TrackMania 2: Canyon (PC)

24.07.2012 16:00 Petteri Kaakinen

Tekijä: Nadeo
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: PC, Windows 7, Intel Core 2 Quad CPU 2,40 GHz (kellotettu 3,24 GHz), 4 Gt RAM, GeForce GTX 460
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: PC, Windows XP tai uudempi, P4 1,7 GHz / Athlon XP 1500+, 1 Gt muistia
Pelaajia: 1-4 (samalla koneella), 2-200 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.trackmania2.com
Arvostelija: Petteri Kaakinen

PC-peleissä modit ja pelaajien tekemä ja jakama sisältö on ollut arkipäivää aikojen alusta saakka. Yksi viimeisen kymmenen vuoden suosituimmista pelaajien luomaan sisältöön nojaavista PC-peleistä on TrackMania, johon on julkaistu iso kasa jatko-osia erilaisten lisäosien ja sivujulkaisujen muodossa. Ja ilmestyihän siihen jo aikaa sitten virallisesti numeroitu iso jatko-osakin. Vaikka se tuntuu edelleen jossain määrin vain lisäosalta, Canyon vaikuttaa erittäin hyvältä sellaiselta.

Vauhdin iloja

Jos Trackmania-sarja ei ole tuttu, niin kerrataanpa. Ne ovat fysiikan lakeja rikkovia arcade-rällästelyjä, jotka tarjoavat suhteellisen helppokäyttöiset mutta silti monipuoliset ratojen tekemiseen tarkoitetut työkalut. Pelien myyntivalttina toimivat juurikin pelaajien tekemät radat, jotka ylittävät pelinkehittäjien hulluimmatkin viritykset moninkertaisesti. Ajopelinä TrackMania 2 on sen koulukunnan edustaja, jossa pyrkimyksenä on ajaa kaasupohjassa alusta loppuun saakka, välillä sivuluisuun nojaten. Ajotuntuma on napakka ja parhaimmillaan pikselintarkat ajolinjat vaativat pelaajalta rautaisia hermoja. Kun vihdoin onnistuu ajamaan jonkin haastavan radan sulavasti alusta loppuun, tunne on mitä mahtavin.

Yksinpeli tarjoaa mukavan mittavan ja haastavan kampanjan, jossa pelaajat voivat jossain määrin päättää itse miten etenevät. Jos alkupään haasteet tuntuvat liian helpoilta, voi hypätä suoraan vaikeampiin vaihtoehtoihin. Etenemistä on rajattu sen verran, että jokaisella vaikeustasolla pitää läpäistä viisi aikahaastetta, ennen kuin seuraavat viisi tulevat ajettaviksi. Viimeisenä ja vaikeimpana vaikeustasona on mustan lipun alle kätketyt viimeiset muutamat kentät, joiden avautumiseen vaaditaan kultamitali kaikista aikaisemmista radoista. Kaiken kaikkiaan yksinpeliratoja on yli 60.

Koko peli on käytännössä aikaa vastaan kisaamista, sillä missään vaiheessa radalla ei ole varsinaisesti muita ajajia. Joka kisassa voi valita haluamansa tasoisen haamun, jonka aika pitäisi voittaa saadakseen pronssi-, hopea- ja kultamitaleita. Lisäksi extrahaasteena voi yrittää voittaa kultamitaliakin tiukemman kehittäjien parhaan ajan. Omat taitoni riittivät siihen vain muutamassa radassa.

Radat alkavat varsin yksinkertaisina, mutta pian tulee vastaan erikoisempiakin virityksiä, jotka pistävät taidot koetukselle. Tiukan tuntuman lisäksi TrackManiassa on hienoa se kuinka helposti kisan voi aloittaa alusta vain nappia painamalla. Tämä on olennaista yksinpelin nautinnollisuudelle, sillä virheitä tulee tehtyä paljon, kun yrittää nipistää ajoajasta uhkarohkeasti niitä kultamitaliin tarvittavia sekunnin tuhannesosia. Jos joka kerta joutuisi käymään läpi valikoita ja latausaikoja, kärsivällisyys yksinpeliä kohtaan loppuisi todennäköisesti nopeasti.

Pelisarjan toinen suuri osa-alue on sen moninpeli, joka on hoidettu varsin ensiluokkaisesti. Pelaamaan pääsee hetkessä muutamalla naksautuksella, eikä aikaa vietetä turhaan peliä edeltävissä auloissa. Joitain voi ehkä harmittaa, että muut pelaajat ovat vain haamuja, vaikka kaikki ajavatkin reaaliaikaisesti samassa matsissa toisiaan vastaan. Trackmanian ratojen design on kuitenkin sellainen, ettei muunlainen moninpeli juurikaan toimisi. Vaikka muut pelaajat ovatkin vain haamuja, niiden suuri määrä tekee moninpelistä erittäin viihdyttävää. Pelaajat epäonnistuvat usein samoissa kohdissa, eikä mikään ole miellyttävämpää kuin nähdä kymmenien pelaajien ajavan alas samalta kallionkielekkeeltä, kun itse onnistuu sivuluisussa täydellisesti. Nettimoninpelin lisäksi tarjolla on tällä kertaa myös jaetun ruudun moninpeli neljälle pelaajalle.

Moninpelistä päästäänkin pelikommuunin parhaaseen puoleen, eli ratojenluontityökaluihin ja niiden mahdollistamiin luomuksiin. Työkaluja on tarjolla kahdelle eri tasoiselle luovalle mielelle. Aloittelijoiden radantekotyökalut tarjoavat vain murto-osan niistä eri palikoista, joilla kenttiä voi muokata. Niilläkin saa jo aikaiseksi varsin monipuolisia ratoja, mutta ratatyökalujen hienoudet avautuvat täysin vasta kun siirtyy käyttämään kehittyneempiä työkaluja, joiden avulla erilaisten palikoiden määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Erilaisten palikoiden määrä saattaa aluksi tuntua hieman pelottavaltakin, mutta kunhan niihin tottuu, vain oma mielikuvitus on rajana sille minkälaisia ratoja niillä saa kehiteltyä.

Trackmania 2 on edelleen yksinkertaista ja puhdasta arcade-ajelemista. Sen hienous kasvaa pelaajien tarjoamista mielikuvituksellisista radoista ja tiukoista moninpelisessioista. Se ei ehkä tarjoa numeroiduksi jatko-osaksi hirveästi uutta, mutta mitään ei olla onneksi menty rikkomaankaan. Hauskuus on edelleen tallella. Olisin toisaalta ottanut mieluummin koko paketin kerralla kuin tällaisissa pienemmissä osissa, mutta Canyon tarjoaa yksistäänkin runsaasti pelattavaa, etenkin kun pelaajat ovat päässeet sinuiksi rataeditorin kanssa.

Toim. huom. Trackmania 2 julkaistiin alkujaan syksyllä 2011, eli tiedetään, wanhaa on mutta arvostelematonta ja kiinnostavaa wanhaa. -JOK

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet