Toimittajan puheenvuoro Tulevalla The Last of Us -sarjalla on iso haaste – kuinka erottua tv:n muista zombitarinoista?
HBO:n tuottama The Last of Us -tv-sarja tekee kovaa vauhtia tuloaan, mutta hukkuuko se vain kaikkien apokalyptisten tarinoiden ja zombijuttujen suohon?
The Last of Us -pelit ovat edellisen kymmenen vuoden ylistetyimpiä pelejä, eikä syyttä. Naughty Dogin alkuperäinen peli onnistui yhdistämään hiotun selviytymistoimintapelin oikeasti vetoavaan tarinaan, ja viime vuonna ilmestynyt jatko-osa The Last of Us Part II veti sitten maton pelaajien jalkojen alta kostotarinalla, joka tuntui sisäelimissä asti.
Ei olekaan mikään ihme, että HBO tarttui ylistettyyn ja hurjia myyntilukuja tahkonneeseen pelisarjaan. The Last of Us -sarjasta on parhaillaan tekeillä 10 jaksoa pitkä ensimmäinen tuotantokausi, jonka on määrä ilmestyä vuonna 2022.
Kovimmat fanit odottavat tietysti tv-sovitusta kuin kuuta nousevaa, mutta suuren yleisön kannalta sarjan kohtalo hieman huolettaa. Zombitarinat nimittäin alkoivat jo vuosia sitten maistua vähän puulta, minkä The Walking Deadin laskeva suosio on tehnyt erittäin selväksi. Sen lisäksi erilaisia postapokalyptisia tarinoita on nähty pop-kulttuurissa viime vuosina liiankin kanssa. Yhteiskunta on romahtanut jo niin monta kertaa, ettei sen jälkeinen selviytymiskamppailu tunnu enää miltään.
Onko The Last of Usilla siis jotain toivoa erottua massasta ja tavoittaa sellainen yleisö, jonka varassa (epäilemättä kallista) sarjaa voidaan jatkaa yhtä kautta pidemmälle?
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Tv-sarjalla on ainakin paljon potentiaalia. Sarjan luojana häärii Craig Mazin, joka tunnetaan parhaiten HBO:n palkitusta ja ylistetystä Chernobyl-minisarjasta (2019). Tosin Mazin on kyllä ollut muun muassa kirjoittamassa Kauhea kankkunen ja Scary Movie -leffoja, joten pelkkää kultaa ei hänenkään kädenjälkensä ole.
Mazinin ohella keskeisessä roolissa on alkuperäisten pelien ohjaaja Neil Druckmann, joka tiettävästi jopa ohjaa joitakin sarjan jaksoista. Vaikka tv-sarja varmasti ottaa vapauksia suhteessa peleihin, voisi niiden kuvitella olevan ainakin tyyliltään samankaltaisia. Druckmann on jo peleissäkin ollut hyvin elokuvallinen ohjaaja, mikä valaa uskoa sarjaa kohtaan.
Näyttelijäkaarti näyttää myös lupaavalta. Useista isoista rooleistaan tunnettu Pedro Pascal ja Game of Thronesista tuttu Bella Ramsey nähdään päähahmojen Joelin ja Ellien rooleissa. Heidän varassaan sarja myös pitkälti on, mikäli uusi versio tarinasta rakentuu pelien tapaan Joelin ja Ellien läheisen suhteen pohjalle. Pascalin ja Ramseyn lisäksi mukana on muitakin tuttuja näyttelijöitä, kuten aliarvostetussa Mindhunterissa vakuuttanut Anna Torv sekä alkuperäisissä peleissä näytelleet Jeffrey Pierce ja Merle Dandridge (jälkimmäinen jopa samassa vanhassa roolissaan).
Mainittakoon myös, että niin ikään The Last of Us -pelit säveltänyt Gustavo Santaolalla vastaa tiettävästi myös sarjan musiikista. Tämä onkin tärkeää, sillä Santaolallan melankolinen kitarointi on keskeinen elementti molempien pelien tunnelmassa.
Potentiaalia siis löytyy, ainakin sellaiselle tv-sarjalle joka olisi hyvin lähellä alkuperäisiä pelejä. Mutta onko se oikeastaan hyvä asia?
Olen aiemmin toimittajan puheenvuorossa pohtinut, että pelien tarinoita ei oikeastaan kannattaisi lähteä sovittamaan elokuvaksi (tai tv-sarjaksi) aivan suoraan. Lopputulos nimittäin ei todennäköisesti vedä vertojaan alkuperäisille versioille, joihin niitä auttamatta verrataan. Tämä riski on olemassa myös The Last of Usin kohdalla.
Ja lisäksi kaikki mikä toimii pelissä ei todellakaan toimi enää sitten, kun yleisö laskee ohjaimen kädestään. Esimerkiksi The Last of Us Part II:n huikea kostotarina toimi osittain juuri siksi, että peli pakottaa pelaajan inhottaviin tekoihin. Tarinan efekti ei ole sama, jos ei itse joudu painamaan nappeja.
Toisaalta Joel ja Ellie ovat The Last of Us -pelien sydän. Ilman heitä kyseessä olisi jälleen vain yksi rujo maailmanloppu, joka hukkuisi helposti muiden vastaavien massaan.
Lopputulemana tv-sarjan kannattaakin säilyttää osa alkuperäisten pelien sisällöstä, mutta ei todellakaan kaikkea. Sen täytyy myös syventää monia pelimaailman osia, etenkin sivuhahmoja, jotta sarjassa riittäisi tarinaa kerrottavaksi.
Itse toivon, että sarja uskaltaisi olla samaan tapaan kolkko ja lohduton kuin Chernobyl. Jos se tarjoaisi jotain yhtä karua kuin Chernobylin kohtaus, jossa sotilaat pistetään tappamaan koiria, se voisi oikeasti erottua zombi-apokalypsien massasta. Kun tähän vielä lisättäisiin Chernobylin naturalistinen tyyli ja koko sarja tehtäisiin mahdollisimman vähillä digitaalisilla tehosteilla, voisi lopputulos olla oikeasti vaikuttava.
Ennen kuin sarjasta nähdään mitään kunnon materiaalia, on vaikea sanoa mihin suuntaan ollaan menossa. Potentiaalistaan huolimatta sarja tuntuu tässä kohtaa arpapeliltä, jossa kolikko pyörii vielä ilmassa.
