Arvostelu: Darksiders: Genesis on onnistunut toimintaseikkailu, vaikka onkin pelisarjan musta lammas
Darksiders-pelit on tähän mennessä tunnettu AAA-tason synkkinä toimintapeleinä. Darksiders Genesis on spinoff, joka vie sarjan kokonaan uuteen suuntaan. Peli on toden totta erilainen kuin aiemmat Darksidersit, mutta se ei tarkoita, että Genesis olisi yhtään huonompi kuin edeltäjänsä.
Julkaisupäivä: 5.12.2019
Studio: Airship Syndicate
Julkaisija: THQ Nordic
Saatavilla: PC (Windows) ja Google Stadia. Tulossa: Xbox One, Nintendo Switch ja PlayStation 4
Pelaajia: 1-2
Ikäraja: K12
Peliä pelattu arvostelua varten: 9 tuntia
Pienen Airship Syndicate -studion kehittämä Darksiders: Genesis on isometrisesti kuvattu toimintapeli, jonka graafinen tyyli on paljon aiempia Darksiderseja huomattavasti sarjakuvamaisempi. Vaikka Genesiksessä nähdään Darksiders-sarjan pääpeleistä tutut Strife- ja War -päähahmot, ei peli kaikeksi onneksi ota itseään liian tosissaan, vaan hahmojen välinen ja hienosti ääninäytelty dialogi on täynnä vitsailua.
Kevyempi ote sopii hyvin yhteen sarjakuvamaisen ulkokuoren kanssa, joka on niin ikään hyvin onnistunut. Tasot näyttävät hyviltä ja erityisesti niiden välille sijoittuvat tarinaa eteenpäin vievät animetyyliset välianimaatiot ovat upeaa katsottavaa. Tämä ei ole yllätys, sillä kehittäjän mukaan animaatioista on vastannut sama studio joka on työskennellyt myös Netflixin kehutun Castlevania-sarjan parissa. Pelin tarina ei ehkä tarjoa kovin suurieleisiä käänteitä, mutta se onnistuu silti sitomaan tapahtumat toisiinsa riittävällä tasolla.
Pelimekaniikkojen puolesta Darksiders: Genesiksessä kyse on perinteisestä hack and slash -pelistä. Pelaajat juoksevat pitkin luolastoja ja tyhjentävät niitä vastaatulevista vihollisista. Itse pelistä tulevat mieleen Diablon ja Torchlightin kaltaiset ARPG:t, eikä se ole lainkaan huono asia.
Hahmoista Strife on lähtökohtaisesti ketterä tuliaseita kantava hahmo ja War raskasrakenteinen ja kestävä miekkaan luottava sankari. Hahmonkehityksen avulla hahmoja voi kuitenkin muokata haluamikseen.
Darksiders: Genesiksessä viholliset eivät tiputa Diablojen tavoin varusteita, vaan erilaisia ytimiä, joita keräämällä Strife ja War voivat avata käyttöönsä uusia kykyjä. Tarjolla on perinteinen kykypuu, mutta kykypisteitä ei tarvitse lukita pysyvästi, vaan ytimien avulla omaa hahmoaan voi muokata koska tahansa vaikka kesken taistelun.
Pelin alkupuolella kykypisteiden vaikutus hahmoihin voi tuntua pieneltä, jolloin myös vihollisten kaataminen pelkillä perusiskuilla voi tuntua hieman itseään toistavalta. Hahmojen kykypuun viilailu muuttuu kuitenkin sitä hauskemmaksi mitä pidemmälle pelissä edetään. Loppua kohden Strife voi esimerkiksi panostaa kestävyyteen ja War kauempaa tapahtuviin hyökkäyksiin, jolloin hahmojen roolit muuttuvat aivan erilaisiksi kuin alussa.
2D-etenemisen lisäksi Darksiders: Genesiksen tasoissa on myös vertikaalinen elementti, eli hahmot voivat tietyissä kohdissa kiivetä esimerkiksi korkeiden kielekkeiden huipulle ja hypätä sieltä eteenpäin.
