Ylitsevuotavan veristä mutta pinnallista: Prototype 2
Juho Anttila pisti New Yorkia poikki ja pinoon. Ja siinä sivussa meni roppakaupalla siviilejäkin. Tuntuiko missään? No ei. Ja se onkin Prototype 2:n ongelma. Tarina on ohjainen eikä tunnetta löydy, vaikka veri pulppuaakin.
Antisankari päähenkilönä olisi mielenkiintoinen tarinaelementti, mutta Prototype 2 hylkää tämän näkökulman tyystin. Koko ristiriita ohitetaan olankohautuksella, ihan kuin tiimi välttelisi tietoisesti hankalampia kysymyksiä. Hukkaan menee paitsi valtavasti oivaa tarinankerronnallista potentiaalia, myös pelaajan kyky samaistua tunnetasolla etäytettyyn päähenkilöön. Osittain tästä syystä pelin tarina jää ohkaiseksi ja pinnalliseksi.
Vaa-an toisella laidalla painaa sitten joukko sellaisia asioita, kuten vaikkapa kyky tiputtaa helikopteri taivaalta karatepotkulla tai mahdollisuus kiskoa tankin tykkitorni irti paljain käsin. Jo vain, parhaimmillaan meininkiä ei voi kuin rakastaa.
Vihollisia ja sivullisia kaatuu kuin heinää, tankit räjähtelevät ja koko ajan tapahtuu. Tätä on Prototype 2 huikeimmillaan. Avoimen maailman pelistä kun on kyse, jää pelaajalle myös mahdollisuus perseillä niin paljon kuin sielu sietää. Lisätehtäviä ja salaisuuksiakin riittää löydettäväksi, tosin pelityypin standardeihin nähden niukahkosti. Koko komeus salaisuuksineen on kääräistävissä pakettiin pitkän viikonlopun aikana.
Lue koko arvostelu: Prototype 2 (PS3, Xbox 360)
Lisää aiheesta
Maailma voi oilla synkeä paikka, etenkin lopun lähestyessä, kuten Prototypessä. Silloin vaaditaan muutakin kuin poliittista korrektiutta ja moraalisaarnoja. Alex Mercerin seikkailu on siis vähän kuin hahmo itse. Yllättävä, väkivaltainen ja kierolla tavalla kiehtova. Ei kaikkien makuun todellakaan, mutta pimeämmän puolensa kanssa sinut olevalle ehdottomasti suositeltava valinta.
Lue myös
Civilization V: Gods & Kings -ennakko (PC, Mac)
Disgaea 4: A Promise Unforgotten (PS3)
