Uusimmat

Arvostelu Evil Dead: The Game on saatanallisen hauskaa turoilua etenkin Sam Raimin faneille

02.06.2022 13:47 Teemu Purhonen

Evil Dead: The Game on juuri sellainen peli, jonka kulttiasemasta nauttivat Evil Dead -elokuvat ansaitsevat. Se on helvetin hauska ja paikoin jopa hiostava moninpeli, jossa yritetään selvitä hengissä murhanhimoisen demonin metkuista.


Julkaisupäivä: 13.5.2022
Studio: Saber Interactive
Julkaisija: Saber Interactive
Saatavilla: Nintendo Switch, PC (Windows), PlayStation 4 (testattu) ja 5 & Xbox One- ja Xbox Series -konsolit
Pelaajia: 5
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arvostelua varten: 8 tuntia


Pikainen kertaus Evil Deadista, vaikka aihe lieneekin tuttu useimmille Muropaketin lukijoille: Sam Raimin elokuvista ensimmäinen julkaistiin vuonna 1981. Sen päähenkilöä, Ash Williamsia, esitti maailman tunnetuin b-elokuvien näyttelijä Bruce Campbell. Elokuva tehtiin täysin amatöörivoimin, mutta jatko-osaan oli jo olemassa muutakin rahoitusta kuin sukulaisilta ruinattua pääomaa. Evil Dead on pohjimmiltaan kauhuelokuva, mutta Evil Dead 2 (1987) ja elokuvasarjan päätösosa Army of Darkness (1992) lähempänä kauhukomediaa. Vuonna 2013 tehty reboot – myös nimeltään Evil Dead – on elokuvasarjan brutaalein, toisin kuin kolmen kauden verran tuotettu Ash vs. Evil Dead -sarja (2015-2018), joka taipui taas huomattavasti enemmän huumorin puolelle.

Elokuvasarjana Evil Dead jatkuu myöhemmin tänä vuonna ilmestyvällä Evil Dead Risella.

Asymmetrinen moninpeli Evil Dead: The Game tasapainottelee juuri sopivasti kauhun ja komedian hämärässä välimaastossa. Se heittää neljän pelaajan ryhmän synkkiin metsiin etsimään palasia kartasta, joka vie pahamaineisen Necronomicon-kirjan luokse. Kirja päästää tähän maailmaan yhden pelaajan ohjastaman demonin, jolla on omat suunnitelmat opusta kohtaan. Sopivan suoraviivaista.

Selviytyjänä pelaamalla huomaa nopeasti, että tunnelma on katossa, ja erityisesti meitä elokuvista tykkääviä hemmotellaan perusteellisella siirtymällä Evil Deadin maailmaan. Mukana on kaikki tutut hahmot, aseet, vitsit ja äänet. Kukapa ei haluaisi pelata Ash Williamsia, jonka touhuja säestää Bruce Bampbell. Ash-hahmoja on tarjolla jokaiselta eri aikakaudelta, eli yhteensä neljä kappaletta. Aivan kuten elokuvissakin, myös pelissä nämä Bruce Cambpellin lausumat typeryydet keventävät tarkoituksellisesti toimintaa. Muutoin kyseessä olisi melko tylsä ja geneerinen demonisekoilu.

Kaikkein hauskinta ja samalla myös haastavinta Evil Dead -pelissä on ryhtyä pelaamaan selviytyjiä vaanivana Kandarian Demon -piruna. Sen tavoitteena on tehdä selviytyjistä entisiä selviytyjiä ja nykyisiä ruumiita. Leffoissa kuvattiin demonin sikailuja ensimmäisessä persoonassa, ja sama jatkuu myös pelissä. Pahuuden kiitoa ei pysäytä mikään. Aitojen sun muiden esteiden läpi rysäyttäminen tuntuu siistiltä, kunhan ei vain jää mihinkään jumiin. Liitämistä välillä rytmittävä mielipuolinen käkätys nostaa hymyn korviin tavalla, joka saa hammastahnamainoksissa näyttelevät kateellisiksi.

Demoni kiusaa ihmisiä aluksi laittamalla pelikartalle ansoja, jotka pelottelevat selviytyjiä. Kun ihmishahmoilla menee kauhusta savet kintuille, antaa se kykypisteiden lisäksi mahdollisuuden riivata pelkäävää selviytyjää ottamalla tämän haltuunsa. Sen jälkeen muita selviytyjiä voi alkaa ammuskelemaan ja hakkaamaan kättä pidemmällä. Lisäksi vallatun pelihahmon voi juoksuttaa kauemmiksi muista, jotta murhaaminen helpottuu. Tämä tosin vaatii kykypisteiden käyttöä, sillä demoni on alkumetreillä yllättävällä tavalla täysin avuton.

