Arvostelu: Metal Gear Survive on hyvä peli, jos ei ikävöi Hideo Kojimaa liikaa

28.02.2018 10:00 | Tuukka Hämäläinen

Metal Gear Solid -sarjan itsenäinen spin off -peli Metal Gear Survive on tarinaltaan köykäinen selviytymiskamppailu, joka ei tarjoa mitään niin omaperäistä kuin Konamin klassikkosarjan. Siitä huolimatta se on yllätävän viihdyttävä paketti.


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Konami / Julkaisija: Konami / Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One / Testattu: PlayStation 4 / Pelaajia: 1 (moninpeli verkossa) / Ikäraja: 16 / Peliä pelattu arvostelua varten: yli 14 tuntia


Metal Gear -sarja on yksi pelimaailman vanhimmista ja arvostetuimmista, ja etenkin Metal Gear Solid -pelit ovat toistuvasti voittaneet puolelleen niin pelaajat kuin kriitikotkin. Siksipä oli surullista, kun pelijulkaisija Konamin ja sarjan pääkehittäjä Hideo Kojiman tiet erosivat riitaisasti vuonna 2015. Metal Gear Solid V: The Phantom Pain jäi Kojiman viimeiseksi MG-peliksi, ja sarjan jatkoa on saatu odottaa tähän asti.

Viime viikolla ilmestynyt Metal Gear Survive onkin peli, jota tuskin kukaan toivoi tai osasi edes ennustaa. Se on MGS V:n pohjalta tehty, mutta täysin itsenäinen peli, jonka tarina ei asetu osaksi MGS-sarjan kaanonia. Lisäksi se on Konamilta selkeä yritys viedä hiiviskelystä, taktisesta toiminnasta ja tarinavetoisuudesta tunnettua pelisarjaa uuteen suuntaan.

Lopputulos ei yllä Metal Gear Solid -pelien tasolle, mutta mistään emämunauksesta ei suinkaan ole kysymys. Metal Gear Surviven suurin rasite onkin tämä vertailuasetelma – itsenäisenä pelinä sitä arvostettaisiin varmasti enemmän.

Tervetuloa Helvettiin

Metal Gear Survive on kuin MGS V:n ja Dying Lightin (2015) äkkiväärä yhdistelmä. Samalla se tuo mieleen Red Dead Redemptionin (2010) itsenäisen Undead Nightmare -laajennuksen (2010), sillä niin läheisesti Survive on MGS V:n perustalle rakennettu.

Yhtäläisyydet eivät jää Fox Engine -pelimoottorin tasolle, vaan pelissä on selvästi käytetty MGS V:ttä varten luotua sisältöä jotakuinkin sellaisenaan, vaikka pelimaailma onkin uusi. Tätä lisäosamaisuutta kompensoi tavallista AAA-peliä huokeampi hinta.

Surviven tapahtumat käynnistyvät samalta hetkeltä, johon MGS V:n lyhykäinen prologipeli Ground Zeroes (2014) päättyy: Big Bossin rakentama tukikohta joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja tuhoutuu. Samassa kuitenkin taivaalle ilmestyy valtava madonreikä, joka imee sisäänsä niin tukikohdan raunioita kuin sotilaitakin, ja myös pelin päähenkilö on vähällä joutua sen imuun.

Tässä kohtaa ollaan jo poikettu MGS:n tarinasta, eikä sarjan kontekstilla olekaan juuri mitään merkitystä Surviven kannalta.

Itse peli käynnistyy onnettomuuden jälkeen. Pelaajan luoma, tuppisuinen pelihahmo lähetetään yksin madonreiän takana odottavaan rinnakkaistodellisuuteen tehtävänään kerätä mystistä Kuban-energiaa ja selvittää, mitä tapahtui edelliselle iskuryhmälle. Määränpää on ankea jättömaa, jota kansoittavat raunioiden ja satunnaisten eläinten lisäksi kristallimaisen loisen kalvamat elävät kuolleet.

