Gravity Rush (PS Vita)

21.07.2012 15:00 Petteri Kaakinen

Tekijä: Sony
Julkaisija: Sony
Testattu: PS Vita
Saatavilla:PS Vita
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu:Gravity Rush
Arvostelija: Petteri Kaakinen

Painovoimalla yritetään leikitellä monissa peleissä, mutta läheskään aina se ei ole kovinkaan omaperäistä saati viihdyttävää. Tällä kertaa painovoiman kääntää päälaelleen Sonyn hiljaiseloa elänyt Japanin studio. Lopputuloksena on miyazakimaisella tunnelmalla varustettu toiminnallinen seikkailupeli, joka tekee putoamisesta hauskaa.

Painovoimatrippi

Gravity Rush ei turhia jahkaile hitaan alun kanssa. Peli alkaa muistinsa menettäneen päähenkilön Katin herätessä hänelle tuntemattomasta Heksevillestä, jota riivaavat oudot kaupunkia pikkuhiljaa nakertavat painovoimamyrskyt. Kat pääsee heti hommiin, kun hänen täytyy pelastaa pieni poika myrskyn kourista. Pelastusoperaatio ei kuitenkaan onnistu ilman mystistä mustaa kissaa, joka Katin yllätykseksi antaa tälle voiman manipuloida painovoimaa. Tämä johtaa seikkailuun, jonka aikana ei pelasteta vain Heksvilleä sitä riivaavilta ongelmilta, vaan syvennytään Katin ja tätä ympäröivän maailman salaisuuksiin.

Tarina ei ole ihmeellinen, mutta peli on tunnelmaltaan niin vahva ja pelin hahmot niin pidettäviä, että sitä seuraa mielellään loppuun saakka. Vertaukset Studio Ghiblin animoituihin elokuviin ovat hyvin osuvia, vaikkei laadullisesti päästäkään aivan studion parhaiden leffojen tasolle. Kat on myös mukavan positiivinen päähahmo, joka ei ole kenenkään heittopussi, muttei toisaalta myöskään ärsyttävän päällekäyvä öykkäri.

Gravity Rushia voisi luonnehtia pelinä avoimen maailman sisältäväksi toiminnalliseksi seikkailupeliksi. Pelin rakenne on suhteellisen tuttu kenelle tahansa samantyylisiä pelejä pelanneille. Pelaajalla voi valita tekeekö tarinaa edistäiä tehtäviä, vapaaehtoisia sivutehtäviä vai tutkiskeleeko maailmaa vapaasti Katin kykyjen parantamisen mahdollistavien kristallien löytämisen toivossa.

Painovoima on sekä tarinan että pelimekaniikoiden keskiössä. Painovoiman manipuloiminen toimii nappia painamalla. Ensimmäinen painallus siirtää Katin painovoimattomaan tilaan ja tämän jälkeen toinen painallus kääntää painovoiman Katin suhteen siihen suuntaan, johon tähtäimen osoittaa. Tässä on käytännössä lähes kaikki, mitä pelaajan täytyy tietää painovoiman manipuloimisesta. Se saattaa kuulostaa näin kuvailtuna varsin tylsältä, mutta peli on kaapannut putoamisen tunteen niin hyvin ja lopulta tästäkin löytyy yllättävänkin paljon syvyyttä, että kestää kauan ennen kuin Katin lennättämiseen kyllästyy. Gravity Rushissa on yksinkertaisesti hauskaa siirtyä vain paikasta toiseen painovoiman hallitsemisen tarjoaman vapauden ansiosta.

Liikkuminen painovoiman vaihtelun avulla ei toki ole ainoa mustan kissan tarjoamista voimista. Kat voi normaalien maassa suoritettavien potkujen lisäksi heitellä vihollisiaan ympäristöstä löytyvillä tavaroilla ja liitää ilmojen halki jalka ojossa suoraan vihollisten heikkoihin pisteisiin. Maata pitkin liukumiseen liittyvä Gravity Slide on painovoimalla leikittelyn heikointa antia. Se on ainoa kyky, jota varten pelaajan täytyy kallistella Vitaa. Se tuntuu tiukimmissa tilanteissa ja mutkissa hieman turhankin herkältä, jolloin pelaaja saattaa suunnistaa kyvyn avulla hieman minne sattuu. Sen voi oppia hallitsemaan suhteellisen hyvin, mutta parhaimmillaankin Gravity Slide on hieman heittelehtivästi toimiva kyky. Sen käytön oppiminen tai käyttämiseen tottuminen saattaa olla jopa siinä määrin vaikeaa tai epämiellyttävää, että monet pelaajat päättävät todennäköisesti käyttää kyseistä kykyä niin vähän kuin mahdollista. Jos sen käytön kuitenkin oppii hyvin, se on ihan toimiva lisä Katin taitoihin.

Vaikka Gravity Rushin pelimekaniikat ovat varsin yksinkertaiset, niiden hyvä hallitseminen vaatii taitoa. Näin jälkikäteen on jännä huomata, miten pelaajan oma kokemus heijastelee lopulta päähahmon kokemusta. Alussa painovoiman hallitseminen tuntuu jossain määrin kömpelöltä ja epävarmalta, mutta Kat ei ole ainut jonka painovoiman manipuloimistaidot karttuvat pelin edetessä. Pelaajakin voi huomata selkeästi kuinka paljon paremmin painovoiman kanssa leikkiminen onnistuu pelin lopussa, eikä kyse ole vain Katin kykyjen kehittymisestä.

Gravity Rushin ehkäpä suurin heikkous on tekemisen vaihtelevuuden vähyys. Pelaaminen on alusta loppuun asti joko tarinassa etenemistä tai vapaaehtoisten haasteiden suorittamista. Tehtävät tuppaavat olemaan hieman liian samankaltaisia. Vastaan tulee myös hieman erikoisempia tehtäviä, joissa pääsee muun muassa kantamaan ihmisiä ilmojen halki ja sammuttelemaan tulipaloja, mutta pääosin tehtävät painottuvat hieman liikaakin varjomaisten vihollisten tuhoamiseen. Gravity Rush ei ole onneksi liian pitkä, joten tästä ei tule missään vaiheessa turhan suurta ongelmaa.

Pudotus taivaisiin

Pelin graafinen tyyli ja musiikit ovat suurelta osin syynä siihen, miksi Gravity Rushista tulee niin voimakkaasti mieleen Miyazakin ohjaamat elokuvat. Hahmoista ja koko pelin maailmasta löytyy samanlaista vakavan ja vähemmän vakavan yhdistelmää kuin kyseisen herran elokuvista ja Kouhei Tanakan loihtimat uskomattoman hienot sävellykset tuovat nekin peliin hyvin elokuvamaisen tunnelman.

Gravity Rushissa onkin lopulta parasta sen Studio Ghiblin elokuvia muistuttava tunnelma ja hyvin onnistuneesti luotu painovoiman manipulointi, jotka kantavat pelin sen heikoimpienkin hetkien yli. Vaikka tekemistä voisi olla monipuolisemmin ja kamerakin välillä temppuilee, sanoisin että Gravity Rush on ehdottomasti yksi tämän vuoden tähän mennessä parhaista julkaisuista, jota Vitan omistajien ei kannata ohittaa.