Red Dead Redemption -ensikosketus – Rockstar palaa villiin länteen
Rockstar Gamesin jo viisi vuotta sitten julkaisema Red Dead Revolver oli erinomainen, joskaan ei kaikilta osiltaan täysin tyydyttävä räiskintäseikkailu villin lännen maailmoissa. Länkkärimaailmassa riittää potentiaalia, joten pitkän hautomisen jälkeen studio on päättänyt lähestyä sitä tyystin toisenlaisesta näkökulmasta.
Red Dead Redemptionia voi turvallisin mielin kuvailla kuin villiin länteen sijoitetuksi Grand Theft Autoksi. Peli on luotu samalla avoimen maailman ja omapäisen toikkaroinnin idealla kuin gangsteriserkkunsa, mutta meininki on huomattavasti pölyisempää ja hepoisampaa. eDome otti tuntumaa Rockstarin uutukaiseen.
Lännessä on tunnelmaa
Rockstar tykittää heti täysillä, kun Red Dead Redemptionia ihmetellään. Peli kuulemma vie ”avoimen maailman pelaamisen seuraavalle tasolle.”
Ei vähä mitään. Mutta vaikka väitteessä olisikin puolet ilmaa, niin ei peli silti näkemän perusteella hullummalta vaikuta. Mutta ei loikata heti johtopäätöksiin. Tutkaillaan ensin taustat.
Redemption alkaa dramaattisesta asetelmasta, vuodesta 1908, kun villi länsi on jo suurelta osin kesytetty. Syrjäseuduilla vallitsee vielä tietty epävakaus ja välillä jopa aseiden laki. Noin 1880-luvulle sijoittuneeseen Red Dead Revolveriin nähden pelimaailma onkin muuttunut paljon, vaikka villihköstä lännestä on yhä kyse.
Mutta millaiseen länteen? Teollistuminen näkyy sivummallakin. Uusi tekniikka saapuu hitaasti kompastellen, mutta silti myös kuudestilaukeaville ja heposille riittää käyttöä. Pienissä kylissä eletään kuitenkin samaan tapaan kuin kymmenen, 50 tai 100 vuotta sitten. Arotuuli puhaltaa, rajalla kahinoidaan, rosvokoplat piileskelevät vuorilla ja kylän miesväki istuu auringon sammuttua saluunassa juoruamassa.
Idyllistä ei kuitenkaan ole kyse. Ei enää Rockstarin jengin saavuttua paikalle. Syrjäseudulla kytee sisällissota. Rosvojoukot riehuvat. Lain käsi on pehmeä ja lyhyt. Armeija? Pffff, sillä on muutakin tekemistä. Järjestys saluunassa on tärkeämpää kuin kaupunkien muurien tuolla puolen.
Tilanne onkin oivallinen pelaajalle, joka on oman elämänsä mestari. Ollako hyvis, pahis vai sekä että? Jahdatako roistoja vai ryhtyäkö sellaiseksi? Pelaaja, John Master, on entinen rikollinen ja itsekin mukana kapinaliikkeessä. Mutta mitkä ovat hänen perimmäiset tavoitteensa? Se riippuu sinusta.
Elävä maailma?
Pelialue koostuu kolmesta erilaisesta alueesta, joista alkuvaiheessa ollaan Yhdysvaltain ja Meksikon välisen rajan tuntumassa. Alueiden kerrotaan olevan hyvin erilaisia, niin maisemia kuin arkkitehtuuria, ihmisten pukeutumista ja puhumia kieliä myöten.
Rockstarin mukaan pelin kulkua ei ole lainkaan skriptattu. Tapahtumat etenevät omia aikojaan ja asioita sattuu, niin käsikirjoituksen ohjaamana kuin pelin arpomana – ja tietysti pelaajan toimien johdosta.
Ympäristö on värikäs ja värikyllästeinen. Kylissä kanat juoksentelevat ja kotkottavat. Karannut vuohi maleksii kulkutiellä. Roskat lentelevät tuulessa. Hyh, penteleen kärpäset, pois naamaltani. Silmään tarttuu jos jonkinlaisia pieniä yksityiskohtia. Ihmiset ympärilläni juttelevat keskenään, elehtivät, ilmeilevät. Sivuhenkilöt eivät ole pelkkiä tönkköjä statisteja, vaan he tuovat pelimaailmaan uskottavuutta ja elävyyttä. Ympäristötkin vaikuttavat pikkutarkoilta ja ilmeikkäästi rakennetuilta.
Ensivaikutelmat ympäristöstä ovat positiiviset. Kulissit pelaajan ympärillä ovat muutakin, kuin takaa kepillä tuettuja vanereita. Mikä on ollut tekijöillekin haaste.
”Suurin haasteemme oli puhaltaa elämää tähän valtavaan ympäristöön. Pelialueella tapahtuu jos jonkinlaisia asioita, joista pelaaja voi valita jotta liittyykö hän mukaan tapahtumien ketjuun. Tekemisesi vaikuttavat pelin tarinan kehittymiseen ja muiden hahmojen suhtautumiseen.”