Valtakunta kulkee nimellä Dite, mutta tehtävän hämäräperäinen pääjehu Goodluck kutsuu sitä myös tuttavallisesti Helvetiksi. Dite viittaa Danten Jumalaisen näytelmän (1320) Helvetin korkeampiin piireihin, eivätkä viittaukset Manalaan ja Kiirastuleen jää tähän. Edellinen iskuryhmäkin on nimeltään Charon Corps kreikkalaisen mytologian tuonenlautturin mukaan. Vähemmälläkin alleviivauksella kävisi selväksi, mihin rinnakkaisulottuvuus halutaan rinnastaa.

Aina nälkä ja koko ajan jano

Peli käynnistyy tarinallisesti, mutta pian kerronta jää taka-alalle. Survive on nimittäin sydämeltään zombie-selviytymispeli, mikä tarkoittaa avoimessa pelimaailmassa juoksentelua, resurssien keräämistä, tukikohdan ja varusteita kehittämistä, sekä enemmän tai vähemmän kuolettavia kohtaamisia elävien kuolleiden kanssa.

Etenkin alkuun vaatimustaso tuntuu korkealta. Pelihahmo on jatkuvasti nääntymässä janoon tai kuolemassa nälkään, eikä yhden lampaan syömisellä jaksa juosta kuin korkeintaan puoli tuntia. Sitten kun resurssien setvimiseen tottuu ja tukikohtaa pääsee kunnolla kehittämään, alkaa peli sujua. Reilun kymmenen tunnin kohdalla tarina tosin vetää maton pelaajan jalkojen alta ja heittää useamman pelitunnin ajaksi toiselle pelialueelle, jossa tukikohta on paljon rajoitetumpi. Onneksi sieltä palataan lopulta takaisin.

Pelimaailmassa on myös suurempia vaaroja kuin nälkäkuolema. Zombiemörkkien lisäksi on muitakin vihollisolentoja, ja osaa pelimaailmasta peittää kuolettava sumu, jossa pärjää happisäiliön varassa jonkin aikaa. Sumussa kartta ei toimi kunnolla ja pelaaja eksyy helposti, joten pelaamiseen kuuluu luonnollisena osana jonkin verran päätöntä hortoilua ja turhauttavia epäonnistumisia. Madonreikägeneraattoreiden avaaminen onneksi mahdollistaa nopeamman matkustelun ympäri karttaa.

Surviven yhdistelmä toimintaa, selviytymispeliä ja tukikohdan hallintaa on pääasiassa toimiva. Selviytyminen vaatii ehkä jonkin verran grindaamista, mutta toisaalta keräämällä ahkerasti kohdalle osuvat resurssit ei pahempaa pulaa pääse syntymään. Itse sain käytännössä kaikki tukikohdan uudistukset, aseet ja varusteet rakennettua heti saadessani niiden blueprintit avattua, joten en kokenut tätä elementtiä kovin haastavaksi.

Turhauttavin osa pelistä liittyy ravinnon hankkimiseen, sillä sitä on kiistatta vähemmän tarjolla kuin muita resursseja. Pidemmälle päästessään pelaaja joutuu vieläpä elättämään suurempaa selviytyjäjoukkoa, mutta onneksi tukikohdassa pääsee myös viljelemään maata ja kasvattamaan eläimiä.

MGS-vivahteita ja moninpeliä mausteeksi

Pelituntuma Survivessa on kuin suoraan Metal Gear Solid V:stä, mutta graafisesti peli näyttää yllättäen hieman kehnommalta kuin kolmisen vuotta sitten ilmestynyt edeltäjänsä. Myös pelimaailman elementit ovat ankeampia ja vähemmän yksityiskohtaisia kuin MGS-peleissä perinteisesti. Kaikesta paistaa, että Kojiman lähdettyä on Metal Geariin panostettu selvästi vähemmän.

Ohjattavuus pelissä on kuitenkin loistava, kontrollit luontevat, eikä bugeja 14 tunnin pelaamisella osunut kohdalle ensimmäistäkään.

