UUSIMMAT

Arvostelu | Werewolf: The Apocalypse – Earthblood on susi jo syntyessään – Pinnallinen roolipeli jättää pahasti kylmäksi

17.02.2021 20:04 | Teemu Purhonen

Werewolf: The Apocalypse – Earthblood ei vakuuta. Ihmissutena mellastaminen on kyllä parhaimmillaan mukavaa ja veristä puuhaa, mutta siihen kyllästyy nopeasti toiston takia.


Julkaisupäivä: 4.2.2021
Studio: Cyanide Studios
Julkaisija: Nacon
Saatavilla: PC (Windows), Xbox One, Xbox Series S, Xbox Series X (testattu), PlayStation 4, PlayStation 5
Pelaajia: 1
Peliä pelattu arvostelua varten: noin 8 tuntia
Ikäraja: 16


Suosittuun World of Darkness -pöytäroolipeli Werewolf: The Apocalypseen pohjautuva Werewolf: The Apocalypse – Earthblood on huono peli. Tämä ei tullut kokonaan yllätyksenä, sillä Cyanide-studiota ei tunneta monista kovin merkittävistä julkaisuista. Sen tietyt urheilupelit, kuten esimerkiksi Blood Bowl -sarja, ovat mainioita ja vuonna 2018 julkaistu roolipeli Call of Cthulhu antoi merkkejä siitä, että Cyanide pystyy luomaan toimivia roolipelejäkin. Earthblood ei kuitenkaan valitettavasti kuulu tähän joukkoon.

Kuten pöytäroolipeliversiossa, myös Earthbloodissa ihmissudet ovat varsinaisia ituhippejä ja puunhalaajia, jotka taistelevat Äiti Maan, eli Gaian, puolesta.Vastapuolella juonittelee Pentex-korporaatio, joka tähtää Wyrm-nimisen jumalhahmon metkujen edistämiseen. Wyrmin vaikutusvalta on kasvamaan päin, eikä maailmanloppu ole kovin kaukana.

World of Darkness -maailmassa mellastavat ihmissusien lisäksi vampyyrit ja muut yliluonnolliset olennot, mutta tämä peli keskittyy pelkästään ihmissusiin.

Earthbloodissa pelataan Cahal-nimistä ihmissutta, joka on karkotettu omasta laumastaan tapettuaan vahingossa yhden sen jäsenistä. Sattuuhan näitä. Nyt Cahal on palannut karvajoukkioon, jota hän on vannonut suojelevansa. Laumoilla on pelissä periaatteessa suuri merkitys, joka ei kuitenkaan konkretisoidu millään tapaa. Glass Walkers haluaa pelastaa maailman teknologian voimin, Black Furies ajaa sukupuolitasa-arvoa ja Red Talons haluaa avoimen sodan ihmiskuntaa vastaan. Koska laumoilla on niin erilaisia päämääriä, eivät kaikki ymmärrettävästi tule toimeen keskenään.

Cahalin tähtäimessä on Pentex, jota vastaan taistellaan ihmisen, suden ja ihmissuden muodossa. Tehtävissä onnistuminen avaa saataville uusia komennuksia. Pelkän fyysisen maailman lisäksi pelaajan tie vie Penumbra-henkimaailmaan, jossa on tarjolla erilaisia sivutehtäviä. Eri hahmomuodot tarjoavat vaihtelevaa pelattavaa, sillä sutena hoidetaan tutkimista ja hiippailua, ihmissutena taistellaan, ihmisenä heitellään hetulaa ja esitetään aivan jotain muuta, kuin ihmissutta.

Onneksi pelissä voi riehua ihmissutena myös hiippailutilanteissa, sillä kaikki muu kuin rähinöinti käy hyvin pian ankeaksi. Hiippailu tuntuu toimivalta, mutta jatkuva toisto tekee sen pelaamisesta turhanpäiväistä. Sillä pelaako peliä hiippailemalla vai melskaamalla, ei ole käytännössä mitään merkitystä, eikä peli tunnu tämänkään takia kovin roolipelimäiseltä.

