12 vuotta myöhemmin – Diablo III
Miikka Lehtonen. Diablo. Diablo II. Diablo III. 12 vuotta. Kannattiko?
Kerrataanpa heti alkuun meikäläisen Diablo-historia, sillä se on tärkeä juttu Diablosta puhuttaessa. Alkuperäisen Diablon pelasin muistaakseni läpi kertaalleen ja pidin siitä kovasti. Erityisesti pelin synkkä maailma ja sen saatanallinen ikonografia tekivät kovan vaikutuksen nuoreen roolipelaajaan. Diablo II:ta taas pelasin mielestä aivan pirusti, useita kymmeniä tunteja. Mutta oikeaan mittakaavaan asetettuna pelasin sitä oikeasti sangen vähän: moni sissi kun on pelannut sitä tuhansia tunteja ja pelaa edelleen.
Itse taas palasin sen pariin muutamaa viikkoa sitten kalibroidakseni odotuksiani Diablo III:n suhteen. Kyllähän se helmi sieltä yhä esiin paistoi, mutta niin moni Diablo II:n piirre oli jo niin auttamattoman vanhentunut. Enkä puhu nyt vain karusta grafiikasta, vaan kömpelöstä UI:stä, turhan monimutkaisesta ja kankeasta kykyjen kehityksestä ja niin monesta muusta asiasta.
Tiedostakaa siis arvostelua lukiessanne, että minä en ole niitä pelaajia, joiden mielestä Diablo II oli genrensä multihuipentuma. Minusta siinä oli paljon parantamisen ja virtaviivaistuksen varaa. Ja juuri sitä Diablo III tarjoaa.
Lue koko arvostelu: Diablo III (Mac, PC)
Lue myös
Civilization V: Gods & Kings -ennakko (PC, Mac)
Disgaea 4: A Promise Unforgotten (PS3)
