Project Cars (PC, PS4, Xbox One)

13.06.2015 14:00 Juho Anttila

Tekijä: Slightly Mad Studios
Julkaisija: Slightly Mad Studios
Testattu: PC Windows 7, Intel Core i5 3570K 3.4 GHz, 16 Gt muistia, NVidia GTX 670
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Tulossa: Wii U
Laitevaatimukset: 2,66 Mhx Intel Core 2 Quad Q8400, AMD Phenom II X4 940 tai vastaava prosessori. nVidia GTX 260, ATI Radeon HD 5770 tai vastaava näytönaohjain, 4 gigatabua muistia
Pelaajia: 1, 2-16 (internetissä konsoleilla tai 32-bittisellä PC:llä), 2-32 (internetissä 64-bittisellä PC:llä
Pelin kotisivu: http://www.projectcarsgame.com
Arvostelija: Juho Anttila

Hyvä ajopeli syntyy rakkaudesta vauhtiin ja autoihin. Sligtly Mad Studios on ammentanut, ei vain omasta, vaan myös pelaajayhteisön rakkaudesta. Tuloksena on Project CARS, yhteisön avulla kehitetty ajosimulaattori.

Uudella, mielenkiintoisella tavalla kehitytty ajosimulaattori haastaa isommat tekijät pienellä budjetilla, mutta sitäkin suuremmalla sydämellä. Tehtävä ei ole helppo, kun vastassa on Forza Motorsport – ja Gran Turismo -sarjan kaltaisia kolosseja.

Slightly Mad Studios on ansainnut kannuksensa autopeleillä, joiden tarjoama lempi on vaarallista kuin latinohurmurin rakkaus. Kuumaa, tulista ja arvaamatonta, kaikkea muuta kuin mitä pelkkää kevyttä viihtymistä hakea sunnuntaikuski kaipaisi. Kyllä, puhun mielipiteitä rajusti jakavasta Need for Speed: Shift -parivaljakosta.

Liekö kyse sitten iän tuomasta kypsyydestä, mutta Project CARS ei tempoile edeltäjiensä lailla. Pienehkö kehitysbudjetti on pakottanut suuntaamaan paukut oleelliseen, ajamiseen. Samalla sitä tärkeintä, ajamisen tuntua on viety miellyttävämpään suuntaan. Ei tämä silti tarkoita, ettei pelin sydämessä silti palaisi vielä villi liekki.

Sälää sieltä täältä

Kun kokkeja on mukana monta, ei soppa ole aina välttämättä täysin tasapainossa. Project CARS antaakin itsestään aluksi hieman sekavan kuvan. Listalta löytyy yksittäisiä kisoja, harjoittelua, yhteisöhaasteita, moninpeliä ja jonkinlaista uramoodia. Viimeksi mainittu koostuukin sitten nipusta hyvinkin erilaisia kisakokemuksia.

Uraa varten luodaan kuski ja valitaan sarja. Sen jälkeen postiin kopsahtaakin kourallinen tarjouksia tallipaikoista. Ei aikaakaan kun alla on ajokki, jonka kanssa kierretään valittua kilpasarjaa ja satunnaisesti tarjottuja bonuskisoja.

Tämähän on tuttua kauraa muistakin peleistä, eikä Project CARS:n toteutuksessa sinällään mitään valtavaa vikaa ole. Jonkinlainen virkamiesmäisyys on toteutuksen ainoa suurempi synti. Tallipomoilta tuleva sähköpostipalaute ei jaksa herättää reaktioita eikä etenemisen tunne imaise mukaansa aivan niin tiukasti kuin mahdollista olisi. Urajärjestelmä on jotenkin vaikeasti hahmotettavalla tavalla etäinen.

Varsinainen kisaaminen on toteutettu hyvin. Tapahtumaa löytyy jos jonkinlaista. Yleensä kisaviikonloppu koostuu vapaista harjoituksista, aika-ajoista ja yhdestä tai kahdesta kisasta, mutta variaatioita teemasta on tarjolla runsaasti sarjasta riippuen. Nappulaa ja säädintäkin löytyy jos jonkinmoista. Vaikuttaa voi vaikkapa kisan pituuteen ja osioita voi sivuuttaa tai simuloida suhteellisen vapaasti. Täysimittaiseen kisaviikonloppuun saa aikaa tuhlattua vaikka kuinka paljon, mutta yhtä lailla pelaaminen onnistuu, vaikka aikaa olisi vain lyhyeen pyrähdykseen.

