Arvostelu: Steep: Road to the Olympicsin vapaalasku pelastaa extreme-urheilupelin laajennoksen
Steepin Road to the Olympics -laajennos päästää kullankiilto silmissä syntyneen lumilautailijan toteuttamaan haaveensa, eli nappaamaan vuoden 2018 Pyeongchangin talviolympialaisista kolme kultamitalia Big Air-, Slopestyle- sekä Halfpipe -lajeista. Ikävä kyllä tarinamoodi on Road to the Olympicsin heikoin lenkki, todellisen hauskuuden löytyessä vapaalaskusta ja laajennoksen tuomista uusista talviurheilulajeista.
Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Ubisoft / Julkaisija: Ubisoft / Saatavilla: PC, Xbox One, PlayStation 4 / Testattu: PlayStation 4 / Pelaajia: 1
Extreme-urheilupeli Steepin uusin Road to the Olympics -lisäosa keskittyy nimensä mukaisesti ensi keväänä järjestettäviin Pyeongchangin talviolympialaisiin. Laajennoksen myötä aiemmin melko vapaamuotoinen Steep saa myös kampanjan, jossa pelaajan ohjaama pikkumäkien lumilautailija tai suksilla freestyleä laskeva laskija ponnistaa parissa vuodessa kolmen lajin, Big Airin, Slopestylen sekä Halfpipen, olympiavoittajaksi.
Matka lajin huipulle aloitetaan pikkukisoilla, joita voittamalla pelaaja saa kuuluisuutta. Eri kisat on sidottu toisiinsa löyhällä tarinalla sekä haastatteluilla, joissa oikean elämän menestyneet lumilautailijat ja laskijat kertovat niistä huippuhetkistän sekä haasteista, joita he ovat itse omilla urillaan kohdanneet. Tarinassa pelin selostaja muun muassa toteaa, että voittaakseen olympialaiset tulee pelaajan opetella ja tehdä neloisvoltti ”ensimmäistä kertaa maailmassa”, vaikka neloisvoltin olisikin heittänyt jo ensimmäisessä pikkukilpailussa.
Selostaja ei hiljene myöskään kilpailujen aikana, vaan vuorottain se joko kehuu tai haukkuu pelaajan suorituksia melko satunnaiselta tuntuvalla tavalla. Selostajan mielestä yli 10 000 pisteen 3280 asteen septaflippi kaksoisgripillä ja iloisella virnistyksellä on ”vähän heikko suoritus”, mutta toisaalta tavallinen 180 asteen hyppy voi saada saman kaverin huutamaan halleluujaa.
Road to the Olympicsin kampanjan suurin ongelma on, että se tuntuu lähinnä kolmituntiselta tutoriaalilta. Vielä kampanjan puolivälin jälkeenkin pelaajan on pakko läpikäydä ”kulje kaikkien rinkuloiden läpi” tai ”tee sama temppu kymmenellä eri laskukerralla” tapaista pakkopullaa. Tilanne on entistä tukalampi, mikäli on pelannut alle Steepin perusversion, sillä tällöin harjoitteissa ei ole yksinkertaisesti mitään mieltä ja ne tuntuvat vain keinotekoiselta tavalta tehdä kampanjasta pidempi. Myöskään kampanjan vaikeustaso ei ole säädettävissä.
Kampanjan tarjoamissa kisoissa pelaaja ottaa mittaa tietokoneen ohjaamista pelihahmoista, joita tosin näkee ainoastaan kisan jälkeisessä pistetaulukossa. Myöskään kilpailut eivät tarjoa juurikaan haastetta kokeneemmalle pelaajalle ja onkin tavallista, että Steepiä enemmän pelanneet pelaajat voittavat laskukilpailut moninkertaisilla pistemäärillä muihin osanottajiin verrattuna. Olympiamitalien voittaminen ei tunnu varsinaiselta saavutukselta, kun kilpakumppanien taso tuntuu olevan suoraan pikkulasten laskettelukoulusta.