MGS-perinteen mukaisesti myös hiiviskely on usein varteenotettava vaihtoehto, eikä vihollisia yleensä kannata kohdata silmästä silmään. Niiltä tosin saa hahmon kehittämiseen tarvittavaa Kuban-energiaa, joten pelaaja joutuu arvioimaan riskejä ja niiden ottamisesta saatavaa palkintoa.

Tarina ja hahmot eivät pääsee lähellekään MGS-pelien tasoa, mikä voi tietysti olla helpotus niille, jotka eivät jää ikävöimään Hideo Kojiman puolituntisia välivideoita. Toisaalta Kojima oli elokuvallisempien hetkien ohjaajana osaava tekijä, mikä näkyy Survivessa puutteena.

Esimerkiksi pelin keskivaiheilla oleva suurempi toimintakohtaus on ohjattu tolkuttoman kömpelösti ja hitaasti. Mitään intensiteettiä ei pääse syntymään. Surviven ohjaaja Yota Tsutsumizaki osaa ehkä johtaa peliprojektia, mutta hän ei todellakaan tiedä, kuinka kuljettaa tarinaa.

Pelaajan tekemä pelihahmo on myös käytännössä mykkä ja persoonaton, eivätkä sivuhahmot ole paljon parempia. Alussa kohdattu Reeve on itsekeskeinen sotilas, ja häntä seuraavat sairaanhoitajan, poliisin ja tietokoneneron pikkupojan stereotyypit. Ainoa hauska hahmo, jonka dialogissa on jotain moniulotteisempaa, on kahtiajakautuneesta persoonallisuudesta kärsivä tekoäly Virgil-AT9.

Edellisten MGS-pelien tapaan Survivessa on tarjolla myös moninpelimoodi, johon voi hypätä mukaan milloin tahansa tukikohdasta käsin. Moninpelissä pääsee suorittamaan erilaisia tehtäviä, joista nettoaa mukavasti resursseja peruspelin puolelle. Tosin varusteet ja luodit kuluvat kyllä omasta varastosta myös moninpelissä, joten pelaaja tulee arvioineeksi tarkkaan, kannattaako moninpeliin lähteä sähläämään.

Moninpeli voi olla perin palkitseva kokemus, jos tiimi kommunikoi keskenään, mutta mykkien pelaajien kesken yhteispeli on vaikeaa. On myös silmiinpistävää, että moninpeli on selvästi yksinpelistä erillinen kokonaisuus, vaikka Konami etukäteen perusteli Surviven jatkuvaa online-vaatimusta juuri saumattomalla siirtymisellä yksin- ja moninpelin välillä. Kuulostaa tekosyyltä.

Viihdyttävä, mutta ei erityinen

Kuten sanottua, Metal Gear Surviven suurin riippakivi on yhteys palkittuun ja rakastettuun pelisarjaan. Tästä myös johtunee se, miksi peli on saanut melkoisesti lokaa niskaansa etenkin pelaajien taholta.

Tosiasiassa kyseessä ei ole alkuunkaan huono peli. Perusasiat toimivat Survivessa enemmän kuin hyvin, ja sen pahin ongelma on jonkinmoinen keskinkertaisuus ja resurssienkeräilyn puuduttavuus. Pelimaailmassa seikkaileminen ja tehtävien suorittaminen on parhaimmillaan jännittävää, ja pelin rytmiin jää helposti koukkuun.

Metal Gear -sarjan tulevaisuutta on Surviven perusteella turha lähteä arvailemaan. Todennäköistä on, että tämä jää yksittäiseksi kummajaiseksi, etenkin kun pelin myyntimenestys on ollut kaukana tähtitieteellisestä. Lisäsisältöä pelille on kuitenkin luvassa, ainakin uusien moninpelitehtävien muodossa.

METAL GEAR SURVIVE

3,5

”Metal Gear Survive on viihdyttävää eloonjäämiskamppailua, jos unohtaa aiempien Metal Gear -pelien hienouden.”

Päivitetty 10.3.2018 klo. 12.39. Tarkennettu tietoa, että peli siirtää pelaajan uudelle pelialueelle noin kymmenen tunnin jälkeen.