Wiikon Wanha: Jet Set Radio – graffitia ja skeittausta japanilaisessa hämypelissä
Segan Dreamcast-konsolille julkaisemien pelien laatu oli keskiarvoltaan todella korkea. Segan omat pelintekijätiimit olivat eturintamassa tuomassa Dreamcastille toinen toistaan kekseliäämpiä pelejä.
Jet Set Radio (Japanissa Jet Grind Radio) oli yksi tällainen huipputekele, joka huokui omaperäisyyttä. Se ei ollut jatko-osa tai pohjautunut vanhaan Segan pelisarjaan – Jet Set Radio oli jotain aivan uutta.
Pelaajat ohjasivat GG-jengin rullaluistimilla liikkuvaa graffititaiteilijaa. Pelaaminen koostui graffitien maalaamisesta kilpailevien jengien hallitsemien alueiden rakennuksiin virkavaltaa vältellessä. Pelaajan piti maalata tiukan aikarajan sisällä tietty määrä graffiteja. Tämä edellytti myös spray-kannujen etsintää, mikäli maalit pääsivät loppumaan. Kun kaikki tagit oli maalattu, pelaaja sai alueen itselleen. Kenttien välissä kilpailtiin toisia rullaluistelevia graffitiartisteja vastaan. Jos pelaaja onnistui toistamaan niiden näyttämät liikesarjat, hahmo liittyi pelattavaksi hahmoksi GG-ryhmään.
Tehtäviä vaikeuttivat pelaajan kintereillä ravaavat aggressiiviset vartijat. Heitä johti poliisipäällikkö Mishima, joka ei vain pamputtanut vaan myös ampui. Myöhemmissä kentissä pelaajan perässä oli jo tankkeja ja taisteluhelikoptereita. Pelaaja pystyi loikkimaan rakennusten katoille ja grindaamaan pitkin aitoja tai kattojen reunoja. Rullaluistimilla liikkuminen oli näppärää. Juonta puolestaan piti kasassa persoonallinen piraattiradion rastatukkainen tiskijukka professori K.
Jet Set Radion vahvimpia osa-alueita oli sen huikea kuvasuunnittelu. Peli on vieläkin upean näköinen ja säväyttää tyylitellyllä grafiikallaan. Smilebitin ohjelmoijat kehittivät peliä varten cel shading -teknologian, jolla hahmoista tehtiin piirroselokuvamaisen näköisiä piirtämällä niiden ympärille paksut ääriviivat. JSR:ssä debytoinutta kikkaa on sittemmin nähty esimerkiksi peleissä Cel Damage, XIII ja tietenkin kohua herättänyt Zelda: Wind Waker. Pelaajat pystyivät myös suunnittelemaan omia graffitejaan ja lataamaan niitä netistä. JPEG-tiedostot tallentuivat Dreamcastin VMU-muistikortille, josta ne ladattiin pelikäyttöön.
Epämääräinen vaikeustaso (tiukat aikarajat!) ja usein hitaasti liikkuva kamera olivat pelin harvoja ongelmakohtia. Läpipeluun jälkeen samoissa kentissä pääsi pelaamaan erilaisia haastetehtäviä. Amerikkalaisessa ja eurooppalaisessa versiossa oli yksi ylimääräinen New York -henkinen kenttä.
Amerikkalaisen version soundtrackia muutettiin ratkaisevasti verrattuna alkuperäiseen japanilaiseen julkaisuun. Hideki Naganuman loistava soul- ja funk-henkinen soundtrack vaihtui Rob Zombien synkistelyyn, joskin Jurassic Fiven lisääminen oli plussaa. Euroversiossa sentään säilytettiin samat musiikit kuin japanilaisessa versiossa.
Jet Set Radio ei kuitenkaan ollut suuri menestys. Kuten niin monien Segan japanilaisten studioiden tuottamien pelien kohdalla kävi, arvostelumenestys ei muuttunut kaupalliseksi menestykseksi. JSR sai silti jatkoa saman tekijäryhmän toimesta. Jet Set Grind Future julkaistiin jälleen alustalle, jolla Segan pelit eivät ole menestyneet – Xboxille. Smilebit teki myös viihdyttävän ja upean näköisen Panzer Dragoon Ortan. Smilebit on sittemmin hajonnut ja työntekijät siirtyneet muihin Segan tiimeihin.
Lisätietoja: Jet Set Radio @ Wikipedia
Tekijä: Smilebit
Julkaisija: Sega
Julkaistu: 2000, Dreamcast
Lisää aiheesta
Retrokolikkopelien ääressä -juttusarja
Wiikon wanha: Space Invaders – se ensimmäinen muukalaisten invaasio
Lue myös
Air Guitar Hero kuorii sinustakin katu-uskottavan (ilmakitara)rokkarin
Elektrolegenda Front 242 ensimmäistä kertaa Suomessa, keikka Alternative Partyllä
Metal Gear Solid: Portable Ops Plus (PSP)
Sid Meier’s Civilization Revolution (PS3, 360)
Tom Clancy’s HAWX -ensikosketus – jälkipolttimia ja vihanpitoa taivaan sinessä
