Käyttäytyminen verkkopeleissä – lukijoiden kommentit

14.11.2001 14:07 | Jouni Mäki-Panula | 56

eDomessa hieman yli pari viikkoa sitten julkaistu kolumni verkkopeleissä käyttäytymisestä sai aikaan valtaisan palautevyöryn, josta julkaisemme nyt viiden henkilön sangen perustellut näkemykset.

Kossu:

Luin artikkelin harvinaisessa tunnetilassa. Olin surullinen ja iloinen yhtaikaa. Surullinen olin syystä, että miksi ihminen pilaa hyvän pelin typerällä käyttäytymisellä, eikä voi tunnustaa toiselle hänen paremmuuttaan rehdisti. Minua taas naurattaa se, että voin kuvitella ihmisen naama punaisena huutamassa tietokoneelleen ja viskaamassa lopulta hiiren seinään vain toisen rehdin paremmuuden takia. Jollain tavalla ymmärtää, jos toinen on parempi ja silti raivoaa itselleen, mutta jos turhautuminen omiin taitoihin puretaan vastustajan haukkumisena ja huijaajaksi syyttämisenä, ovat asiat huonosti.

Itse päätin kommentoida asiaa, koska pelaan Rogue Spearia ja kuulun RK Warriors -klaaniin. Olen myös pelannut Counter-Strikea paljon, tosin vain yleisillä servereillä ja LAN-tapahtumissa. Monesti on sanottu, että RS ja CS ovat samantyylisiä pelejä, saman tyylilajin edustajia. Tässä ollaan väärässä; RS ja CS eivät kuulu edes samalle planeetalle ainakaan nettikäyttäytymisen osalta. Rogue Spearin maailmaa voi kutsua niin sanotusti veljeskunnaksi, koska pelaajat arvostavat toisiaan, ilmapiiri on hieno ja kohteliaisuuksia ei säästellä. Erimielisyydet ratkotaan pilke silmäkulmassa kerrotuilla naljailuilla. Pikanäppäimiin voisi laittaa LOL, LMAO, GG, GJ, jne. jos se olisi mahdollista. Ehkä juuri nettikoodin huonouden takia RS pelaajat ovat vähemmistö, mutta toivoisin kovasti, että ihmiset siirtyisivät RS:n pariin, mikäli tyhmä nettikäyttäytyminen risoo.

Opanof.fi:

Oli hyvä juttu ja ajattelin kertoilla hieman omista kokemuksista nettipeleistä. Olen nyt pelannut parisen vuotta erilaisia CS-tyyppisiä, lähinnä HL:n ja UT:n modeja, ja paljon on tullut erilaisia sukankuluttajia vastaan. Aloitin pelaamisen FireArmsista ja itse asiassa pelaan sitä ainoastaan nykyisin pitkälti ajanpuutteesta ja noista jutussakin mainituista asioista johtuen. FA:ssa, etenkin Suomessa, ryhmäkuri pelastaa monen vasta-alkajan tuskastumiselta, koska jos alat pelleillä, niin lähtö tulee useimmiten yhden varoituksen jälkeen. Näin on ainakin esim Alcomin palvelimella (DFC), mutta myös eDomellakin peli on miltei aina todella siistiä. Jos sitten lähtee pidemmälle, niin alkaa löytyä spammaajaa ja kaikenlaista kiusantekoa.

Itselläkin oli etenkin alussa tärkeintä omat fragit, mutta se alkaa puuduttaa ennen pitkää. Paljon mukavampaa on yrittää nauttia pelaamisesta ja etenkin tiimityöskentelystä, jota ihme kyllä näkee ajoittain yleisilläkin palvelimilla. Ei se kuluta näppistä tai hermoja, jos ”hattuilematta” kertoo newbielle, mistä se laskuvarjo aukeaa. Enkä ole edes ainoa, joka näin tekee FA:ssa.

Olen itse kohtuullinen FA:n pelaaja, joskus ehkä jopa hyväkin, mutta aina löytyy joku joka on parempi. Näin se vaan on ja ehkä johtuu iästä (33v ;o] ), ettei se nyt niin katastrofi ole vaikka näin käykin. Jos toinen osapuoli pesee mennen tullen ja reilusti, niin homma on ok. Toisaalta jos kaveri alkaa nikottelemaan ja huutelemaan törkeyksiä (ziittari jne…), niin saatan kyllä alentua ottamaan kaverin oikein silmätikuksikin pelissä. Yleensä saa turpaan paikoista (ei kuitenkaan camppaamista), joita ei tiennyt olevankaan, ja onneksi FA sallii monenlaista pelityyliä, ei pelkästään päätöntä juoksemista vihollista kohti.