Kenttäsuunnittelu on kyllä onnistunutta, jos peliä suinkin jaksaa lähteä pelaamaan susihukkana hiiviskellen. Samaa ei voi sanoa pelin tekoälystä, sillä viholliset eivät tunnu reagoivan millään tapaa esimerkiksi siihen, että valtavan kokoinen ihmissusi on rynnistämässä kohti. Muiden hirviöiden ja mekaanisten masiinoiden kanssa myllyttäminen on sen sijaan pelin parasta antia. Kenttiä suoritetaan soluttautumalla teollisuuslaitoksiin vartijoita välttelemällä, ja yksinkertaisia tehtäviä tehden, kuten esimerkiksi pommeja asentaen.

Cahal kehittyy kasvattamalla oman valintojen mukaisesti kykypuuta, josta voi poimia erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia. Lisäksi pelaaja voi napata itselleen tiettyjä yliluonnollisia kykyjä. Earthblood on pelimekaniikaltaan yksinkertainen, ja Cahal tottelee mallikkaasti ohjaimen liikkeitä. Eräs pelin tärkeimmistä ominaisuuksista on Rage-raivoasteikon hallitseminen. Raivo kasvaa, kun pelihahmo oppii uusia asioita saastuttamisesta ja muusta vastaavasta, ja jos raivo ylittää tietyn pisteen, muuttuu hahmo välittömästi riehumaan ihmissutena. Tämä on osuvaa, sillä Earthblood ei saa ainoastaan toistoon turtunutta pelaajaa menettämään hermojaan, vaan myös Cahalilta tuppaa palamaan hihat varsin nopeasti, tosin eri seurauksin.

Kun Cahal menettää malttinsa, on hänen vaikea ottaa uutta tietoa vastaan, eikä ole selvää, kuka on vihollinen, ja keitä ei kannata laittaa terävien hampaiden väliin. Raivosta pääsee eroon ainoastaan silloin, kun kaikki paikalla olleet on teurastettu. Tämä osuus tarjoaa eniten huvitusta, muun pelin jäädessä hyvin helposti laimeaksi. Pelissä voi säätää verisyysastetta, jota kukaan tuskin haluaa laittaa pienemmälle, sillä murhaaminen on parhaimmillaan kohtuullisen näyttävää.

Werewolf: The Apocalypse – Earthblood ei ole ainoastaan tylsä peli. Se on lisäksi monin paikoin hämmentävän ruma. Earthblood näyttää siltä, kuin se olisi julkaistu yli kymmenen vuotta sitten, eikä keskinkertainen äänimaailma tee pelistä yhtään parempaa. Pelin luvataan olevan optimoitu Xbox Series X:lle, mutta se näyttää paikoin siltä, kuin se olisi optimoitu Xbox 360:lle. Karu ulkoasu ei välttämättä tarkoita yhtään mitään, jos peli sattuu muutoin olemaan toimiva. Earthbloodin kohdalla käppäisyys ja pinnallinen suoraviivaisuus ulottuvat sen jokaiselle osa-alueelle, eikä pelin pariin tee mieli palata.

Eräs Werewolf: The Apocalypse – Earthbloodin pahimmista kompastuskivistä on se, että toisin kuin Bloodlines-vampyyripelin kohdalla, ei Earthblood avaa ihmissusien touhuja kovin kattavasti. Sen seurauksena pelimaailman ja juonen tajuaminen jää pahasti paitsioon, eikä Earthbloodin 50 euron hintalappu vihjaa siitä, että pelistä ja sen loresta pitää ottaa selvää nettiä lukemalla. Earthbloodilla olisi varmasti paikkansa pelikentällä, jos siitä olisi riisuttu kaikki roolipelin rippeet, ja julkaistu puhtaana taistelupelinä.

Earthblood on hämmentävän heikkotasoinen loikkaus hyvin yksityiskohtaiseen ja rikkaaseen World of Darkness -maailmaan, eikä siitä välity millään tapaa roolipelin henki. Se on ruma ja kömpelö tekele, jota ei voi täysihintaisena suositella oikein kenellekään, vaikka hiippailu ja ihmissutena myllyttäminen tuntuukin aluksi miellyttävältä.

WEREWOLF: THE APOCALYPSE – EARTHBLOOD

”Werewolf: The Apocalypse – Earthblood on valtava pettymys, vaikka sen kattava taustamateriaali tarjoaa mahdollisuuden toimivan roolipelin kehittämiseen.”