Arvostelu Okkulttinen Weird West olisi viiden tähden länkkäripeli, jos se olisi julkaistu valmiina

14.04.2022 20:50 Teemu Purhonen

Kunnianhimoisessa Weird Westissä on kaikki viiden tähden klassikkopelin ainekset. Valitettavasti pienistä vioista kasvaa kuitenkin iso kasa, jonka alta on lopulta hankala nähdä aavikkoa kaktuksilta.


Julkaisupäivä: 31.3.2022
Studio: WolfEye Studios
Julkaisija: Devolver Digital
Saatavilla: PC (Windows), PlayStation 4 & 5, Xbox One, Xbox Series X/S (testattu Series X)
Pelaajia: 1
Ikäraja: K16
Peliä pelattu arviota varten: 60 tuntia


Toimintaroolipeli Weird Westistä ei voi puhua täysin spoilerivapaasti, joten kannattaa edetä omalla vastuulla. Kummalliseen villiin länteen sijoittuva peli kertoo vahvasti kumpuilevan okkulttisen tarinan, jonka ytimessä on perinteisiä western-kuvastoon kuuluvia kertomuksia. Karjaparonit vievät pienviljelijöiden maat, jalometalleja pursuavien kaivosten hallinnasta taistellaan verisesti, vähemmistöjä halvennetaan, rosvojengit tekevät tuhojaan ja alkuperäisväestön kanssa taistellaan maanomistuksesta. Aivan aluksi lähdetään kostoreissulle, joka sekin kuuluu olennaisesti villin lännen teemoihin.

Vaikka elementit ovat villin lännen kliseitä, on ne kuorrutettu Weird Westiin olennaisesti kuuluvalla okkultismilla ja outoudella, joka tekee pelistä omaperäisen lisäksi myös hyvin kiehtovan. Karjaparoni osoittautuu Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön nimeämän ahneuden demonin riivaamaksi, pelätyin rosvojengi koostuu kannibaaleista, kaivoksissa hiippailee kammotuksia ja kahdella jalalla liikkuviksi sioiksi manattuja miehiä pelätään ja inhotaan. Lisäksi näyttämöllä nähdään ihmissusia, zombeja ja noitia, kummallisia uskontoja, haamuja, kultteja ja kuolemattomia, jotka ovat etsineet tuhansia vuosia keinoja päästäkseen takaisin elävien kirjoihin, jotta matka maan mullaksi voi alkaa.

Weird West tuo niin monella tapaa mieleen kaksi ensimmäistä Fallout-peliä, ettei se voi olla sattumaa. Arvostetut ja mestarillisen hyvät pelit ovat innoittaneet lukuisia kehittäjiä, ja se tuntuu olevan etenkin tällä hetkellä jonkinlainen trendi. Tästä toimii hyvänä esimerkkinä Death Trash, jonka Fallout-tunnelmointi saattaisi ylettää Weird Westin tasolle, jos sillä olisi vastaavan kokoinen budjetti ja kehittäjien kokemus ja ammattitaito. Weird Westin tekijöihin kuuluu aiemmin Arkane Studiosilla työskennellyt Raphael Colantonio, joka oli keskeisessä roolissa, kun Dishonored ja Prey olivat kehityksessä.

Fallout-lainaukset ovat ilmiselviä, sillä Weird West on teemoiltaan ja toteutukseltaan pitkälti samanlainen kuin esikuvansa, vaikkakin asetelmat ovat täysin erilaisia, ainakin päällisin puolin. Siinä missä Falloutin maailma on tietyllä tapaa yliluonnollinen, sen scifi-elementtien – kuten säteilyn seurauksena mutanteiksi muuttuneiden, ghoulien ja futuristisen teknologian kohdalla – on Weird West puolestaan yliluonnollinen okkulttisen lähtökohdan takia. Weird West on lisäksi myös ulkoisesti samanlainen kuin esikuvansa, tosin sillä erolla, että Weird West on toteutettu käyttämällä cel-shading-tekniikkaa, joka saa peliympäristön näyttämään tietyllä tapaa käsinmaalatulta ja sarjakuvamaiselta. Muutoinkin isometrisillä peleillä on paljon yhteistä. Esimerkiksi taistelualueet ovat karttamaisia, ja niiltä pääsee pakoon reunoille kävelemällä. Jopa äänimaailmat ovat hyvin samantyyppisiä kaikessa minimalistisuudessaan.

Tiivistäen voi sanoa, että Weird West on villiin länteen sijoittuva maaginen Fallout.

