Avaruusmariineja, avaruusrynkkyjä ja avaruusliskoja – arvostelussa Natural Selection 2

25.11.2012 18:00 | Jukka O. Kauppinen

”Olen komentaja, en tuomari. Sanani ei ole laki”, sanoo Janne Mikola ja lataa rynkkyynsä uuden lippaan. RTS- ja FPS-pelien yhteennaittamista on moni yrittänyt, eikä kukaan ole onnistunut tässä paremmin kuin muinainen Natural Selection. Onnistuuko jatko-osa tässä paremmin?

Olen ihan varma, että saan seuraavalla kritiikillä pienen ja äänekkään Natural Selection -fanikunnan vihat niskoilleni. Mutta en sen pelosta huolimattakaan rupea mielipiteitäni sensuroimaan.

Minun on erittäin vaikea saada pelin avaruusötököiden puolella pelaamisesta nautintoa. Suurin osa muukalaisten evoluution asteista on eriasteisia lähitaisteluominaisuuksin varustettuja jykeväleukoja. Hampaat napsuu ja avaruusmariinia kaatuu. Mariinien puolella taas saadaan kaataa loputtomasti kohti juoksevia limaisia liskoja avaruusrynkyillä kuin Starship Troopersissa konsanaan. Ajatus on kieltämättä kiehtova – ja mariinien puolella pelaaminen onkin hauskaa. Todella hauskaa.

Mutta se ensimmäisen persoonan näkökulmasta kuvattu lähitaistelu: se yksinkertaisesti ei ole miellyttävää. Ei ainakaan tällä implementaatiolla. Bethesdan miekka- ja magia -roolipeleissä, joissa ei ole minkäänlaista kilpapelielementtiä ja vastassa on vain hitaita ja tyhmiä tietokoneen ohjastamia tekoälyjä hommalla ei ole niin väliä. Mutta Natural Selection 2:ssa asia häiritsee.

Lue koko arvostelu: Natural Selection 2 (PC)

Lisää aiheesta

Gettysburg: Armored Warfare (PC) 

Nuclear Dawn (Mac, PC)

Carrier Command Gaea Mission (PC, Xbox 360)

Wargame: European Escalation (PC)

Isona tahtoisin olla...

Katso tilanne vastaamatta