Summasummarum: Mielestäni todellisen nettipelin tekee itseasiassa pelaajat ja yhteisö, ei niinkään itse peli. Jos yhteisö on hyvä, peli saa paljon anteeksi. Tällaisia yhteisöjä ovat mielestäni FA ja DoD HL:ssä, TacticalOps UT:n puolella. Monen pelaajan kanssa on tullut vaihdettua ICQ:t juuri näissä modeissa.

Keskustelua kannattaa näistäkin asioista herätellä. Taitaa vaan olla niin, että juuri niiden joiden pitäisi eniten lukea nämä jutut ovat noita hädin tuskin lukutaitoisia öykkäreitä… sääli…

Ja kuten jo arvasittekin, FA on paras modikin. ;o)

Peksi:

Counter-Striken käyttäytymis- ja asennoitumiskulttuuri on todella erilaista kuin muissa online-peleissä. Ensimmäisestä CS-sessiosta muistan sen, että pelaajat kehuivat toistensa suorituksia, oli vähemmän nipotusta jos epäonnistui, ja kaikki myös näyttivät nauttivan itse pelistä enemmän silloin.

Heti kun ensimmäiset todistettavat huijaukset tulivat ja vaikka ne poistettiinkin melko onnistuneesti, niin huijarit saivat istutettua vainoharhaisuuden pelaajiin, joka sitte on levinnyt melkein koko CS-sceneen. Juuri tätähän huijarit halusivatkin, aiheuttaa kaaosta & turhia syytöksiä. ”Trust no one” X-Files lause on CS-maailmassa todellista, mutta valitettavaa.

Nykyään vaikuttaa siltä, että Counter-Strikea pelataan hampaat irvessä, ja uudet pelaajat haukutaan pystyyn heti kun he tulevat peliin ja kysyvät veteraaneilta hölmöltä tuntuvan kysymyksen. Yleisin vastaus onkin ”lue manuaali”. Tottahan tämä on, mutta sen vastauksen kysymykseen voi myös antaa samalla vaivalla kun toistaa tuon lauseen. Hampaat irvessä -pelaamista on tapahtunut siitä lähtien kun hauskuus onnistuttiin unohtamaan.

Pelin hauskuus on sumentunut fragien ja voittojen metsästykseen, ja jos tämä metsästäjä sattuu itse jyvälle, niin hän joko syyttää omaa tiimiään, toista pelaajaa joka nyt ei sattunut olemaan ajatustenlukija, tai alkaa syyttämään ampujaa huijariksi, mutta hän ei voi myöntää, että hän itse pelasi huonosti.

[pikku]lintunen:

Kuinka voidaan vaatia käytöstapoja anonyyminä esiintyville tietokonepelaalille, kun juuri luen lehdestä kuinka joku voi tappaa toisen ihmisen jonkun helvetin kalakassin takia?

Itse olen onnistunut pelaamaan Counter-Strikeä lähes sen koko elinkaaren ajan menettämättä lopullisesti mielenterveyttäni. Tämä on siis todistettavasti mahdollista. Se vaatii kuitenkin lähes jeesusmaista luonnetta. Pitää olla loputtoman kärsivällinen sekä kykeneväinen ignoroimaan suurimman osan servereillä käytävästä keskustelusta. Keskittyä tappamaan niitä vihollisia pelin aseilla, turha niitä on mihinkään sanasotaan haastaa, ei siitä saa pisteitä tässä pelissä. Täytyy kyllä sanoa (vaikka jotkut vastustavatkin ”klaanipeeloilua” viimeiseen asti), että oikean klaanin löytäminen helpottaa myös mielenterveyttä paljon. Ei tarvitse yksin kantaa koko teiniwhinen tuskaa mielessään vaan voi avautua jollekin samanhenkiselle. :)

Itselläni ei kyllä olisi mitään sitä vastaan, että serverille (ja myös IRC:iin) pääsisi vain sähköisen henkilökortin autentikoinnilla. :) Anonyymisti esiintyvillä ihmisillä ei ole koskaan täysin puhtaita jauhoja pussissaan… Koko moninpelikulttuuri todellakin muistuttaa hyvin paljon ”villiä länttä”. Uskoisin kuitenkin, että aikanaan yhteiset pelisäännöt muovautuvat pakostakin selvemmiksi. Olennainen osa käytöksen paranemiseen on mielestäni myöskin anonymiteetin vähentäminen.

