Heavy Rain -seikkailua tutkittiin kauhun ja sarjamurhaajien kautta

Heavy Rain on alkuvuoden odotetuimpia PlayStation 3 -julkaisuja. Julkaisun lähestyessä Sony aloittanut pelin promoamisen myös Suomessa. Jotain peliin panostamisesta lienee kertoo sekin, että peli on lokalisoitu. Nordisk Films järjesti viime viikolla pelialan ammattilaisille ja myöhemmin yleisölle suunnatun tapahtuman Tennispalatsissa, joka esitteli seikkailupeliä ja interaktiivista elokuvaa yhdistelevää murhamysteeriä.

Jokainen ranskaa kuullut, Ranskassa käynyt tai historiaa lukenut tietää, että Ranskasta ei ole pääsääntöisesti koskaan tullut mitään hyvää. Lähihistoria tuntee kuitenkin yhden positiivisen poikkeuksen: Quantic Dreamsin Fahrenheit-seikkailupelin, joka myös Indigo Prophecynä tunnetaan.

Ranskalaisfirman paranormaalisten ilmiöiden ympärillä pyörivä rikosmysteeri oli tarinankerronnan ja rakenteensa ansiosta edellisen konsolisukupolven ehdottomasti vaikuttavin seikkailupeli. Kun Quanticin kerrottiin työstävän Heavy Rainia, niin ei ihme että Fahrenheitin ystävät olivat täpinöissään.

Heavy Rain hylkää edeltäjänsä paranormaalit ilmiöt, keskittyen puhtaaseen murhamysteeriin. Origamitappajana tunnettua sarjamurhaajaa jahtaa neljän hyvin vähän sankarillisia ominaisuuksia omaavan henkilön joukkio. Onnistuvatko masentunut arkkitehti, ylipainoinen, astmasta kärsivä yksityisetsivä ja muut onnettomat sielut ratkaisemaan mysteerin, vai jäävätkö nämä sille tielleen?

Kukkahattupsykologiaa ja tarinankerrontaa

Koska pressi on peliä pelannut jo jonkin tovin ja eDomenkin arvostelu ehti jo ilmestyä, niin tilaisuuden suurin anti olivat siellä olleet asiantuntijapuhujat, oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti Jaana Haapasalo ja elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja Pekka Lehtosaari.

Erityisesti Haapasalo oli puhujana mielenkiintoinen valinta. Kommunistisen puolueen paikallispoliitikko on viime aikoina tullut suurelle yleisölle tutuksi Kauhajoen ja Jokelan kouluammuskeluiden jälkeen esittämien lausuntojensa vuoksi. Haapasalo on niissä pitänyt esimerkiksi metsästystä ja urheiluammuntaa epänormaaleina harrastuksina.

Ilmeisesti pelit eivät Haapasalon syntilistalle kuitenkaan kuulu, sillä Heavy Rain -luento oli asiallinen, vaikkei juuri peliin liittynytkään. Haapasalo esitteli erilaisia sarjamurhaajatyyppejä, näiden tarinoita ja kohtaloita. Vaikka luennon sisältö ei liittynytkään suoraan itse peliin, murhamysteeriin olennaisena osana kuuluvan murhaajan persoonan rakentamiseen luento antoi hyvät eväät.

Asiaan perehtyneelle anti jäi tosin valitettavan laihaksi, mutta peli- ja elokuvakäsikirjoittamisen eroja ja yhtäläisyyksiä valottaneen Pekka Lehtosaaren esitys oli yksinkertaisuudestaan ja suoraviivaisuudestaan huolimatta viihdyttävä. Pelottavien elokuvien teemat ovat koko taiteenalan historian liittyneet jonkinasteiseen vallalla olleeseen murrokseen: nuorten kapinaan, lääketieteen kehitykseen, naisten yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Erityisen hauska oli tulkinta, jonka mukaan zombie-leffojen taustalla oli Woodstockissa ja vastaavissa pilvipäissään heiluvien hippilaumojen näkeminen elävien kuolleiden laumoina.

Peleillä, erityisesti kauhupeleillä historia on huomattavasti lyhyempi, mutta haasteet ovat Lehtosaaren mukaan samat: pelintekijöiden täytyy elokuvantekijöiden tavoin tietää mikä pelottaa, mikä pelottaa vielä vuosien päästä, ja yrittää olla rikkomatta pelon tunnelmaa.

Onnistuneiden kauhupelien resepti onkin ollut hyvin selvä. Silent Hillit, lajityypin eräänlainen kulmakivi, ovat olleet kiehtovia juuri siksi, että ne ovat uusinta osaa lukuun ottamatta  asettaneet täysin kokemattomia, valmistautumattomia ihmisiä pimeyden voimia vastaan. Kuka vielä muistaa Silent Hill 2:n alun sumuisen metsäpolun, jota pitkin kaupunkia lähestyttiin? Housuun pissaaminen uhkasi ainakin henkisellä tasolla. Jotain päähenkilöiden kokemattomuuden tehosta  kertoo se, että sarjan uusin osa, jossa päähenkilönä oli tappamiseen koulittu sotilas, oli myös selkeästi heikoin lenkki.

Heavy Rainissa on ainakin allekirjoittaneen kokemuksen perusteella sama perusresepti kunnossa, kun päähenkilöt ovat joukko varsinaisia antisankareita. Arkinen realismi lajityypin muutoin suosimien paranormaalien ilmiöiden antaa pelille kuitenkin omanlaisensa, kiehtovan vivahteen.

Tilaisuus päättyi Pelaajasta tuttujen poikien, Miika Huttusen ja Janne Pyykkösen pikaiseen esittelyyn pelin toiminnoista ja rakenteesta. Pelin tarkempi esittely ja arviointi löytyvät kamerad Lehtosen sarjamurhaajajahdin reportaasista. Oliko tarina aurinkolasien päähän laittamisella höystettyyn korniin alkusutkautukseen verrattava antikliimaksi, jäikö päähenkilöistä jäljellä vain kukkapenkkejä ja astmapiippu, vai saatiinko origamimurhaaja käpälälautaan ja turkulainen tyytyväiseksi

Se selviää eDomen Heavy Rain -arviosta.

Lue arvostelu:

Heavy Rain (PS3)

Sonyn kauan odotettu ja pariin kertaan lykätty murhaeepos Heavy Rain on monta asiaa. Se on eräs alkuvuoden puhutuimmista ja erikoisimmista peleistä, todellinen merkkipaalu toteutuksensa ja tarinankerrontansa puolesta. Näistä samoista syistä se on myös eräs alkuvuoden vaikeimmin arvosteltavimmista peleistä.

Heavy Rain on puhututtanut pelaajia siitä saakka kun se esiteltiin muutama vuosi sitten E3-messuilla. Tuolloin pelistä ei vielä tiedetty mitään, mutta huippukomea grafiikka luonnollisesti puhutteli pelaajia. Kun tiedon määrä lisääntyi, kansa jakaantui: toiset odottivat David Cagen uusinta kokeilua interaktiivisen tarinankerronnan saralla kuin kuuta nousevaa, toiset lähinnä kauhuissaan. En syytä heitä.

Lue myös

Hideo Kojima haastattelussa: meidän sukupolvemme luo rauhan

Käsikonsolit murroksessa – kolumni

MAG – konsolisotien uusi sukupolvi – osa 2

Scifin ja kuvataiteen mestari H.R. Giger Tampereella – kuvagalleria näyttelystä

Wiikon wanha: Alien Breed

Vuoden 2009 parhaat pelit -äänestyksen tulokset