Kykypisteillä opetellaan esimerkiksi riivaamaan ihmisiä ja avaamaan portteja demonin kotiosoitteeseen, jotta siellä lymyilevät erilaiset deadite-monsterit pääsevät töihin. Näitä Lordeja on pelikartalla muutenkin, mutta portin avaamalla niitä saa kaadettua selviytyjien niskaan juuri oikealla tavalla. Portteja on erilaisia, joista kätevin on sellainen, joka aktivoituu huono-onnisen selviytyjän hortoillessa liian lähelle. Sikailu vaatii manapisteitä, joita löytyy ympäristöstä punaisina palleroina. Toimivan tasapainon löytäminen eri kykyjen välillä on kiehtovaa puuhaa.

Demonina pelaaminen vaatii huomattavaa taktikointia. Pelaajia on pidettävä silmällä jatkuvasti, jotta härnääminen ja pelottelu onnistuu. Laumasta eksyneen selviytyjän kimppuun hyökkääminen on mahtavaa touhua ja lähes ainoa tapa saada pelaajaryhmää karsittua jokseenkin kätevästi. Selviytyjillä sen sijaan on helpommat oltavat, kunhan nämä vain tekevät  lakkaamatta yhteistyötä ja liikkuvat autoilla. Demoni tosin voi riivata myös kiesejä, mikä on vitsikäs yksityiskohta. Lisäksi voi ryhtyä puuksi, jolla piiskata selviytyjiä.

Taistelu on yksinkertaista ja toimivaa tuliaseilla ja lähitaisteluaseilla myllyttämistä, joka on vedetty täysin läskiksi. Verta ja suolenpätkiä ei säästellä, vaan elämännestettä vuodatetaan enemmän kuin The Overlook -hotellin käytävillä. Selviytyjillä on genren mukaisesti eri hahmoluokkia, joilla on omat taisteluun liittyvät erikoisuutensa. Sama pätee myös demoneihin, joita on valittavana kolme kappaletta, yksi jokaisesta Sam Raimin elokuvasta. Demonit ovat näkymättömiä, mutta tarpeeksi kykypisteitä käyttämällä se voi muuttua ruumiilliseksi, jolloin se voi myllyttää selviytyjiä. Mitä enemmän kykypisteitä käyttää, sitä vahvempi fyysinen demoni on.

Evil Dead: The Gamen parhaita puolia on kiistatta se, miten helppo sitä on pelata.

Tutoriaali neuvoo kädestä pitäen, mistä pelissä on kyse, ja miten se toimii. Evil Deadin maailmaan on helppo uppoutua, mutta yksinkertaisuuden kääntöpuolena voi nähdä sisällön puutteen. Yksinpelitehtävät ovat kooltaan mitättömiä, ja lisäksi pelikarttojen vähyys on outoa. Vielä kummallisempaa on se, kuinka demonina pelatessa saattaa jäädä vaikkapa portaiden väliin jumiin. Tätä ei osu usein kohdalle, mutta yksikin kerta on liikaa. Erityisesti tilanteessa, jossa selviytyjät on saatu pakokauhun partaalle ja murhaaminen luistaa, bugi alkaa pänniä vietävästi. Sen sijaan todella kömpelöä autoilua sietää pitkään, ja sujuvasti toimivan moninpelin takia tälle pelille haluaa antaa pienetkin viat anteeksi. Evil Dead: The Game näyttää PlayStation 4:llä jo vanhentuneelta, mutta PC:llä ja nykyisellä konsolisukupolvella pelatessa puolestaan todella upealta.

Evil Dead: The Game ei missään vaiheessa yritä olla mitään muuta kuin hauskaa ja veristä turoilua, ja siinä se onnistuu loistavasti. Hauskuus ei välttämättä välity niille, joille elokuvat eivät ole tuttuja tai joita eivät ne kiinnosta. On aivan selvää, että Evil Dead: The Game on suunnattu elokuvien faneille.

EVIL DEAD: THE GAME

Arvosana: 4,5/5

”Pelistä välittyy ensiluokkaisesti Sam Raimin visio pimeästä metsästä, jossa vaaniva tuntematon pahuus rääkkää siellä kulkevia – jonkun toisen kieli poskessa.”

Teemu Purhonen

”Muropaketin kannet aukesivat edessäni vuonna 2017, josta lähtien olen nauttinut työskentelystä pelipuolen piinkovien ammattilaisten kanssa. Olen aiemmin kirjoittanut Mikrobitin lisäksi myös musiikkimedioihin, kuten Sueen, Rumbaan ja Nuorgamiin. Rakastan scifiä ja indie-pelejä, ja palvon Iain M. Banksia ja Disco Elysiumia. Muropaketin ulkopuoliseen elämääni kuuluu tinnituksen lihottaminen täydellistä äänitaajuutta etsiessä.”

Muropaketin uusimmat