Might & Magic X: Legacy (PC)

11.02.2014 16:30 Miikka Lehtonen

Tekijä: Limbic Entertainment
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Windows 8.1, Intel Core i5-4670K, 16 Gt keskusmuistia, Radeon R9 280x
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows Vista, 2.6 GHz tuplaydinprosessori, 4 Gt keskusmuistia, GeForce 8800GT, aktiivinen nettiyhteys
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: Might & Magic X Legacy
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Muistatko vielä Might & Magicin? Jos et ole wanha peliparta, tuskin! Kyseessähän oli pääasiassa 90-luvulla rope-veteraaneja kiihottanut pelisarja, joka sittemmin otti 12 vuoden tauon. Nyt se on palannut. Se on kiva.

Vähemmän kiva on se, että kukaan ei ilmeisesti ole muistanut kertoa Ubisoftille, että nyt ei eletä enää vuodessa 1995. Minulla on vähemmän hiuksia ja pelikehityskin on vähän liikahtanut. Toinen näistä asioista on nyt hyvinkin relevantti.

Might & Magic –pelit olivat aika kova sana silloin joskus meikäläisen nuoruudessa. Tokihan ne olivat vähän kankeasti pelattavia ja kolhoja jo silloinkin, mutta niin olivat monet muutkin roolipelit, joten väliäkö sillä? Neliöistä koostuva pelimaailma, jossa sitten liikuttiin 90 asteen kulmissa ja kolmen metrin askeleilla, oli kuitenkin tuttu lukemattomista muista hyvistä peleistä. Niinpä Might & Magic mahtui hyvin mukaan isoine maailmoineen, suurine loitsuvalikoimineen ja korkeine vaikeustasoineen.

Mutta se oli silloin ja nyt on nyt. Kun Ubisoft herran vuonna 2014 julkaisee pelin, joka olisi monilta osin ollut vähän kankea 20 vuotta sitten, jossain on menty metsään. Ja tässä on tulos.

90-luvulta, päivää!

Might & Magic on Ubisoftin tuorein yritys ratsastaa sillä samaisella retrovillityksellä, joka antoi meille muun muassa toissavuoden parhaisiin peleihin kuuluneen Legend of Grimrockin. En ihmettele, että suomalaistiimin retrohitin jälkimainingeissa Might & Magic X: Legacy on ehkä tuntunut hyvältä idealta. Paperillahan pelit ovat kovin samanlaiset: 90-luvun hengessä tehdyt ja tarkoituksella wanhanaikaiset roolipelit.

Mutta siinä missä Grimrockin kehitystiimi käytti hyväkseen ne nostalgian paremmat puolet ja hioi pelistään pois ongelmakohdat ja rasitteet, Ubisoftilta tämä on unohtunut. Ja niinpä käsillä on suoraan sanoen huono peli.

Ensimmäinen ongelma on se, että tämän kaltainen 90 asteen maailma ei sovi kovin hyvin siihen, mitä Might & Magic yrittää, eli suureen ja avoimeen pelimaailmaan. Eihän se nyt oikeasti niin suuri tai niin avoin ole, mutta ei pelkkää luolastoakaan. Liikkuminen ja matkustaminen ovat tuskaa, koska pelin tempo on niin hidas. Ongelmaa pahentaa suorastaan paska pelisuunnittelu.

Alkuvaiheilla tulee vastaan luolasto, jonka koko jippo on pistää pelaaja juoksemaan yhtä saatanan labyrinttiä päästä toiseen. Vedät vipua yhdessä päässä, toiseen päähän ilmestyy uusi vipu. Toista 10 kertaa ja pääsit luolaston läpi. Todennäköisesti tosin kuolet raivohalvaukseen jo aiemmin.

Tässä ei sitten enää paljon autakaan, että maailma on teoriassa ladattu aika piukkaan salaisuuksia, löydettäviä aarteita ja kerättävää rojua. Itse en jaksanut niitä juuri etsiä, varsinkaan kun aika usein kätketty arkku sisälsi jotain aivan turhaa romua. Sellaista, josta ei olisi ollut ryhmälleni hyötyä edes tunteja aiemmin.

Ravaamista saa harrastaa muutenkin. Seikkaillessaan ryhmä väsyy ja jos ei säännöllisin väliajoin lepää, porukan suorituskyky laskee kuin lehmän häntä. Telttoja saa mukaansa vain muutaman ja kun ne on käytetty, lisää täytyy hakea kaupungista. Siellä täytyy myös korjata roippeita, jotka seikkaillessa kuluvat aikamoista vauhtia.

En oikeasti ymmärrä, miksi kehitystiimi ei ole itse huomannut, miten rasittavaa hitaasti ja kankeasti tapahtuva ravaaminen pitkin maita ja mantuja on. Onko näin haluttu pitkittää seikkailua? Tehdä siitä eeppisemmän oloinen? Vai onko tässä taas yksi esimerkki siitä, että ollaan nojattu liian innokkaasti wanhoihin ideoihin? Mene ja tiedä, mutta rasittavaa se on.

Taistele henkesi edestä

Ärsykkeet eivät lopu tähän, vaan niitä kyllä riittäisi. Siirrytään siis siihen suurimpaan, eli taisteluun. Jo lähtökohtaisesti kaikille on selvää, että vuoropohjainen ja hidastempoinen roolipeli ei tarjoa mitään hirveitä toiminnan huippuhetkiä. Yleensä tätä kompensoidaan sillä, että kun pelaajalle annetaan rajattomasti aikaa miettiä siirtojaan, hänen täytyy pohtia lukuisia strategisia vaihtoehtoja ja muuttujia. Yleensä, vaan ei nyt.