Weird West heittää välittömästi pelin tapahtumien keskelle, ja heti selviää, että pelin esittämä villi länsi on armoton paikka. Ensimmäisen päähenkilön, entisen palkkionmetsästäjän, farmille hyökättiin, joten on aika kaivaa paukkuraudat esiin ja lähteä kyselemään nimiä. Tämän sankarin kertomus koostuu aiemmin mainitusta kostotarinasta, ja lopulta jostain huomattavasti suuremmasta. Pelissä kun on viisi täysin erilaista päähenkilöä, joita kaikkia yhdistää merkillinen niskaan ilmestynyt polttomerkki ja sen tuomat kummalliset käänteet.

Petyin aluksi pelin pituuteen hyvin vahvasti, sillä luulin sen loppuvan ensimmäisen päähenkilön tarinaan. Silloin olin upottanut Weird Westiin kymmenisen tuntia. Lopulta koko pelin läpäisy kesti kuitenkin noin 60 tuntia. Mittava kellotus johtui siitä, että pelimaailma tuntui niin makoisalle, että lukuisat sivutehtävät veivät mukanaan. Suoraviivaisesti pelaten Weird West päihittynee noin 15 tunnissa, mutta jos siitä haluaa ottaa kaiken irti, kuluu siihen ainakin tuplasti aikaa. Weird West tarjoaa todella paljon pelattavaa, eikä uutuudenviehätys katoa helposti.

Roolipelinä Weird West on kepeä, sillä siinä ei kerätä kokemuspisteitä, vaan hahmoa parannellaan ominaisuuksia päivittämällä. Ominaisuuksia on sopivan vähän, ja ne ovat kulloisellakin hahmolla paikoin uniikit. Palkkionmetsästäjä keskittyy lähinnä perinteisillä aseilla taisteluun, kun ihmissudella vastaavat liittyvät lykantroopin taistelutapohin. Lisäksi hahmoilla on erilaisia yliluonnollisia kykyjä.

Aseluokkia on käytössä viisi, ja niihin kuuluvat revolveri, haulikko, kivääri, jousi ja lähitaisteluaseet. Näistä jokaista voi parannella eri tavoin käyttämällä pelimaailmasta löytyviä mystisiä kortteja. Parannukset nollaantuvat aina, kun uuden hahmon tarina käynnistyy. Lisäksi pelissä on perks-kykyjä, jotka pysyvät samoina, kun hahmo vaihtuu. Esimerkiksi ensiapupakkausten ja dynamiittien tehokkuutta voi nostaa, tiirikointia voi helpottaa ja näin eteenpäin. Tarjolla olevia aseita ei ole kovin monia erilaisia, mutta se ei ainakaan itseäni häirinnyt.

Weird West ei yritä olla pelimekaniikaltaan kovin syvä roolipeli, joten hillitty määrä aseita ja panssareita sopii siihen oikein hyvin. Sama pätee erilaiseen roinaan, joita joutuu etenkin aluksi etsimään ja kantamaan melkein liiankin kanssa, jotta esimerkiksi hevosen ostamiseen riittää dollareita. Lisäksi kukkaroa voi lihottaa etsintäkuulutettuja konnia ja näiden jengejä murhaamalla. Mistään varsinaisesta grindaamisesta ei silti voi puhua, sillä tavaroita ja rahaa voi myös varastaa.

Pelikartan kokoluokka yllätti sen massiivisuudellaan, sillä siihen avautuu jatkuvasti uusia sijainteja. Kartta on täynnä koluttavia paikkoja, jotka vaihtelevat villin lännen kylien, kaivosten, metsästäjien leirien ja kauhujen kansoittamien hylättyjen rakennelmien välillä. Tekemistä siis riittää, vaikka pelin edetessä on silmiinpistävää, että paikkojen ulkonäöllä ei ole valtavaa vaihtelua. Eri sijaintien karttojen koko vaihtelee sen mukaan, onko kyse isosta farmista, vai sellaisesta tilanteesta, jossa sankari ja possensa joutuu äkilliseen taistelutilanteeseen kesken matkanteon. Pelissä ei välttämättä tarvitse seikkailla yksin, vaan mukaan voi palkata pyssysankareita, ja jotkut lyöttäytyvät remmiin ihan muuten vaan.

Omaan posseen kuuluvien hahmojen juttelu on viihdyttävää seuraamista, joka kertoo paljon siitä, miten hyvin peli on kirjoitettu. Pelimaailmaan tuo rikkautta tarinan ja dialogin ohella siinä ilmestyvä sanomalehti, joka seuraa villin lännen tapahtumia. Lisäksi monesta paikasta löytyy kirjoja, jotka avaavat taustatietoa. Onneksi kyse ei ole tekstiseinistä, vaan kaikki esitetään maltillisesti, mikäon omiaan pitämään pelin koko ajan liikkeessä.