Mutta kuten tämä kalakassi-viittauskin osoittaa, jotkut ihmiset ovat hormonihelvetissään vain yksinkertaisesti kaiken järjen tavoittamattomissa.

Jos moninpeleille joskus perustetaan vakavamielisiä liigoja, niin mielestäni yksi hyvä askel voisi olla pakottaa pelaajat fyysisesti johonkin viralliseen ”pelipisteeseen”, esimerkiksi johonkin ”liigan hyväksymään” nettikahvilaan, jossa on valvojat, muita pelaajia ja mahdollisesti joutuisi vielä maksamaan nimellisen korvauksen peliajastaan. Näitä pisteitä olisi tietenkin jokaisessa vähänkään merkittävämmässä kaupungissa. Tämä poistaisi cheat-ongelman kokonaan, samoin ikuisen palvelimen reiluudesta vääntämisen, käytösongelmat (valvojat ja naamasta naamaan) sekä aikatauluongelmat (teknisen sujuvuuden takaisi järjestäjä ja pelaajat tulisivat paikalle koska heidän pitää maksaa siitä). Nykyisellään peliliigat ovat siinä kunnossa, että ei tällaisessa olisi mitään järkeä…

Meillä päin tätä ”kaupallinen peliliiga”-ideaa on aivoriiheilty enemmänkin, mutta enpä tilitä siitä sen enempää (miksipä yleensä edes tilitän koko kirjoitusta, luoja tietää).

Ligur:

Aikoinaan AQ2-yhteisön nopean kasvun takia jouduimme ottamaan (klaanin kanssa) käyttöön ikä-rasistisia käytäntöjä. Klaaneja vastaan, joiden keski-ikä ei ylittänyt tiettyä rajaa, ei yksinkertaisesti pelattu. Ikävä sanoa, mutta kokemukset olivat vain niin tuskallisia. Jopa FPS-genressä löytyy kuitenkin kavereita, joilla on sitä ikää hieman enemmän, duunia, lapsia ja aikuisen velvoitteet. Jos sattuu harrastamaan pelaamista oman klaanin/tiimin kanssa, ei varmasti halua, että sen kaksi tuntia, jotka olet harrastuksillesi varannut, pilaa joukko alitehoisella koneella pelaavia 15-vuotiaita, jotka eivät voi käsittää, että oma joukkueesi on yhdessä liikkumaan tottunut, hyvin öljytty kone, kun taas vastustaja palloilee miten sattuu ja ottaa turpaan siinä samalla ja oikein kunnolla. Counter-Striken klaanimatsit jäivät minun osalta viiteen otteluun, jotka järjestin: Yhtään ei saatu kunnialla edes loppuun asti, ja se aika mikä pelattiin oli uskomatonta huutoa ja valitusta. Poikkeus oli eräs klaani, joka koostui kokoaan kokoaan ennestään tutuista kavereista. Nuoremmille (ja joskus vanhemmillekin) häviäminen, vaikka tietokonepelissä, tuntuu olevan turhan vaikea asia. En edes muista, milloin olen viimeksi pelannut tuntemattomien ihmisten kanssa ja kuullut kehuja hyvin suoritetuista liikkeistä. Tämä kun joskus takavuosina oli hyvinkin yleistä. Viime aikoina olen pitänyt itseni visusti muutamalla, hyvin valvotulla palvelimella, ja niillekin löytää tiensä aina joku näistä sankareista, joiden tehtävä elämässä on yrittää jättää oma pieni puumerkkinsä toisten elämään pilaamalla heidän yritykset pitää hauskaa.

Ei olla ainakaan parempaan suuntaan menossa. Voisi ajatella, että muutama äänekäs yksilö pilaa pelin paljon suuremmalta ryhmältä, mutta jotenkin tuntuu, että pelaajat ovat pikkuhiljaa hyväksymässä vittuilun, syyttelyn ja caps-lock pohjassa huutelun normina, sen sijaan, että se olisi sen yhden tai kahden retardin poikkeavaa käytöstä. Perin huolestuttavaa.