjausjärjestelmän monimutkaisuudesta riippumatta, ja yksinkertainen pelattavuus monipuolisilla pelitapahtumilla vetoaa taatusti suurempaan yleisömäärään. Onhan pelissä käytössä muitakin nappuloita, mutta niitä tarvitaan vain hahmon muotoa vaihdettaessa. Muotoa? Aivan! Keiju kun oppii pelin aikana uusia temppuja, ja voi muuttaa ulkoista olomuotoaan tilanteen mukaan….

Kameo ihastutti. Kerta kaikkiaan. Se on 360:n pelien terävintä kärkeä ja syystä.

Xbox 360?

Lyhyenä yhteenvetona voi todeta, että ei pelaaminen tästä vielä sinänsä miksikään muutu. Pelit ovat pelejä, vain aiempaa näyttävämpiä. Toistaiseksi varsinaisten 360-pelien suhteen on kuitenkin oltava hieman odottavalla kannalla. Kiire on ollut taatusti hirmuinen niin Microsoftilla kuin pelikehittäjillä. Vaikka julkaisupelit ovatkin varmasti komeita, ainakin aiempaan verrattuna, niin ne eivät raapaise kuin pintaa laitteen mahdollisuuksista ja kyvyistä. Niinpä kolmesta kokeillusta Xbox 360 -pelistä kaksi olikin lähinnä koreampia versioita tutuista peleistä, ja vain Kameo tuntui JA näytti jonkin uuden asian alulta.

Uuden Xbox Liven mahdollisuudet vaikuttavat mielenkiintoisilta, mutta palvelua ei pystytty tässä yhteydessä kunnolla syynäämään. Pelien jatkuva nettiyhteys tuo kuitenkin lisää interaktiivisuuden makua, ja aiempaa massiivisemmat online-pelitilat voivat tehdä nettipelaamisesta hyvinkin suositun ominaisuuden 360-maailmassa. Kymmenien pelaajien nettimatsit ja Gothamin reaaliaikainen kisakamera ovat piirteitä, jotka vetoavat varmasti ainakin hardcore-pelaajiin. Kenties ilmainen Xbox Live -perustunnus vetää myös osaltaan enemmän peruskäyttäjiä netin uumeniin.

Xbox 360 julkaistaan Suomessa 2. joulukuuta. Konsolista julkaistaan useita eri paketteja, joiden yleisin hinta liikkuu siinä 400-500 euron paikkeilla. Esimerkiksi kiintolevytön Core-peruspaketti maksaa Player One -verkkokaupassa 399 euroa, kiintolevyllinen Xbox 360 PGR 3 Edition 499,95 euroa ja kiintolevyn, HD-kaapelin, langattoman ohjaimen ja headsetin sisältävä Live Edition 559,95 euroa. Rahassa rypevät voivat tilata Bling Bling Edition -paketin, joka sisältää mitättömään 889,95 euroon konsolin, kiintolevyn, kaksi langatonta ohjainta, HD-kaapelin, langattoman verkkoadapterin ja nipun pelejä.

Jukka O. Kauppinen

xbox.com