Tribes: Ascend (PC)

03.05.2012 16:00 Janne Mikola

Tekijä: Hi-Rez Studios
Julkaisija: Hi-Rez Studios
Testattu: PC Windows 7 64-bittiä, Intel Core 2 Q9450, 4 Gt muistia, AMD Radeon HD6870
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Minimi: Windows XP SP2, Intel Core 2 Duo 2,4 Ghz tai parempi, 2 Gt muistia (3 Gt Vistalla/7:lla), NVIDIA 8800GT 512Mt tai Radeon HD3870 512 Mt tai parempi, 10 Gt kiintolevytilaa
Pelaajia: 2-64 (internetissä)
Pelin kotisivu:Tribes: Ascend
Arvostelija: Janne Mikola

Electronic Arts on kova nimi urheilupelien saralla. Yksi urheilulaji kuitenkin on olemassa, jota EA ei ole uskaltanut vielä lähestyä. Tämän urheilulajin saralla Hi-Rez Studios nauttii melkeinpä epävirallista yksinoikeutta. Urheilulajin nimi on ampumahiihto.

Tribes -pelisarja on pelattavuudeltaan FPS-markkinoiden kenties omaperäisin veto. Sarjan ykkösosan fysiikkabugista syntynyt tapa hiihtää rakettikengillä pitkin pelikenttien pinnanmuotoja muutettiin sarjan seuraaviin osiin viralliseksi ominaisuudeksi ja liikkumiskeinoksi. Kun pelihahmot on lisäksi varustettu rakettirepuilla, tuhovoimaisella arsenaalilla ja patoutuneella, väärän väriseen lippuun kohdistuvalla vihalla, on lopputulos aika… Vauhdikas.

Golf-kentiksi maisemoitujen ruohokukkuloiden pintaliitämistä kutsutaan aina pelin virallisia lähteitä myöden hiihtämiseksi. Tämän puhtaan internet-moninpelin liikkumistyyli on alkuun varmasti vaikea oppia, mutta eteenpäin vievän liikemomentin ylläpito on Tribesin taistelutilanteissa kaiken A ja O. Pelkällä rakettirepulla ei pitkälle pötkitä.

Ampumahiihto on jalo laji, jossa vastustajan suoritusta kunnioitetaan

Jos Quake 1 on raketinheitin ja Quake 2 on yhtä kuin railgun, vastaavasti voidaan sanoa, että Tribes-pelisarja on spinfusor. Sinisiä, painovoimaa uhmaavia kiekkoja sylkevä ase on (kaikkine variantteineen) pelin käytetyin ase, ja samalla se on Tribesin identiteetille yhtä merkittävä juttu kuin punainen sorkkarauta Half-Life -sarjalle.

Tribes-pelaajien keskuudessa mikään ei ole jalompi tai arvokkaampi tapa saavuttaa tappoa, kuin toisen pelaajan listiminen kiekolla tämän ollessa keskellä ilmalentoa. Blue plate specialiksi kutsutusta uroteosta saa Tribes: Ascendissa kanssapelaajien kunnioituksen lisäksi myös mitaleja Battlefield-tyyliin.

Kiekko naamaan ja lippu kainaloon 300 km/h

Ei Tribesin sielu kuitenkaan ihan pelkässä teknokiekkoammunnassa ja murtsikkahiihdossa ole. Kun mukaan otetaan vielä vanha kunnon lipunryöstö ja kuvitellaan tilannetta, jossa taitava, kevytrakenteisella pathfinder-hahmoluokalla pelaava klaanisankari kiihdyttää täydellisellä pelihahmon hallinnalla nopeutensa oman ja vihollisen tukikohtien välillä yli kolmeensataan kilometriin tunnissa, saapuu tukikohtaasi takavasemmalta ja poistuu etuoikealta nopeammin kuin ehdit kääntää katseesi, koet ns. Tribes-hetken. Mitä. Juuri. Tapahtui.

Kyllä – pelissä on pelihahmoja varten näytillä nopeusmittari. Tämä on tosiaan sellainen peli. Tulevaisuuden ampumahiihtoa, johon on yhdistetty kiekkopelien tärkeimmät piirteet.

Yksi pay-to-win lisää?

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Free-to-play. Freemium. Pay-to-win. Tribes: Ascend on jokin näistä. Vaikka kuinka sarjan tosifanit (tietenkin itselleen VIP-statukset ja kokemuspisteiden kertymistä nopeuttavat lisäkilkkeet hankkineet sellaiset) toista väittäisivät, totta kai pelissä saa etua ostamalla 40 eurolla varustusta ja painumalla sillä uunituoreella ensimmäisen tason soturilla taistelukentille. Tietysti pelitalolla on oikeus tienata tuotteellaan, mutta kyllä se täydellinen F2P-implementaatio kuitenkin yhä jää odottamaan itseään. Kilpailullisesti toimivissa FPS-peleissä itseäni ovat aina häirinneet kaikki sellaiset tekijät, jotka muuttavat voimasuhteita ja odotusarvoja yhtään mihinkään suuntaan, ennen kuin peli on ehtinyt alkaakaan.

Totta tietysti on, että Tribes: Ascend on ilmainen peli pelata. Pelissä ei ole mitään, mitä ei voisi saada pelaamalla kerrytettävillä kokemuspisteillä voisi hankkia. Lukuun ottamatta tietysti jo edellä mainittuja kokemuspisteiden kertymistä kiihdyttäviä lisiä. Kyseessä on siis hyvin rehti free-to-play, jolla ei kuitenkaan näytä olevan mitään intressiä koittaa kehittää vielä vauvaiässä olevaa bisnesmallia eteenpäin millään tavalla.

