Turbo: Super Stunt Squad (3DS, DS, PS3,Wii, Wii U, Xbox 360)

26.11.2013 17:19 Niklas Isberg

Tekijä: Monkey Bar Games, Torus Games
Julkaisija: D3 Publisher
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: 3DS, DS, PlayStation 3 (testattu), Wii, Wii U, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella)
Pelin kotisivu: http://www.d3p.us/ProductDetails.asp?ProductID=212
Arvostelija: Niklas Isberg

Etana on eittämättä yksi maailman hitaimmista, ellei hitain eläin. Se elää kasvien lehdillä ja usein ihmisten riesana. Tämä riesa on päätynyt nyt myös valkokankaalle ja kotikonsoleille tarinaksi, jossa koetetaan tehdä hitaasta ja maltillisesta eläimestä sähäkkä ja bensankatkuinen pärisijä.

Animaatiot ja niistä veistellyt pelit on suunnattu yleensä perheen pienimmille, kuten Turbo: Super Stunt Squadin +3 luokitus osoittaa. Ikäluokitus on suhteellisen osuva, sillä luultavasti pelistä nauttivat vain ala-asteikäiset tai sitä nuoremmat. Se on nimittäin juuri niin hajuton ja mauton kuin voi kuvitella.

Yksi lisenssi ja iso kokis

Lisenssipeli on kirosana, joka aiheuttaa monessa kylmiä väreitä. Nykytrendin mukaan mahdollisimman moni elokuva käännetään peliksi, minkä johdosta elokuvapelit ovat usein kömpelöitä. Osittain innovatiivisuuden puutteen, osin kiireen takia. Lähes jokainen peli on kuin samasta muotista leivottu, mutta poikkeuksiakin löytyy.

Turbo: Super Stunt Squad yrittää muuttaa totuttua kaavaa toiseen suuntaan. Lähtökohtana ovat murisevilla moottoreilla ja hölmöillä letkautuksilla varustetut etanat. Lopputulos sekoittaa Micro Machinesia ja Tony Hawks Pro Skateria tavalla, joka kuulostaa ihan toimivalta, ainakin paperilla.

Pelaaja heitetään heti suoraan pelikentille ilman sen kummempia opastuksia. Valittavana on elokuvasta tuttuja hahmoja, kuten protagonisti Turbo ja Whiplash. Hahmojen taidoissa on pelin mukaan eroja, mutta ne jäävät nimellisiksi. Jokaisella hahmolla on myös oma erikoistemppunsa, joita ei kuitenkaan muista usein käyttää.

Kaikkia hahmoja voi kehittää keräämällä kentistä löytyviä pisteitä, jotka eivät silti poista ohjauksen tahmeutta. Etanat liikkuvat kankeasti ja se saattaa karkottaa perheen pienimmätkin muiden pelien tai harrastusten pariin.

Tylsää temppuilua

Jokaisella hahmolla on sama ääninäyttelijä kuin elokuvassa. Se on pieni lohtu näin keskinkertaisessa julkaisussa, jonka äänimaailmakaan ei loista millään tasolla. Taustamusiikki jää mitäänsanomattomaksi ja sen olemassaolon unohtaa nopeasti. En ole nähnyt itse elokuvaa, mutta toivottavasti sen ääniraita on monipuolisempi.

Varsinaista tarinatilaa pelissä ei ole. Kuusi mielikuvituksetonta kenttää tarjoaa sinne tänne ripoteltuja tehtäviä. Mukaan on saatu niin T-U-R-B-O–kirjainten metsästystä kuin kombojen suorittamista, jotka ovat suoraan Tony Haukalta kopioituja.

Tarinattomuus käy pidemmän päälle tylsäksi, koska pelin perusidea on pitkälti tehtävien suorittamista. Kentät eivät tarjoa hirveästi vaihtelua ja hahmojen vitsit kuluvat loppuun nopeasti. Tehtävien suorittaminen oli kuitenkin jokseenkin koukuttavaa, vaikka kiinnostus niihin ei kestänytkään muutamaa tuntia kauempaa.

Elokuvasta tutut ääninäyttelijät on saatu myös peliin mukaan. Ääninä ovat muun muassa Ryan Reynolds, Snoop Lion ja Samuel L. Jackson. Jokainen hahmo letkauttaa omia tunnuslauseitaan temppuilun ohessa esimerkiksi täydellisen kombon päätteeksi tai jos hahmon jättää seisoskelemaan paikalleen. Hauskuus on niistä kaukana, sillä ne onnistuvat vain ärsyttämään.

Lapsekas rumilus

Vaikka peli on värikäs ja pirteä, näyttää se loppupeleissä rumalta. Tuntuu kuin Pleikkarin tehot on väännetty suunnittelupöydällä minimiin, sillä se vaikuttaa edellisen konsolisukupolven julkaisulta. Lisäksi ruudunpäivitys nikottelee aika ajoin. Optimointi on tehty lähes kokonaan tehottomammille laitteille.

Lastenpeliksi Turbo tarjoaa jonkin verran haastetta. Vaikka osa tehtävistä on kohdeyleisölleen riittävän helppoja, vesittyvät ne kehnon pelattavuuden takia nopeasti. Peli antaa kaksi minuuttia aikaa suorittaa annettuja tehtäviä. Niitä kaikkia ei ole pakko tehdä aikarajan sisällä, mikä on helpotus huonolla kärsivällisyydellä varustetulle pelaajalle. Kankea ohjaus nimittäin halkoo hiuksia paikka paikoin. Mukaan on ujutettu myös vapaamuotoinen pelitila, jossa voi vapaasti tutkia pelikenttiä – mikäli niissä jotain tutkimista on.

Herää kysymys, että miksi tästä on edes yritetty tehdä wanna be -skeittipeli eikä sitä ilmiselvää ajopeliä. Elokuva perustuu Indy 500 –rata-autoiluun, mutta Torus- ja Monkey Bar Games päättivätkin vetää mutkat suoriksi ja romuttaa koko alkuperäisen premissin. Ketä nyt kiinnostaisi autopeli, jossa etanat ovat pääosassa? Vaikka pelin budjetti ei varmasti ollut kovin korkea, olisi se kaivannut intensiivisempää aivoriihtä ennen kehittämistä.

Turbo: Super Stunt Squad on suhteellisen tylsä, itseään toistava eikä sen pariin tee mieli palata. Jos rahoilleen etsii vastinetta ja lapsilleen tekemistä, ei Turbo: Super Stunt Squad ole oikea valinta. Se jaksaa pitää otteessaan korkeintaan yhden lomaviikon ajan.