Esimerkiksi hahmon fame, maine, vaikuttaa vaikkapa kauppiaiden suhtautumiseen. Jos olet tehnyt ansiokkaita mainetekoja, niin kauppiaat saattavat antaa alennuksia ostoksista ja lainjakajatkin tykkäävät enemmän. Toinen hahmon statukseen vaikuttava tekijä on honor, kunnia, joka vaikuttaa ilmeisesti famesta poikkeavalla tavalla. Se kasvaa ainakin suorittamalla sheriffin antamia tehtäviä tai nappaamalla kiinni vaikkapa etsintäkuulutettuja rikollisia. Honorin kasvamisen myötä sheriffi voi antaa myöhemmin isompia ja tärkeämpiä tehtäviä, joiden myötä taskussa kilisee muutakin kuin kasa nappeja. Famen ja honorin vaikutusmekanismi jäi kuitenkin vähän epäselväksi, mutta eivätköhän ne selkene aikanaan.
Hmm. Rikollisten jahtaamista. Palkkionmetsästystä. Kokeillaanpa.
Marssin pienen meksikolaishenkisen kylän raitilla. Edessäni on pienen kylän pieni kirkko, sen kupeessa sheriffin toimisto. Ulkoseinällä on ilmoituksia, julisteita ja – ahaa – etsintäkuulutus. Katsotaanpa. Inha rosmo ja palkkio. Elävänä. Majailee tiemmä lähistöllä. Etsintäkuulutus laukkuun ja marssitaan ulos kylästä. Heposen selkään ja baanalle. Kloppedi kloppedi. Matka sujuu mukavan joutuisasti pieniä, pölyisiä teitä laukkaamalla. Vastaan tulee välillä muita matkaajia, jopa perinteiset postivaunut.
Jotta matkailussa olisi jotain jännitystä, on pelaajille keksitty myös erilaista sivupuuhattavaa. Kuten aarteiden etsintää. Matkassa olikin kartta ja kas kummaa, matkan varrella vastaan tuli hyvin erikoinen maastomuodostelma, joka näytti aivan samanlaiselta kuin kartassakin. Mainiota. Hepo seis, kiivetään ja sieltähän löytyi niin pikku pussukka kilisevää kuin muutakin tarvekalua. Siinä samalla peli arpoi pienen sivukohtauksen, kun ohitse kiisi apua huutaen miekkonen, jota jahtasi kaksi ratsumiestä. Auttaako vai eikö? Mistä on kyse ja mitä seuraa, jos autan äijää tai olen piittaamatta? No, menköön, ei kiinnosta.
Jatkan matkaa. Taas uusi sivujuonne. Aluehan kytee kapinan partaalla ja sisällissodan kaunat ovat yhä kuumina. Bandiitit, vai kapinallisiako lienevät, uhkailevat yksinäistä matkaajaa ja pelottelevat tätä teloituksella. Perhana. Kivääri esiin, annetaan niille kyytiä. Laukaustenvaihdon jälkeen bandiitit makaavat kuolleina ja kiitollinen matkaaja palkitsee. Kiva.
Ja taas jatketaan matkaa. Lähestyessäni rosvon majapaikkaa siirryn jalkapeliin ja lähestyn varovaisemmin. Näen pienen hökkelin ja vartijoita. Jahas, sehän on ihan rosvojoukko. No, kuugelia kalloon ja sitten räimitään lisää. Vartijat sekoavat hämmästyksestä, sitten ryhtyvät etsimään minua ja ammuskevat vastaan. Eivät kauaa. Jäljellä on vain ryhmän pomo. Rynnitään lähelle, ammutaan äijää polveen. Hän yrittää vielä karkuun mutta lassoamisen jälkeen paketti on hyvä pistää hepan kyytiin. Paluumatkalla autan vielä onnetonta vanginvartijaa, jonka vangit ovat päässeet pakoon. Turha sääliä, lyijymyrkytys muuttaa lyhytaikaisen vapauden elinkautiseksi. Lopuksi luovutetaan vanki sheriffille. Kiva, käshiä taskuun ja famea rintapieleen.
Kiva missio, kesto noin parikymmentä minuuttia. Rockstarin edustajien mukaan kohdatut tehtävät eivät olleet skriptattuja, vaan pelimaailmassa kuljeskelun ohessa pelaaja kohtaa satunnaisesti milloin minkäkinlaisia ohikulkijoita ja potentiaalisia sivutehtäviä. Pelaaja voi myös jutella toisten kulkijoiden kanssa, saaden mahdollisesti hyviä kulkuvinkkejä.
