Uusimmat

Arvostelu: Two Point Hospital on sairaalapeli, jossa huono huumori kukkii – ”Ja juuri nyt pandemiavitsit eivät oikein naurata”

08.03.2020 11:10 Tuukka Hämäläinen

Two Point Hospital on päällisin puolin viehättävä simulaattori, jossa rakennellaan ja pyöritetään omaa sairaalaa. Hiljalleen kaunisteltu maailma ja huumorisairaudet alkavat kuitenkin ärsyttää.


Julkaisupäivä: 25.2.2020
Studio: Two Point Studios (konsolikäännös Red Kite Games)
Julkaisija: Sega
Saatavilla: PC, Nintendo Switch, PlayStation 4 (testattu), Xbox One
Pelaajia: 1
Ikäraja: 3
Peliä pelattu arvostelua varten: 5 tuntia


Simulaatiopeleissä on vuosien varrella päästy hallinnoimaan kaikkea mahdollista huvipuistoista muurahaisyhdyskuntiin – miksipä ei siis myös sairaalaa?

Tähän tarpeeseen vastasi pari vuotta sitten Two Point Hospital, joka kääntyi helmikuussa viimein myös konsoleille. Two Point Studiosin kehittämässä pelissä rakennetaan ja hallitaan siis omia sairaaloita. Toteutus on lähtökohdiltaan viehättävän yksinkertainen: potilaita varten tarvitsee ensin vastaanoton, sitten yleislääkärin ja vastaanottohuoneen, sitten apteekin ja hoitajan, pian myös vuodeosaston ja huoltohenkilökuntaa.

Two Point Hospital etenee verkkaisesti ja haasteettomasti alueelta toiselle samalla kun peliominaisuuksia lisätään ja sairaalan koko kasvaa. Aloituskynnys on tehty todella matalaksi, eikä simulaatiopeleille hyvinkin mahdollista informaatioähkyä pääse syntymään. Taustalla paikallisradio soittaa hissimusiikkia ja heittää laimeita vitsejä. Visuaalinen ilme on kirjava ja piirrosmainen kuin lastenelokuvassa.

Konsolikäännöksen ohjattavuus jättää heti kättelyssä toivomisen varaa. Kontrolleja ei voi muokata, välillä klikkaaminen haluttuun kohteeseen on epätarkkaa, ja erityisesti kameran ohjaaminen oikeasta tatista tuntuu vähän hallitsemattomalta.

Lisäkurjuutena kameran kuvakulma on ainakin omaan makuuni ja isolta tv-ruudulta pelattuna aivan liian lähellä. Yritin vähän väliä vaistonvaraisesti zoomata ulos päin nähdäkseni kerralla laajemman pelialueen.

Jos verrataan muihin PS4:llä arvostelemiini simulaatio- ja strategiapeleihin, Jurassic World: Evolutioniin (2018) ja Civilization VI:n konsolikäännökseen (2019), on näiden kontrollit suunniteltu paljon paremmin ja intuitiivisemmin kuin Two Point Hospitalin. (Jostain syystä muuten pelin Switch-versio ei arvosteluiden perusteella tue kosketusnäyttöä. Sekään ei siis tarjoa helpotusta kontrolliongelmiin.)

Sairaalan ja lääketieteen simulaattorina Two Point Hospital on vähän kuin Sim Kaupunki (1995) verrattuna SimCity-peleihin: simppeli, lapsekas ja naiivi. Vaikka pelijärjestelmät ovat enimmäkseen harkittuja ja monipuolisia sairaalan budjetista lähtien, on pelin yleinen tunnelma turhankin kevyt.

Two Point Hospitalin sairaaloissa ongelmat ovat vakavimmillaankin hassuja ja sairaudet käytännössä vitsejä ja sanaleikkejä – esimerkiksi ”light headedness” on sairaus, jossa potilaan pään tilalle on kasvanut hehkulamppu, ja tätä varten tarvitaan erillinen hoitohuone lampun irrottamiseen. Tähän tapaan muuten useat muutkin sairaudet vaativat omat tilansa ja välineensä, mikä aiheuttaa nopeasti tilaongelmia sairaalassa.

Huumori ja hassuttelu ovat periaatteessa ymmärrettävä linjavalinta, mutta jotain kolkkoa siinä on. Kukaan ei esimerkiksi kiinnitä mitään huomiota, jos huonosti hoidettuja potilaita kuolee pitkin käytävää. Ainoa konkreettinen seuraus kuolemasta on se, että joskus potilaat palaavat kummituksina häiriköimään sairaalan elämää.

Two Point Hospital sattui myös ilmestymään konsoleille huonoon aikaan: jotenkin pandemia-sanasta väännetty vitsi ja tartuntataudit eivät juuri koronavirusepidemian alla kauheasti naurata. On vähän hassua, että sinänsä vakavamielisemmän Pandemic-lautapelin julkaisu Epic Games Storessa ilmeisesti lykättiin koronapaniikin takia, vaikka tuo peli ei ainakaan lyö läskiksi aiheellaan.

Lisäksi on pakko sanoa, että olisin pelikehittäjien kengissä harkinnut kahteen kertaan vitsejä mielenterveyshäiriöistä. Pelissä nähdään esimerkiksi sairaudet, joissa Freddie Mercuryn näköiset potilaat kärsivät rock-tähtiharhoista ja ”night feveristä” kärsivät potilaat jorailevat John Travoltan ikonisissa Saturday Night Fever -asuissa pitkin käytäviä. Vitsit ovat samaa sanaleikkiä kuin muutkin sairaudet, mutta läpäheitto mielenterveydestä on aina vähän arveluttavaa, etenkin kun tässä pannaan halvalla juuri potilaita, ei esimerkiksi hoitohenkilökuntaa tai instuutioita.

Lopputulemana ainakin itseäni Two Point Hospital alkoi muutaman pelitunnin jälkeen vähän ärsyttää. Samojen toimintojen toistaminen joka pelialueella käy helposti tylsäksi, ja peli ei myöskään ensimmäisten alueiden ja tuntien aikana tarjonnut oikein mitään todellisia haasteita. Kaikki ongelmatilanteet oli helposti ratkaistu ja tavoitteet saavutettu. Ja jos nyt joku kuoli matkalla, niin mitäpä väliä sillä oli.

Two Point Hospital ei siis ihan vakuuta, vaikkei se mikään floppi suinkaan ole. Kontrolleista huolimatta konsoliversion parissa voi hyvin viihtyä ainakin tovin, mutta potentiaalistaan huolimatta lopputulos jää kiistatta keskikastin peliksi.

TWO POINT HOSPITAL

”Two Point Hospitalissa potilaat voivat kuolla pitkin käytäviä, mutta kaikki on silti yhtä isoa vitsiä.”

Tuukka Hämäläinen

"Olen kirjailija ja toimittaja, joka on avustanut Muropakettia vakituisesti vuodesta 2016 alkaen. Juttuja kirjoittelen pääasiassa pelipuolelle, mutta myös leffapuolella voi nimeni näkyä. Pidän eniten seikkailupeleistä, joissa voi edetä hiippailemalla, enkä koskaan lakkaa puhumasta Jurassic Parkista ja Metal Gear Solidista. Olen vannoutunut konsolipelaaja, jonka suosikkipelejä ovat esimerkiksi Outer Wilds, Death Stranding ja The Last of Us Part II."

Muropaketin uusimmat