Fantasiamaailman maalarit – Richard Dansky ja Oliver Ledroit
Miltä kuulostaisi ammatti, jossa tärkein tehtävä on luoda mahdollisimman kiinnostava fantasiamaailma? Roolipelikirjailijana tunnettu Richard Dansky nauttii ja kärsii juuri tästä asemasta Might & Magicin maailmaraamatun luojana. Oliver Ledroit vastaa puolestaan Might & Magic -pelien maailman herättämisestä henkiin. Ledroid tunnetaan entuudestaan sarjakuva- ja kirjataiteesta.
Haastattelimme pelintekijöiden ykköstapahtumassa Games Development Conferencessa puurtanutta Danskya toimenkuvan haasteista.
”Työ on mielenkiintoista, koska maailman tekijä luo pohjan niin monen muun ihmisen työlle. Jokainen olento tai kaupunki, joka on mainittu saattaa jonain päivänä päätyä mallinnettavaksi, teksturoituksi ja animoiduksi (ja jopa puukotettavaksi tai sytytetyksi tuleen). Kaikki tämä pitäisi ottaa huomioon luomisvaiheessa. Toisaalta työ on mielettömän hauskaa, kun voi leikkiä kokonaisella maailmankaikkeudella,” Richard kuvailee.
Maailman tekeminen ei kuitenkaan ole aivan samanlaista kuin perinteisten pöytäroolipelien kanssa.
”Selkeästi tärkein ero on, ettei perinteisiä roolipelejä suunnitellessa täydy huolehtia fysiikkamoottorin rajoituksista. Yhdenmukaisuuksia on kuitenkin yllättävän paljon, varsinkin kun Might & Magicin uusi Ashan-maailma on kokonainen maailma, eikä vain yhden pelin näyttämö. Molempia varten täytyy luoda paljon koukkuja, joiden päälle voi rakentaa lisää historiaa ja kulttuuria – uusia suuntia, joihin pelaajat voivat joskus haluta mennä.”
Pelimaailman täytyy myös olla riittävän laaja, jotta sen sisällä voi tehdä paljon erilaisia pelejä. Might & Magicin kaksi työn alla olevaa peliä ovat hyvin erilaisia: Heroes-sarjan strategiapelit käsittelevät maailmaa hyvin eri tavalla kuin Dark Messiah, jossa maailmaan tutustutaan hyvin henkilökohtaisella otteella yhden sankarin silmin. Historian ja tarustojen täytyy voida toimia molemmissa pelimaailman ääripäissä ja kaikessa siltä väliltä.
Luovan työn puurtamista
Luova työskentely ei kuitenkaan suju itsestään, eikä yksin pääse pitkälle. Dansky suunnitteli Ashanin maailman pitkälti yhteistyössä Ubisoftin Pariisin toimistossa työskentelevän Erwan LeBretonin kanssa. Syykin oli selvä.
”Luovassa työssä on tärkeää olla joku, jonka kanssa pallotella ideoita. Ensinnäkin Erwan osasi aina kertoa mitä tarvitaan ja osasi kysyä tiukkoja kysymyksiä ohjatakseen suuntaa, jota olin ottamassa. Suunnan näyttäminen ja asioiden fokusoiminen antoi minulle paremmin mahdollisuuden päättää mitä kokeilla ja mihin keskittää luovaa energiaani. Oleellisinta parityöskentelyssä oli toistuva ’mitä jos’ -kysymysten esittäminen.”
Monisyisten tarinoiden syvyyttä ihmetellessä tulee monesti mieleen, miten maailman kirjoittaja pystyy pitämään langat käsissään. Kaikki ristiriidat taustatarinassa kun tuppaavat nousemaan esiin helposti, kun pelaajat uppoutuvat ja syventyvät maailmaan.
Richard suhtautuu asiaan leppoisasti: ”Meillä on itse asiassa täällä Ubisoftilla jatkuvuuskääpiö, joka elää pöydän alla ja pitää huolen ristiriitojen puutteesta. Ai että se vähentää meidän työkuormaa! Palkanmaksu ei tosin oikein osaa suhtautua asiaan, kun tämä vaatii maksunsa sukkina.”
Vakavasti puhuen ongelma on kuitenkin tiedossa ja merkittävä. ”Prosessi on yhtä varmistamista ja uudelleenvarmistamista, koska ei tarvitse tehdä kuin yksi ainoa virhe, ja fanit ovat kimpussa välittömästi. Parasta on pitää tieto paikassa, jossa sitä seuraa silmäpareja jatkuvasti. Joskus tällaista maaimaa luodessa syventyy asiaan niin paljon, että tarvitsee tuoreita silmiä huomaamaan mitä sivulla on, eikä mitä kirjoittaja luulee siellä olevan,” Richard paljastaa.
Laadun merkit
Hyvän fantasiamaailman luominen ei ole helppoa. Edes sen määrittely ei ole suoraviivaista, mutta Danskylla on ohjenuora: ”Paras merkki hyvin kirjoitetusta fantasiamaailmasta on pelaajan ’haluan tätä lisää’ -tunne. Halu seikkailla paikassa, halu tietää lisää sen historiasta ja halu vaikuttaa sen tulevaisuuteen – kun joku uppoutuu maailmaan niin paljon, se tarkoittaa että maailma on elossa.”