Aina kiipeily ei ota onnistuakseen, sillä varsinkin pitkät loikat kielekkeeltä toiselle ovat välillä tarpeettoman haastavia. Aina ei myöskään ole selvää, mihin Strifen ja Warin on tarkoitus kiivetä ja mitkä kielekkeet ovat vain tasojen koristeita. Silloin tällöin myös kamerakulmat tekevät liikkumisesta hankalaa, sillä pelihahmo saattaa kadota ruudulta hetkellisesti jonkin esteen taakse.
Tavallisten tasojen lisäksi Darksiders: Genesiksessä pomovastustajille on varattu kokonaan omat kenttänsä. Kehittäjien mukaan näin kenttien ulkonäkö on voitu luoda jokaiselle pomovastustajalle uniikiksi. Esimerkiksi eräässä tasossa vastaan asettuu Roope Ankan tavoin kultarahoissa sukelteleva hirviö. Taso oli toden totta täynnä kultakolikoita.
Peliä voi kehittäjien mukaan pelata hyvillä mielin yksin, mutta Darksiders: Genesis panostaa erityisesti co-op-kokemukseen, jolloin yksi pelaaja ohjaa Strifeä ja toinen Waria. Peli skaalautuu joustavasti sen mukaan, seikkaileeko luolastossa soolona vai kaverin kanssa. Mikäli Darksiders: Genesistä lähtee pelaamaan yksin, voi Strifen ja Warin välillä vaihtaa napin painalluksella missä tahansa kohtaa peliä.
Kahden pelaajan co-op onnistuu sekä samalta sohvalta että verkon välityksellä. Ikävä kyllä alustojen välinen yhteispeluu ei ole mahdollista.
Co-op antaa pelaajille vapaat kädet toteuttaa itseään. Kumpaakaan hahmoa ei ole sidottu yhteen monista muista co-op peleistä tutulla ”näkymättömällä nuoralla” joka pitää molemmat pelaajat lähellä toisiaan. Sen sijaan molemmat pelaajat voivat halutessaan edetä kartalla aivan eri suuntiin, vaikka se saattaakin tehdä yhteistyöstä hankalaa.
Samalta sohvalta pelattuna Darksiders: Genesis on toteutettu split-screen-menetelmällä, jolloin ruutu jaetaan kahteen osaan. Koska yleensä molemmat pelaajat ovat kuitenkin samassa paikkaa, tuntuu tyhmältä katsoa samaa taistelua kahdelta ruudun puoliskolta.
Esimerkiksi Lego-peleistä tuttu toteutus, jossa ruutu jaetaan vain silloin mikäli hahmot ovat niin kaukana toisistaan etteivät ne mahdu samalle ruudulle, olisi voinut olla toimivampi vaihtoehto. Siitä huolimatta Darksiders: Genesis toimii nykyiselläkin tavalla erittäin hyvin yhden ruudun lokaalina pelikokemuksena, jota on ilo pelata yhdessä kaverin kanssa.Verkkopelin testaus ei ennakkoversion kanssa onnistunut.
Vaikka peli ei ole täydellinen, on Darksiders: Genesiksen tarjoama kokonaisuus silti hyvin onnistunut. Darksiders: Genesiksen kepeämpi sarjakuvamainen tyyli toimii ja vihollisten laittaminen pinoon Strifen ja Warin aseistuksin voimin on hauskaa, varsinkin yhdessä ystävän kanssa pelattuna. Seikkailua voi suositella erityisesti aiempien Darksidersien tai Diablon ja Torchlightin kaltaisten ARPG-pelien ystäville, jotka nauttivat varmasti ajastaan Darksiders: Genesiksen parissa.
Tänään ilmestynyt noin 30 euron hintainen peli on nyt saatavilla PC:lle ja Google Stadialle, jonka lisäksi se ilmestyy myös Xbox Onelle, PlayStation 4:lle ja Nintendo Switchille ensi vuonna.
DARKSIDERS: GENESIS
”Darksiders: Genesiksen toiminta viihdyttää erityisesti yhdessä ystävän kanssa pelattuna.”