Shift kasvoi aikuiseksi

Project CARS:n sukulaisuussuhde Shift-parivaljakkoon eri rajoitu samoihin tekijöihin, sillä konepellin alla hyrisee myös paranneltu versio Shift-peleissä käytetystä Madness-pelimoottorista. Hulluutta tuntumasta löytyy hieman aiempaa vähemmän, realismin määrä sen sijaan on kasvanut.

Ehkä eniten edistystä on tapahtunut rengasmallinnuksen puolella. Kokematon kuljettaja yllättyy kuin talven saapuessa konsanaan, kun vielä kylmien renkaiden petollinen pito tekee temput jo ensimmäisessä mutkassa. Simulaatioon on saatu aivan uusi taso, joka tekee ajamisestakin kiehtovampaa.

Ilman ajoapuja Project CARS ottaakin ison askelen kohti sen koulukunnan ajonäkemystä, jonka mielestä autopeli on sitä realistisempi, mitä vaikeampaa ajaminen on. Homma ei kuitenkaan mene överiksi, vaan ajaminen on yhä mukavaa siitäkin huolimatta, että haastetaso nousee parikin askelmaa Forza- ja Gran Turismo -sarjoja vaikeammaksi.

Omaa kieltään mallinnuksen onnistumisesta kertoo sekin, että ajotuntuma vaihtelee merkittävästi sen mukaan, minkälainen ajokki alle on sattunut. Skaalaa löytyy kartingista kovan luokan rata-autoihin. Erilaiset pikkuformulat saavat melkoisen paljon tilaa autovalikoimassa, mikä tarjoaa omalla tavallaan virkistävää vaihtelua, mutta kokonaisuutena ajopelejä löytyy monenlaiseen tarpeeseen.

Mitä tekoälyyn tulee, kuminauhaahan tällaisissa peleissä ei tunneta ja hyvä niin. Autenttinen kisakokemus syntyy siitä, että vastustajat ajavat aidon oloisesti, välillä virheitä tehden mutta kuitenkin pahimpia törppöilyjä vältellen. Vaikeustasoa säätämällä haastetta löytyy riittämiin muille paitsi taitavimmille virtuaalikuskeille. Itselleni 80-prosenttinen taso tarjosi juuri sopivan nöyryyttävää taiteilua letkan häntäpäässä. Oikeasti osaava vääntää haasteen täysille ja taistelee kärkipaikoista.

Tekniikka pelaa

Testissä ollut Project CARS:n PC-versio täyttää tekniikaltaan autopelien tärkeimmän arvostelukriteerin: autot näyttävät hyvältä. Ruudunpäivitys pysyi napit niin sanotusti kaakkoon väännettynäkin sulavana, vaikka testilaitteiston näytönohjain kaipaisikin jo päivittämistä. Kaikki se, mitä radan ulkopuolella näytetään jää sen sijaan vähän tylsäksi. Mainitsinko jo aiemmin virkamiesmäisyydestä? Se termi sopii tähänkin kohtaan.

Äänimaailmassa löytyy myös mukavasti tasoja. Moottori ei sano pelkästään pörr, vaan hurina muodostuu kuorosta erilaisia ääniä, ihan kuin oikeastikin. Tarpeetonta lienee myös korostaa, että kauppakassi puhuu ihan eri kieltä kuin kisakuntoon viritelty formula. Et kai sinä taas aja sitä äänekästä autopeliä, kuuluu palaute perheeltä kun isukki lataa potikat kaakkoon ja antaa sylinterien laulaa lauluaan.

Kun ajaminen tuntuu hyvällä tavalla haastavalta, autot näyttävät hyviltä ja äänimaailmakin pelaa, voidaan todeta, että Project CARS:n perusasiat ovat kunnossa. Slightly Mad Studios on valanut perustan, jonka varaan on hyvä rakentaa. Puutteet ja syy siihen, miksi suosituspeukalo pysyy piilossa löytyvät siitä, mitä ensijulkaisusta jäi vielä puuttumaan.