Taistelu on toimivaa, vaikka sen opettelu tuntui aluksi vaivalloiselta. Tappelu on tehty yllättävän monipuoliseksi. Taistelutapoja on lukemattomia, sillä jokainen rähinä päästää kokeilemaan eri keinoja vihollisten murhaamiseksi. Kyse ei ole pelkästään eri aseiden käytöstä eri tilanteissa, vaan ympäristöä voi käyttää kattavasti hyväkseen. Lyhtyjen ampuminen saa ne ja lähellä olevat viholliset kytemään, ruutitynnyrit räjähtävät ynnä muuta. Välillä nujakointi tuntuu sekavalta, kun ruudulla on tarpeeksi monta hahmoa tappelemassa, mutta omasta mielestä tietynlainen sekavuus kuuluu asiaan.

Weird West onnistuu kaiken muun lisäksi myös siinä, että se mahdollistaa erilaiset pelitavat.

Koko pelin voi pelata läpi joko tappamatta yhtään ketään tai vaikka liiskaamalla jokaisen pelimaailman hahmon. Pelitavoilla on omat seurauksensa. Esimerkiksi rikospaikoille ei ole palaamista, sillä siellä muistetaan pelaajan teot. Hiippailu on helposti pelin parasta antia, ja huomattavasti miellyttävämpää kuin kuularuiskut kuumana paikalle saapuminen. Sillekin tosin on oma tilauksensa etenkin silloin, kun oman possen kyvyt ja aseet ovat sitä luokkaa, että tilanteesta kuin tilanteesta selviää murhanhimo silmissä.

Vaihtoehtoja siis piisaa, sillä pelissä voi esimerkiksi kiivetä nukkuvia rosvoja täynnä olevan talon katolle ja kiivetä savupiippua pitkin alas kuin jonkinlainen mielipuolinen joulupukki, jonka vaatteiden punainen väri on tullut jostain aivan muusta kuin tavallisesta väriaineesta. Vaihtoehtoisesti rosvojen päämajaan voi hypätä vaikka ikkunan läpi kuin villin lännen John McClane.

Weird West on valtavan kokoinen peli pieneltä vaikuttavassa paketissa, ja se olisikin helposti viiden tähden arvoinen, ellei se olisi niin täynnä bugeja.

Aivan aluksi pelin kanssa oli käynnistysongelmia, ja paikoin se takkusi pienten animaatioiden kohdalla, joita pelissä esiintyy suhteellisen usein. Näilläkään ei ole väliä itse pelikokemuksen suhteen, mutta mitä pidemmälle peliä tahkosi, sitä enemmän bugeja tuli eteen. Mitkään niistä eivät rikkoneet peliä, mutta bugien kasaantuessa huomio kiinnittyi väistämättä niihin, eikä siihen kaikkeen älyttömän hienoon, mitä Weird West tarjoaa. Hauskana huomiona kaksi ensimmäistä Fallout-peliä julkaistiin lähes rikkinäisenä. Ero on siinä, että Falloutit olivat niin huonossa kunnossa, että pelaajat joutuivat itse parsimaan niitä kasaan, jotta ne olivat pelikelvollisia. Weird West ei onneksi ole aivan yhtä heikossa kunnossa.

Pahinta ja loukkaavinta on se, että pelin julkaisija on ulkoistanut laadunvalvonnan pelaajille sen sijaan, että olisi antanut omien testaajien tehdä työnsä loppuun asti. Nyt todella hyvä peli ei pääse loistamaan ansaitsemallaan tavalla.

Bugien vastapainona pelistä löytyy pieniä yksityiskohtia, jotka kaikesta huolimatta pitävät pelaamisen hauskana. Esimerkiksi vaivaton pikatallentaminen ja -lataaminen päästävät kokeilemaan eri tilanteiden selvittämistä eri keinoin todella kätevästi, ja lisäksi hahmot saa nappia painamalla vetelehtimään sen aikaa, että yö muuttuu päiväksi ja toisin päin. Mitättömältä kuulostavia juttuja, mutta sulavuuden kannalta hyvin tärkeitä, sillä pelaaminen ei katkea näiden elementtien takia hetkeksikään.

Weird Westin kaikkein pienimmätkin yksityiskohdat on viilattu niin toimiviksi, että pelaaminen on helppoa ja ennenkaikkea perhanan miellyttävää. Maalaukselliseen peliin uppoaa luontevasti. Villi länsi ei ole koskaan ollut näin kiehtova tai outo.

WEIRD WEST

Arvosana: 4/5

”Weird West on odottamaton helmi, jonka laajuus, yksityiskohtaisuus ja kokonaisvaltainen huippulaatu saattavat yllättää. Peli ei ole varsinaisesti rikki, mutta lukuisien bugien takia on vaikea puhua vuoden pelistä.”