Käytännön pelikokemuksina kokeilin myös rosvopuuhasteluja. Kaupasta pystyi ostamaan kivan huivin, jonka voi länkkärimeininkiin vetää kasvojensa päälle. Näin naamioituneena pelaajaa ei tunnisteta, kun hän rötöstelee. Pieni rosvoilu veti tietysti luokseen niin sotilaita ja sheriffin porukkaa, jotka jahtasivat hahmoani pitkin kylää ja sen ulkopuolelle. Hyvin tähdätyt lyijynpalaset kuitenkin vähensivät seuraamisintoa. GTA-pelien tyyliin pelaajan täytyy päästä tietyn etäisyyden päähän lainvartijoista, jotta näiden jahti-into laimenee ja hälvenee. Vasta sitten kannattaa ottaa naamio pois, muuten naamataulu voi saada ilkeän maineen.
Vähän myöhemmin kävin vielä rankan tulitaistelun sheriffin rinnalla pientä kartanoa terrorisoivaa rosvojoukkoa vastaan. Ärhäkkä taistelu käytiin yön pimeydessä, pyssyjen paukahtelun ja suuliekkien antaessa karttapallukoiden ohella osviittaa vastustajien sijainneista. Taistelu liikkui niin kujilla, takapihoilla kuin katoillakin – ja talojen sisällä. Ja voi että nauratti, kun ryhmä rosvoja oli lukittautunut pieneen rakennukseen – jonka oven onnistuin sytyttämään tuleen. Aijai sitä sisältä kantautuvaa parkunaa. Taidan olla sadistinen paskiainen.
Lännenmies on hevosmies
Jo heti ensiminuuteiltaan Redemption tuntui peliltä, jolla on paljon annettavanaan. Se on kaunis ja hyvänkuuloinen. Piirtoetäisyydet ovat konsoliversiossakin erittäin pitkät. Pelimaailmassa on fiilistä ja tyyliä, jopa elävyyttä.
Tarinasta ja tehtävistä on silti vaikea sanoa mitään hirveän konkreettista. Pelimaailman avoimuus on faktaa, eikä pelaajaa pakoteta millekään tietylle polulle. Tee mitä lystäät, jos huvittaa. Rieku ja mällää, tai sitten suorita tehtäviä, rieku ja mällää. Sivutehtävien satunnaisuus ja erilaisten uusien tarinapolkujen avautuminen sitten eri asia. Miten pelaajaa ohjataan eteenpäin, miten pelimaailma toimii? Se on vielä tuntematonta vyöhykettä.
Vaikka nähty versio olikin vielä keskeneräinen ja paikoin hiomaton, niin peli kuitenkin tuntui hienolta ja ennen kaikkea kiinnostavalta. Pelaajiakin on ajateltu, esimerkiksi mahdollistamalla pelin tallentamisen koska tahansa ja laittamalla pitkiin tehtäviin runsaasti automaattisia restart-pisteitä. Ja hepoiset, oi, ne ihanat hepoiset. Redemption on todellisen hevosystävän peli ja jos olet koskaan halunnut kesyttää oman villihevosen, niin tällä sitä voi harjoitella. Ihqudaa!
Hyvältä siis vaikuttaa. Jos ensifiilikset toteutuvat lopullisessa pelissä edes puoliksi, niin Red Dead Redemptionissa on paljon potentiaalia toteuttaa GTA-hiekkalaatikkopeli villin lännen maisemissa. Hieman kuitenkin mietityttää: Rockstar San Diegolla ei ole entuudestaan kokemusta Rockstar Northin luomien hiekkalaatikkoelämysten kaltaisista megapeleistä. Midnight Clubit ja Table Tennis ovat peleinä jotain ihan muuta. Sama putiikki kuitenkin teki myös Red Dead Revolverin, joten ainakin länkkärimeininki on tiimillä hallussa. Ja sen huomaa muun muassa pelin taistelujärjestelmästä, jossa esimerkiksi refleksilauonta on selvästi Revolverista hiottu versio. Toivokaamme siis parasta.
Ja sitten vielä Rockstarin loppukaneetti:
”Tavoitteemme on tehdä innovatiivinen, pelaajan tekemisten mukaan avautuva hiekkalaatikkoseikkailu. Peli, joka on elokuvaminen ja sopivan yliampuva. Mutta samalla myös korkealle tavoitteleva ja pelaamisen rajoja laajentava teos, jossa on paljon dialogia, huumoria, seikkailua ja toimintaa.”
Käyköön näin.
Tekijä: Rockstar San Diego
Julkaisija: Rockstar Games / Take-Two
Tulossa: PlayStation 3, Xbox 360 – huhtikuu 2010
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.rockstargames.com/reddeadredemption/
Jukka O. Kauppinen
Lue myös
CH Eclipse Yoke sopii niin mopocessnoille kuin jumbojeteille
James Cameron’s Avatar: The Game (PC, PS3, Xbox 360)
LEGO Indiana Jones 2: The Adventure Continues (PC, PS3, Wii, Xbox 360)
Lisää kivikovia joululahjavinkkejä
Logitech Wireless Guitar Controller – luksuskitara musiikkipeleihin
Vuoden 2009 parhaat pelit -äänestys – nimeä ehdokkaat!