”Suurin haaste hauskan pelimaailman luomisessa on tasapainottelu omaperäisyyden ja helpon lähestyttävyyden välillä. Kukaan ei tarvitse jälleen uutta Tolkien-kloonia kiukkuisine haltioita vihaavinen kääpiöineen, mutta toisaalta pelaajat pitävät monia tuttuja asioita mukavina ja viihdyttävinä. Kaikki muutokset täytyy punnita tarkkaan – maailman uudet ja erilaiset ominaisuudet täytyy asettaa pelaajan odotuksia vastaan.”, Dansky kertoo.
Tasapaino löytyy kuitenkin lopulta.
”Esimerkiksi ihmiset ja muut ”hyvikset” käyttävät häpeilemättä Ashanin örkkejä hyväkseen, joka luo kiinnostavaa ja uutta paatosta sekä kulttuuria. Örkit ovat kuitenkin edelleen isoja, terävähampaisia, vantteria ja reviiritietoisia, joten perinteinen mielikuva örkeistä on edelleen tunnistettavissa.”
Unelmaprojektikseen Dansky ei kuitenkaan valitsisi fantasiapeliä.
”Vaikka kuinka rakastankin fantasiaa, minun täytyy tunnustaa että jos voisin vapaasti tehdä maailman mihin tahansa peliin, palaisin juurilleni synkän fantasian ja kauhun maailmaan. World of Darknessissa rakastin sitä tunnetta, että pelaajat ovat koko ajan tuhon partaalla, ja kaikki heidän toimensa voivat joko pidättää väistämätöntä kohtaloa hetken tai tuoda koko maailman rymisten alas.”
”Jos minulla olisi siihen mahdollisuus, toisin saman jännitteen kauhuympäristöön. Pelityylinä voisi olla hiiviskelyn ja toiminnan sekoitus kauhuharhaisessa maailmassa. Wraith: The Oblivion -roolipelin luomisen aikoihin minulta jäi muutamia ideoita käyttämättä, ja rakastaisin mahdollisuutta päästä tutkimaan niitä tarkemmin”, Dansky tuumii.
Oliver Ledroit – synkän fantasian kuvittaja
Ubisoft on värvännyt Danskyn ohella ranskalaisen sarjakuvataiteilija Oliver Ledroit’n herättämään Might & Magic -pelien maailman henkiin ja luomaan sille ulkoasun. Fantasiasarjakuvien ystäville miehen taide ja visiot voivat olla tuttuja muun muassa Les Chroniques de la Lune noire (The Black Moon Chronicles) -sarjakuvasta, sekä brittikirjoittaja Pat Millsin kanssa yhteistyössä tehdyistä Sha- ja Requiem -sarjoista.
Ledroit aloitti uransa tekemällä taidetta keräilykortteihin, mutta tuli tunnetuksi vuonna 1989 julkaistun The Black Moon Chronicles -sarjan ensimmäisen osan ansiosta. Hän teki sarjaa yhteistyössä Francois Froidevalin kanssa. Froideval oli tunnettu nimi ranskalaisessa roolipeli- ja fantasiapiireissä muun muassa ranskaksi kääntämiensä Dungeons & Dragons -kirjojen ansiosta. Froideval on myös yksi ranskalaisen roolipelilehden Casus Bellin perustajista.
Ledroitin maineen levitessä hän on tehnyt monia sivuprojekteja eri tahojen kanssa, ja on muun muassa tehnyt konseptitaidetta figuuripöytäpeleihin. Mutta kuinka mies oikein päätyi suunnittelemaan uutta Might & Magic -maailmaa?
”Erwan LeBreton, Might & Magic -maailman sisältöjohtaja Ubisoftilla otti minuun yhteyttä. Hän sanoi, että he etsivät taiteilijaa, joka antaisi uudelle Might & Magic -maailmalle vanhan visuaalisen identiteetin. Piirtämäni maailmat ovat yleensä synkkiä, sotaisia ja väkivaltaisia, ja se oli täsmälleen se suunta, johon Erwan halusi Might & Magicin menevän”, Ledroit sanoo.
”Might & Magic -maailmaa kuvatessani oli tärkeää päästä eroon perinteisen fantasiakuvauksen rajoitteista. Esimeriksi Heroes of Might & Magic V -pelin eri osapuolet, kuten epäkuolleet tai haltiat, on totuttu näkemään tietyn näköisinä, mutta juuri tähän Ubisoft halusi muutoksen. Siksi esimerkiksi haltioiden ulkoasu uudessa Might & Magic -maailmassa on hakenut vaikutteita niin kelttiläisestä kuin myös Amerikan intiaanien historiasta. Yöhaltiat taas muistuttavat renessanssiajan italialaisia, Ledroit kertoo suunnittelustaan.”
Entä kuinka videopelien parissa työskentely eroaa Ledroitin mielestä sarjakuvien tekemisestä?
”Minulle pelien parissa työskentelemisessä mielenkiintoisinta on se, että ne mahdollistavat suunnittelemani maailman näkemisen liikkeessä. On erittäin vaikuttavaa voida kävellä itse tehdyn maailman sisällä niin kuin olisit osa sitä. Olen työskennellyt ennenkin videopelien parissa, mutta silloin en kunnolla nähnyt yhteyttä oman työni ja sen välillä mitä tv-ruudulla näkyi.”
Teksti: Kalle Kaivola ja Miika Huttunen