Pintapuolisesti Might & Magic X näyttää nytkin aika syvälliseltä peliltä. Hahmoluokkia on vinot pinot, sillä kaikilla pelin neljällä rodulla – örkit, haltiat, ihmiset ja kääpiöt – on oma versionsa kolmesta arkkityypistä, eli soturista, maagista ja samoojasta. Ongelma tulee kuitenkin siitä, että pieniä kosmeettisia eroja lukuun ottamatta hahmoluokat ovat aika samanlaisia. Mitä väliä sillä on, onko ryhmän parantaja shamaani vai druidi, kun molemmat kuitenkin ostavat loitsunsa samasta luontoloitsut-valikoimasta?

Tarjolla on toki loitsua, hyökkäystä ja buffia joka lähtöön, mutta aivan liian moni niistä on miltei identtinen kaverinsa kanssa. Samanlainen ”näytä salaisuudet pelimaailmassa” –loitsu löytyy useammastakin kykypuusta, mikä tekee niistä aivan liian samanlaisia.

Niinpä käykin käytännössä niin, että vaikka taistelussa onkin teoriassa miljoona eri nappia painettavana, niistä tarvitaan vain muutamaa. Niitä selvästi muita parempia hyökkäyksiä, joiden takia muita ei tarvitse edes ajatella.

Tästä huolimatta peli on sikamaisen vaikea. Paperillahan homma menee tietenkin niin, että soturi tankkaa levyhaarniskassaan samalla kun muut nukettavat vihollisia kumoon. Nyt vain käy kuitenkin niin, että valtaosan ajasta tankin yritys vetää hirviöiden huomiota puoleensa epäonnistuu. Joko sen takia, että jätkä ei vain osaa, tai koska taistelu on tasapainotettu päin persettä.

Ongelmat alkavat siitä, että Might & Magicin perustyyliin kaikki kyvyt kasvavat paitsi numeraalisesti, myös kategorioissa. Kun olet sijoittanut 10 pistettä kilpikykyyn, voit käydä opettelemassa noviisikilpeilyn sijaan ammattilaisen elkeet. Mutta vain jos löydät oikean opettajan jostain päin maailmaa. Onpa siis kiva, kun kaikille kyvyille tällaisia opettajia ei ensimmäisen kuuden tunnin aikana löytynyt ollenkaan.

Pelisuunnittelu on myös taistelun osalta aivan sekaisin. Mitä hiton iloa siitä on, että tankki voi pakottaa vihollisen lyömään itseään kerran kierroksessa, kun perusmosillakin on hyökkäyksiä useampia? Miksi käytän hyökkäykseni kykyyn, joka hiljentää vihollisen loitsijan, jos valtaosa loitsijoista on immuuneita hyökkäykselle? Miksi kaikki loitsut vievät niin paljon manaa, että parantajat ja maagit saavat kiskoa manapottuja kuin teekkari Valdemaria vappuna?

Näistä kaikista jutuista on pelin kehitystiimille valitettu useasti Might & Magic X:n early access –vaiheen aikana, mutta mitään korjauksia tai muutoksia ei ole tehty. Niinpä tuomio onkin tyly: Might & Magic X:n taistelu on ihan pirun tylsää puuhaa. Huonompi juttu, että sitä saakin harrastaa aivan jatkuvasti.

Ihan kiva roolipeli … 15 vuotta sitten

On aika hämmentävää, että Might & Magic X: Legacy on julkaistu herran vuonna 2014. Joku Ubisoftilla on selvästi yrittänyt ratsastaa retroaallon harjalla ymmärtämättä kuitenkaan, miksi retropelit vieläkin viehättävät kansaa. Vääristä kohdista virtaviivaistettu ja kokonaisuutena ihan megatönkkö retroroolipeli kun ei varmasti viehätä kuin innokkaimpia vastarannankiiskejä. Heille se toki suotakoon, mutta kun itsekin melkoisena retropappana väsähdin jo alkutuntien aikana, jotain on tehty reippaasti väärin.

Eikä sitä tarvitse edes kauheasti arvailla, mikä se ”jokin” on. Se on se, kun peruspelattavuus on tylsää, taistelu on turhauttavaa ja puisevaa, juoni on mitäänsanomaton ja peli niin buginen, että oma pelaamiseni kaatui 10 tunnin kohdalla pysäyttäjäbugiin. Erään tehtävän skriptaus jumahti niin totaalisesti, että en päässyt sitä eteenpäin ja kun se oli ainoa tarinatehtävä – ja edellinen talletus parin tunnin päässä – annoin koko roskan olla. Elämä on liian lyhyt.

Niin – mainittakoon myös ehkä historian surkein Steam-toteutus. Ubisofthan mainosti ennakkoon, että Might & Magic X vaatisi vain yhden uPlay-aktivoinnin. Ei pidä paikkaansa. Käynnistät pelin Steamista, se käynnistää uPlayn ja saat käynnistää Might & Magicin vielä kertaalleen uudelleen. Toivottavasti tykkäät aktiivisesta nettiyhteydestä yksinpelisi taustalla!

Jos haluan hyviä retroropekokemuksia, pelaan Legend of Grimrockia tai vaikka Ultima Underworld II:ta, joka on yli 20 vuoden iästään huolimatta kaikin puolin parempi peli kuin Might & Magic X: Legacy.

M&MX Legacy videohaastattelu