Sirpaleista meininkiä

Virkamiesmäisyydestä ja sirpaleisuudesta ehdin huomauttamaan jo aiemmin. Moninpeliominaisuudet kärsivät samasta viasta. Tarjolla on teknisesti toimiva ja suhteellisen monipuolinen moninpelitoteutus, joka ei toimi kuitenkaan aivan niin näppärästi kuin mitä vuonna 2015 odottaisi.

Tarjolla on joko niin sanotut pikaiset, jossa yhdellä napinpainalluksella pääsee aika usein ihmettelemään noin yhden toisen pelaajan kanssa odotushuoneeseen sitä, eikö kisaan saataisi enempää osallistujia. Jos tämä ei miellytä, joutuu tyytymään palvelinten selailemiseen ja sen toivomiseen, että jostakin löytyisi vapaata tilaa. Toimiihan tämäkin, mutta isommilla tekijöillä tuppaa olemaan samaan tarkoitukseen tarjolla jos jonkinlaista pelilistaa ja ryhmänmuodostusmekaniikkaa.

Yhteisöhaasteita on listalla toistaiseksi sen verran vähän, että koko homma haiskahtaa sivuajatukselta. Lisääkin on tulossa, mutta jälleen kerran kilpailijoiden ladatessa pöytään kymmeniä haasteita ja listoja Project CARS:n tarjonta tuntuu heppoiselta.

Ja kun nyt valitusvirren sai viriteltyä, on pakko sanoa sananen myös autovalikoimasta. Lista on yhtä aikaa monipuolinen ja suppea. Vaikka erilaisia autoja riittää koko skaalan verran, lukumäärällisesti tarjonta jättää hieman toivomisen varaa. Itse huomasin useasti kelaavani autolistaa ees taas ja miettiväni, millä sitä tahtoisi ajaa, kun mikään ei inspiroi. Painotuksetkin ovat omaan makuuni outoja. Autojen kokonaismäärään nähden tarjolla on hirmuisen paljon tosi nopeita rata-autoja ja formuloita, vähemmän taas muuta kiinnostavaa.

Ratavalikoimasta on sen sijaan syytä jakaa kiitosta. Reittejä ja variaatioita riittää mukavasti ja radat on toteutettu huolella. Toki mielipiteeni on värittynyt, sillä yksikään autopeli, josta löytyy täysimittainen Nordschleife ei voi olla täysin susi.

Viimeisten kappaleiden negatiivisuus ei kuitenkaan kumpua siitä, ett Project CARS olisi huono tai edes keskinkertainen. Project CARS on nimittäin erinomainen ajopeli juuri oikeista syistä. Autoja, pelimuotoja ja muita pikkuviilauksia voi lisätä peliin myöhemminkin, mutta jos ajomalli olisi mätä, peli jäisi raakileeksi.

Näin ei ole, sillä kuten jo ylempänä ehdin mainitsemaan, Project CARS onnistuu siinä tärkeimmässä asiassa. Se tarjoaa juuri sopivalla tavalla haastavan ja perin juurin tyydyttävän ajomallin, joka sopii erityisesti niille, joille kaiken maailman iRacingit ja rFactorit ovat vielä hieman liian kova haaste, mutta jotka samanaikaisesti kokevat Forza Motorsportin ja Gran Turismon sukulaisten tarjonnan liian köykäiseksi.

Jos Slightly Mad Studios rakastaa peliään tarpeeksi runsaan lisäsisällön muodossa, on Project CARS:lla kaikki mahdollisuudet nousta isoksi nimeksi autopelitaivaalle. Sitä se ei sisältönsä puolesta aivan vielä ole. Toisaalta miljoona myytyä peliä meni jo rikki, joten eiköhän tekijöillä riitä resursseja lihottaa Project CARS:n sisältötarjontaa. Erinomainen ja ostamisen arvoinen ajopeli se on toki jo nyt.