Kampanjan ajan kestävän vauhdin keräämisen jälkeen Road to the Olympics nousee vihdoinkin hyppyririnteen huipulle ja pääsee näyttämään yleisölle parhaat puolensa. Kampanjassa koettujen Big Air-, Slopestyle- sekä Halfpipe -lajien lisäksi laajennos tuo Steepiin Super G:n, crossin, slalomin, suurpujottelun sekä paripujottelun. Näistä varsinkin Super G:n tarjoama vauhti tuo mukavaa vaihtelua Steepin eri freestyle-lajien kirjoon.
Eri lajien haasteissa voi tuttuun tapaan kisailla muiden pelaajien kanssa globaaleilla leaderboardseilla.
Uusissa freestyle-lajeissa jatketaan puolestaan Steepistä tutulla linjalla.
Hyppyrin kohdalla päästetään R2 irti, työnnetään peliohjaimen tatit satunnaiseen asentoon ja annetaan jonkin suuremman voiman ottaa ohjat. Pelaaja tuntee todellista onnistumisen tunnetta, kun ilman halki kiitävä pelihahmo vääntäytyy mitä jännittävämpiin ja täydellisen realistisiin miljoonan asteen tuplamegasuperkorkkigrippikierteisiin. Hyppyjen onnistuminen tuntuu kuitenkin melko satunnaiselta – välillä uskomattomasta ilmalennosta palkitaan 1000 pisteellä ja välillä yli 10 000 pisteellä, riippuen tähtien asennosta ja siitä kuinka hyvä päivä combomittarilla sattuu olemaan.
Myös epäonnistumiset voivat tuntua välillä jokseenkin epäreiluilta ja satunnaisilta, kun muuten yli-inhimillisen taitava laskija muuttuu pitkin vuoren rinnettä leviäväksi ragdolliksi näennäisen olemattomasta syystä. Steepin aloitusruudun ”älä tee tätä kotona”-varoitukset ovat paikallaan myös, kun pelihahmo mäjähtää päälleen pystyyn kymmeniä metriä korkean ilmalennon päätteeksi. Neliraajahalvauksen sijaan pelihahmo nousee kuitenkin yleensä melko nopeasti tolpilleen ja jatkaa sen jälkeen laskua ilman sen suurempaa päänsärkyä.
Uusien lajien lisäksi Road to the Olympics lisää Steepiin Japanin vuoriston, joka eroaa länsimaisista laskettelumaastoista muun muassa pitkine pudotuksineen, rotkoineen sekä ahtaine solineen. Rinteistä löytyy toki myös sekä luonnon että ihmisen muovaamia hyppyreitä, joita pitkin on erityisen hauska laskea yhdessä muiden pelaajien kanssa Steepin moninpelissä.
Vapaa sandbox-tyyppinen vuorenrinteillä seikkailu ja laskettelu lienee Steepin parasta antia ja siihen Japanin vuoristo on pelin hauskin ja vaativin kartta. Se rohkaisee pelaajaa ottamaan riskejä ja pujottelemaan muun muassa hyvin kapeiden solien, paljaiden kivikkojen sekä maastosta esiin pomppavien puunkäppyröiden lomassa.
Pienistä ongelmistaan huolimatta Steep on edelleen tämän hetken ylivoimaisesti paras laskettelupeli. Matka rinteiden ja eri haasteiden lävitse on oikeasti hauskaa ajanvietettä ja peli näyttää graafisesti kauniilta. Road to the Olympics on kuitenkin sisältöönsä nähden jokseenkin kallis 29,99 euron paketti, ja sen tarjoama kampanja on vain ikävä hidaste todellista hauskanpitoa odotellessa.
Lisää Steep-peruspelin tarjoamaa hulluttelua kaipaaville tosifaneille Road to the Olympics lienee kannattava ostos täysihintaisenakin, mutta muiden kannattanee odottaa olympiahuumaa seuraaviin alennusmyynteihin asti.
STEEP: ROAD TO THE OLYMPICS
”Steepin Road to the Olympicsin kampanja on puuduttava kolmituntinen tutoriaali, mutta muuten lisäosa on mainiota Steep-hulluttelua.”
