UUSIMMAT

Arvostelu Unbound: Worlds Apart on näyttävä peli, mutta se lainaa liikaa muualta

27.02.2022 14:00 Tuukka Hämäläinen

Unbound: Worlds Apart on pulmapelin ja tasohyppelyn yhdistelmä, joka on kaunis kuin mikä. Useille alustoille ilmestyneen Unboundin suurin ongelma on omien ideoiden puute.


Unbound: Worlds ApartJulkaisupäivä: 9.2.2022 (konsoliversiot)
Studio: Alien Pixel Studios
Julkaisija: Digerati Distribution
Saatavilla: PC, PS4, PS5 (testattu), Xbox One, Xbox Series X/S, Nintendo Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: 7
Peliä pelattu arviota varten: 3 tuntia


Alien Pixel Studiosin kehittämä indieseikkailu Unbound: Worlds Apart herätti huomiota yli vuosi sitten, kun testasimme pelin demoa Steamin pelifestivaalin yhteydessä. Sittemmin Unbound on julkaistu, ja helmikuussa se kääntyi myös uusille konsolialustoille.

Unbound: Worlds Apart on käsin piirretty 2D-seikkailu, jossa tasohyppelyyn yhdistellään pulmanratkontaa ja jopa hillitysti metroidvanian elementtejä. Päähahmo on nuori maagi nimeltä Soli, jolla on kyky avata väliaikaisesti portteja rinnakkaisiin ulottuvuuksiin. Tämä mahdollistaa fysiikan lakien uhmaamisen, esteiden kiertämisen ja pulmien ratkomisen luovilla tavoilla.

Taustakertomuksessa Solin kotikylää kohtaa kauhea katastrofi, jonka jälkiä pelaaja lähtee maagin kaavussa korjaamaan. Tarinalla ei kuitenkaan ole paljon merkitystä pelikokemuksen kannalta, ja pelin vähäinen dialogi tuntuu myös jotenkin päälleliimatulta. Lyhyesti sanottuna tätä peliä voi hyvin pelata, vaikkei tietäisi tarinasta yhtään mitään.

Siitä ei ole mitään kysymystä, etteikö Unbound: Worlds Apart olisi erittäin kaunis peli. Piirrosmaiset maisemat ovat hurmaavia ja peli toimii oikein sulavasti, ainakin PlayStation 5:llä. Tämä onkin oikeastaan pelin elinehto, sillä Unbound: Worlds Apart on myös tarkoituksellisen haastava peli.

Monet tasohyppelykohtaukset vaativat sekä refleksejä että pulmanratkontaa ja ympäristön käyttämistä hyväksi. Hankalimmat kohdat tuntuvatkin samalla tapaa puzzle-tehtäviltä kuin erinomaisen Celesten (2018) haastavat tasoloikat. Vaikka ihan Celesten vaikeustasolle ei Unbound kipuakaan, osaa se silti olla halutessaan pirullisen haastava. Kannattaa varautua yrittämään samoja kohtia uudelleen ja uudelleen.

Onneksi ohjaus toimii valtaosin erinomaisesti. Vain pari haastavaa hetkeä saivat epäilemään, etteikö ohjauksessa olisi sittenkin pientä viivettä DualSense-ohjaimella.

Visuaalisen tyylinsä puolesta toinen tuore vertailukohta Unboundille ovat Moon Studiosin huikeat Ori and the Blind Forest (2015) ja Ori and the Will of the Wisps (2020). Pelimaailmoissa on paljon samaa lumovoimaa ja kauneutta, mutta pienempänä pelinä Unbound ei vertaudu edullisesti Xboxin pelikaksikkoon. Siitä jää puuttumaan omaa tunnelmaa ja persoonaa.

Omaperäisyyden puute on ylipäätään Unboundin suurin riesa. Pelissä on periaatteessa kaikki osaset kohdallaan, mutta liian monet kohdat tuntuvat turhan tutuilta. Keskeinen mekaniikka, eli pienen ikkunan avaaminen toiseen maailmaan, on käytännössä pelin ainoa ihan oma juttu, eikä sekään parin tunnin jälkeen enää niin originaalilta tunnu.

Unbound: Worlds Apart ei myöskään ole pitkä pelikokemus, vaan How Long to Beatin mukaan useimmat pelaajat läpäisevät sen alle kuudessa tunnissa. Kyläläisiä etsimällä ja pelastamalla voi pelistä saada irti hieman lisäpuuhaa, mutta mikään laaja peli ei joka tapauksessa ole kyseessä. Se tuntuukin sopivan parhaiten välipalaksi isompien pelien lomassa.

Kaikesta huolimatta Unbound: Worlds Apart ei ole huono peli millään mittarilla, josko ei mitenkään erityinenkään. Sitä voi suositella haastavien tasohyppelyiden ystäville, mutta mitään kovin uniikkia peliltä ei kannata odottaa.

UNBOUND: WORLDS APART

Arvosana: 3/5

”Unbound: Worlds Aparts on kuvankaunis tasohyppelypeli, jossa kaikki tuntuu turhankin tutulta.”