Project Cars – toinen mielipide (PS4)

Edessä on pitkä suora ja oikealta pyyhältää ohitse letka sääskien lailla iniseviä nelipyöräisiä. Kaarteeseen tultaessa keli on jo muuttunut kosteammaksi ja renkaat lähtevät kurvissa melkein alta. Muutama kanssakilpailija pyörähtää nurmelle eikä taustapeiliin katsoessa voi pitää virnettä etäällä. Kierroksia on jäljellä vielä yksi ja sade näyttää lakkaavan. Voitto on enää yhden sikaanin päässä.

Project CARS on täynnä kuvaillun kaltaisia intensiivisiä hetkiä, joiden jälkeen voitto tuntuu todella hyvältä. Tekoälyssä on tarpeeksi haastetta eikä se tunnu lainkaan epäreilulta, kuten esimerkiksi Driveclubissa. Herrasmiesmäisesti ajava tietokone ei likemmin törmäile tai pelaa sikamaisesti, vaan ilmassa on oikean kilpailun tuntua. En huomannut myöskään pahanlaatuista kuminauhaefektiä ajamisen aikana.

Vaikka pahimmilta kuminauhoilta onkin vältytty, on Project CARS:ssa opettelemista. Arcade-kaahailuun tottuneelle pelaajalle autojen käyttäytyminen tuli jokseenkin shokkina, kun esimerkiksi Formulalla ei voi päästellä kokoajan kaasu pohjassa. Eri autoluokkien kanssa totutteluun kuluukin oma aikansa, sillä peli ei anna hirveästi vinkkejä ajamiseen liittyen.

Esimerkiksi hyvin sujuneen karting-kauden keskelle on upotettu Formula-tapahtuma, jossa voi testata omia taitojaan ja näyttää kykyjenetsijöille kyntensä. Formuloiden sekä karting-autojen ero on kuitenkin huomattava, jolloin siirtymä pikkukirpuista kiitureiden rattiin ei ole aivan kivuton.

Ajaminen on kuitenkin nautittavaa eri autojen sielunelämän valjetessa. Pidin erityisesti pienistä asioista, joita kaahailuun on upotettu. Varikolta lähdettäessä ajokin kumit ovat vielä rataan nähden kylmät, joten se heittelee miten sattuu. Myös vesisateella on valtava merkitys ajamiseen ja varikko kutsuu nopeasti äkillisen myräkän sattuessa.

Kohti auringonlaskua

Project CARS:n äänimaailma istuu simulaatioon hyvin. Autot metelöivät eri tavalla ja esimerkiksi formulat kuulostavat autenttisilta. Valikkoruuduissa oleskellessa soi menevä musiikki, joka on kuitenkin suhteellisen yhdentekevää. Ajojen aikana käynnistinkin useasti Spotifyn ja valitsin sieltä tilanteeseen sopivan listan. Oli myös hauska huomata, että peli käyttää hyödyksi ohjaimen kaiutinta. Sen kautta kuullut varikkotiimiläisten neuvot ja kannustuspuheet nostattavat ajohenkeä.

Visuaalisesti Project CARS on näyttävä, vaikka ympäristöt ovatkin aika tylsiä. Autot ovat komeita ja varsinkin vesisateella tunnelma muuttuu täysin. Auringonpaiste aiheuttaa myös omanlaisia tilanteita, sillä säteiden osoittaessa suoraan näkökenttään ei oikeasti näe mitään.

Komeaa ulkoasua tukee hienosti myös autojen ohjattavuus. Käytin ajaessa pelkästään ohjainta, jolla touhu toimi mainiosti. Ratti sekä polkimet nostattavat varmasti fiilistä entisestään ja ne päätyvät eittämättä ennen pitkää autofanaatikon ostoslistalle.

Project CARS on autopeli, jonka parissa viihtyy. Ajaminen on menevää ja erilaiset autot tuovat siihen vaihtelua. Virittäjille muokkausmahdollisuuksia ei kuitenkaan ole paljon, sillä muuttamaan pääsee ainoastaan käytettävän auton jousituksia, jarruja ynnä muuta. Itselle tämä ei ollut suuri paha, sillä ajan muutenkin automaatilla koskematta asetuksiin.

Pelistä saa varmasti irti enemmän autoista ymmärtävä, mutta sitä on helppo suositella myös noviiseille. Project CARS on eittämättä tämän hetken parhaimpia autosimulaatioita, josta voi nauttia lähes jokaisella alustalla.

Niklas Isberg