Tribes on Tribes

Tribes: Ascend laittaa ensimmäisen persoonan räiskintäpelien pelaajien voimasuhteet aika ronskilla kädellä uusiksi. Se, että olet hyvä Battlefieldissä tai Team Fortress 2:ssa ei merkitse oikeastaan yhtään mitään, kun selässä on jetpack, jaloissa näkymättömät sukset ja kädessä ase, jolla on lähes toivotonta osua ilmassa lentävään kohteeseen.

Silmää hitaampia projektiileja jossain Quaken sukulaisissa ammuskelemaan tottuneet tulevat tuntemaan olonsa oudoksi, koska ahtaissa huoneissa tapahtuva rakettihyppyjen sinfonia on vaihtunut pitkien etäisyyksien ja arvaamattomien, rakettirepuilla kontrolloitujen ilmalentojen tanssiksi. Hitscan-tyyppisiä sarjatuliaseita semirealistisissa Call of Dutyissa ja Counter-Strikeissa räiskimään tottuneet eivät voi tuoda oikein mitään mukaansa peliin, jossa sarjatuliaseilla otetaan ennakkoa ja pääosumista ei jaeta bonuksia.

Jos olet hyvä Tribesissä, olet hyvä Tribesissä.

Laadukas F2P, mutta ei asiaa rautavaltaistuimelle

Teknisesti pelissä ei ihmeemmin ole valittamista. Unreal Engine 3 ajaa pieniä nyanssiasioita lukuun ottamatta asiansa niin nettikoodin, kontrollien kuin näyttävyydenkin osalta. Vain hiiritähtäyksen käyttäytymisessä on vakiona jonkinlaista pientä tuskaa, jonka korjaamiseen vaaditaan konfiguraatiotiedoston muokkailua.

Taidetyylissä sen sijaan on menty siellä täällä turhan pitkälle eksoottisuudentavoittelussa. Jos kokonaisen taistelukentän väripaletti koostuu tiilenpunaisen eri sävyistä tai jos aavikkokentän hiekka palaa värien osalta täysin puhki, ollaan asiaa lähestytty väärältä kantilta. Toisaalta, parhaimmillaan kentät ovat todella kauniitakin. Ehkä juuri tämä kontrasti on se, joka saa inhoamaan tiettyjä maisemia enemmän kuin olisi soveliasta vain seitsemän lipunryöstökartan karttakierrossa.

Aika usein omaperäisyys on puhtaasti hyvä asia ja meriitti. Tribes: Ascendin kohdalla sitä on tarjolla roppakaupalla. F2P-pelin tapauksessa peliä on helppo suositella kokeilemaan, mutta on hyvä sisäistää myös se, että pelissä on muutama niin erikoinen perusidea, että kaikille se ei voi millään sopia.

Täydellisestä pelistä ei ole kyse. Vaikka lipunryöstö on oleellinen osa Tribesin perintöä, hyötyisi Ascend varteenotettavista vaihtoehtoisista pelimuodoista, tai jopa lipunryöstön reseptin rohkeasta uudistamisesta. Pelimuotojen evoluutio on edennyt viimeisen vuosikymmenen aikana mm. Battlefield-sarjan siivittämänä sen verran, että vähän toisenlaisten pelien parista Tribesiin tulevalle CTF tuntuu hieman kuin… leikiltä.

Jostain syystä, joka saattaa liittyä mahdollisesti kenttäsuunnitteluun tai siihen, että WH40K-tyyppistä munakkuusnappia olisi voinut vääntää vielä vähän kovemmalle plasma-aseiden ilotulituksen osalta, Tribes: Ascendilla on ajoittain myös ongelmia tarjota pelaajalle sellaista intensiivistä mähinän tunnetta, mihin kilpailijat Battlefieldistä Unreal Tournamentiin pystyvät tyylilajista riippumatta.

Toinen mielipide

Muistan Tribesin etäisesti muinaisilta vuosilta. Luultavasti viihdyin sen parissa muutaman satunnaisen pelikerran verran, mutta peli on tutumpi enemmänkin Emperorin ja muiden heimosotureiden tarinoiden kautta. Ascend päätyikin koneelleni enemmänkin tylsistyneen viikonlopun täytteeksi, kun kerran ilmainenkin oli.

Ja sehän osoittautui verrattain lystiksi puuhaksi. Olen ollut aina surkea nopeatempoisissa FPS-peleissä, mutta Tribesin hiihtely, taivasloikinta ja ennakon ottaminen kolmiulotteisesti liikkuviin maaleihin kutitteli jonkin verran lentosimulaattoreissa kouliintuneita refleksejäni. Toiminnassa olikin kivaa erilaisuutta tavanomaisiin nettiräiskeisiin, eikä krediittien grindaaminen uusia varusteita varten tuntunut lainkaan hullummalta.

Mitään faniutumista tai Tribesiin bondaamista kohdallani ei tapahtunut, mutta kyllä matsi aina silloin tällöin tuntuu mukavalta. Erilaisuus ja vauhdikkuus yhdistyvät Ascendissa kivalla tavalla laaturäiskintään, joskin pelimuotoja ja karttoja saisi olla enemmänkin. Team deathmatch oli nähty jo parissa ottelussa, mutta lipunryöstö jaksaa sentään innostaa, ainakin toistaiseksi.

Jukka O. Kauppinen