Tulipahan pelattua: Amnesia-kauhupeli saapui vihdoinkin Xboxille – noin 100 vuotta myöhässä
Kauhupelisarja Amnesia saapui viimein Xbox Onelle, yli kahdeksan vuotta ensimmäisen pelin ilmestymisen jälkeen. Vuonna 2018 Amnesia tuntuukin auttamattoman vanhentuneelta, eikä kompuroiva Xbox-käännös auta asiaa.
Julkaisupäivä: Julkaistu / Kehittäjä: Fricional Games & The Chinese Room / Julkaisija: Frictional Games / Testattu: Xbox One / Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One / Pelaajia: 1 / Ikäraja: 18 / Pelejä pelattu arvostelua varten: noin 5 tuntia
Amnesia-pelisarja ei ainakaan kauhupelien ystäville paljon esittelyjä kaipaa. Alun perin ruotsalaisen Frictional Gamesin aloittama ja sittemmin The Chinese Room -studion jatkama kauhupelisarja on voittanut useita palkintoja ja saanut paljon kiitosta osakseen.
Alkuperäinen Amnesia: The Dark Descent ilmestyi kuitenkin PC:lle jo vuonna 2010, ja jatko-osa Amnesia: A Machine for Pigs näki sekin päivänvalon jo vuonna 2013. PlayStation 4:lle pelit kääntyivät yhteispakettina pari vuotta sitten, ja nyt sama kokoelma on tullut viimein myös Xbox Onelle, yli kahdeksan vuotta alkuperäisen pelin ilmestymisen jälkeen.
Ikävä tosiasia onkin, että Amnesia tuntuu vuonna 2018 auttamattoman vanhentuneelta, etenkin ensimmäinen peli. En ollut aiemmin maineikasta pelisarjaa pelannut, ja lyhyen testin perustella pelit osoittautuivat pettymykseksi.
Amnesia: The Dark Descent on pelikaksikosta perinteisintä kauhua. Ensimmäisen persoonan seikkailu vie pelaajan muistinsa menettäneen päähenkilö Danielin saappaisiin selvittämään synkän linnan arvoitusta. Itse pelaaminen on hortoilua pimeässä, yksinkertaisten pulmien ratkomista ja hirviöiden välttelemistä. Pelin keskeinen mekaniikka perustuu siihen, että Danielin mielenterveys alkaa rakoilla pimeässä, joten niukkoja valoa tuottavia resursseja, eli lyhdyn öljyä ja tuluksia, saa jatkuvasti metsästää ja säästellä. (On sinänsä naurettavaa, että muuten kätevästi esineitä poimiva pelihahmo ei pysty nappaamaan hädässä soihtua tai edes kynttilää käteensä, vaikka niitä lojuu joka puolella.)
Tutuu vähän tylyltä sanoa, mutta Amnesian pääasiassa kirjeiden ja muistiinpanojen kautta avautuva tarina olisi tuntunut vanhalta jo sata vuotta sitten. Lisäksi tarina lainaa niin paljon H.P. Lovecraftilta, että lopputulosta voisi kutsua pastissiksi. Lukaisin peliä aikani testattuani jälkeen, mitä taustakertomuksesta lopulta paljastuu, ja huomasin arvanneeni koko juonen ensimmäisten tekstien perusteella.
Kauhun parissa viihtynyttä pelaajaa Amnesian kertomus ei siis pääse yllättämään. Kun pelaaminen tökkii, ei tarina riitä pitämään motivaatiota yllä.
Ja pelaaminen konsolilla todellakin tökkii. Ainakin Xbox One -version pelattavuus tuntuu oudon jähmeältä ja kömpelöltä: tähtäinpiste pitää kohdistaa esineisiin naurettavan tarkasti, ohjaaminen ja etenkin hyppiminen on epätarkkaa, ja ruutu sumenee aivan liikaa katsetta kääntäessä. Tämä kaikki tekee pelaamisesta ärsyttävää. Kun muutaman kerran mokaa pakoon juoksun vain siksi, ettei kökköohjauksen takia saa ovea tarpeeksi ajoissa kiinni, alkaa pakostakin turhauttaa.
Itsenäinen jatko-osa Amnesia: A Machine for Pigs ei aikoinaan saanut pelimediassa yhtä hyvää vastaanottoa kuin edeltäjänsä, mutta uudessa kokoelmassa se esiintyy edukseen. Tarinapeleistään tunnettu The Chinese Room -studio on karsinut huonosti toimivat osat Amnesiasta ja yksinkertaistanut pelattavuutta. Jatko-osassa ei enää kynttilöillä ja tuluksilla leikitä, eikä pelissä ole enää konsolilla huonosti toimivaa inventaarioruutua.
A Machine for Pigsin pelattavuus tuntuu muutenkin asteen jouhevammalta.
Vielä parempaa on se, että pelisuunnittelija Dan Pinchbeckin käsikirjoitus on paljon parempi kuin edeltäjässään. Tarina lähtee avautumaan pirstaleisemmin, minkä ansiosta koko pelin tarinaa ei tule arvanneeksi ensimmäisen tunnin aikana. Pelikokemus ja tarina asetetaan etusijalle, mitä voisi odottaakin studiolta, jonka tunnetuimmat pelit ovat Dear Esther (2012) ja Everybody’s Gone to the Rapture (2015).
A Machine for Pigsin tunnelmallisesta alusta olin jo vähän innoissani, ja olisin pelannut pelin loppuun asti, mutta yllättävä ongelma teki siitä käytännössä mahdotonta. Kun viimein päästään hiiviskelemään pelin mörköjen kanssa, muuttuu peli niin pimeäksi, etten yksinkertaisesti nähnyt mitä olin tekemässä, löytänyt tietä eteenpäin tai pysynyt hengissä.
Konsoliversiossa ainoa tarjolla oleva grafiikka-asetus on gamma, jota säätämällä näkymä muuttuu harmaammaksi, muttei oikeastaan kirkkaammaksi. Vaikka pistin valot pois, verhot alas ja ovet kiinni, oli pelaaminen kirjaimellisesti pelkkää pimeässä haparointia. Toivottavasti PC-versio tarjoaa paremmat mahdollisuudet kirkkaudensäätöön, sillä enpä kyllä tiedä kenen kotona on tarpeeksi pimeää tämän pelaamiseen.
(Mainittakoon, etten ole koskaan aiemmin joutunut tämän syyn vuoksi jättämään peliä kesken, ja se tuntuu vähän typerältä. Mutta jopa aiemmin arvostelemaani Agonya oli lopulta mahdollista pelata, vieläpä alkukesän kirkkaudessa, kun vähän muokkasi asetuksia. Miksi kauhussa ylipäätään on pakko olla aina pimeää?)
Kokoelmana Amnesia Collection oli siis itselleni pettymys. Kovasti kehutut kauhupelit kärsivät ainakin konsolilla pelattavuusongelmista, eivätkä tarinat tarjonneet mitään niin päräyttävää, että oikeasti harmittaisi jättää pelit kesken.
Kahden pelin ohella kokoelma sisältää ensimmäiseen peliin uuden, haastavamman vaikeusasteen, sekä tarinallisen Justine-lisäosan.
AMNESIA COLLECTION
”Aika on ajanut ohi Amnesiasta, jota ei ainakaan Xbox-versiona voi suositella.”
