Frozenbyte – uusi suomalainen pelitalo parrasvaloihin (osa 2)

”Kun on tehnyt samaa peliä neljä vuotta, toivoo jo että voisi se hiljalleen valmistua. Vaikka samalla yhä haikaileekin välillä, että voi kun saisi tehdä yhä lisää”, mietiskelee Lauri pelinteon vaikeutta.

Niukkaa on ollut toisellakin sektorilla, sillä pelinteko on pitkälti rahoitettu omasta selkänahasta. Varhaisaikoina urakkaa tehtiin opiskelun lomassa, eikä frozenbyteläisten projekteihin käytetylle ajalle raaski juuri tuntipalkkoja laskeskella. Nyttemmin on sentään helpompaa, kun taustalla on yksityinen rahoittaja ja firma saa pelistä ennakoita julkaisijoilta. Opintie on myös opettanut tarkkuuteen.

”Pelin tekeminen maksaisi varmaan enemmän Intiassakin kuin meillä nyt. Paljon on tietysti maksettu opettelurahaa. Mutta nyt kun osataan, niin voidaan tehdä jatkossa lisää ja saada omiaan takaisin entisistäkin. Kaikki ovat sentään pysyneet hengissä ja iloisella mielellä”, Joel tiivistää Frozenbyten tarkkaa budjetointia.

Alkuvaiheessa pelinteko hoitui etätyönä, tekijöiden asuessa hajallaan kuka missäkin. Tiimi piti tiiviisti yhteyttä ja järjesti erilaisia kokouksia. Projektin kehittyminen on tuonut väkeä lähemmäs, kunnes kaikki päätyivät lopulta samaan toimistoon. Ehkä tärkein yksittäinen vaihe studion historiassa on kuitenkin vuoden 2003 kellarikesä.

”Koko tiimi oli koolla 20 neliön kellarissa, autotallissa jossa huonekorkeus oli noin kaksi metriä. Auto oli ulkona, me sisällä, ulkona hirveät helteet eikä nähty koko kesänä juuri aurinkoa, vaikka olisi haluttukin. Se oli kriittistä aikaa, koska voisi sanoa että silloin muodostui nykyinen projekti, nykyisen pelin pohja”, muistelee Lauri.

”Tämä on nyt kolmas peliversio, tästä nimenomaisesta pelistä toinen. Iteraatioita ollut kyllä 120 000 kappaletta, sillä ideaa on kehitetty ajan mittaan hirveästi. Välillä sitä ihmettelee että ollaan kuitenkin loppupeleissä onnistuttu. Tämän jälkeen pääsee sitten tekemään jotain isompaa.”

Oman tien tallaajat

Koska Frozenbyte on uusi tulokas pelimarkkinoille kaikilla mittareilla, tekijät ovat oppineet kantapään kautta paitsi pelinteon, myös markkinoinnin ja neuvottelemisen julkaisijoiden kanssa. Frozenbyten tie poikkeaa vakiintuneempien suomalaisten pelitalojen linjasta siinä, että peliä ei julkaise yksi ainut kustantaja maailmanlaajuisesti vaan se tuodaan eri markkina-alueille useamman pienemmän julkaisijan kautta.

”Odottelimme pitkään, että saisimme pelille kansainvälisen julkaisijan. Mutta se oli mahdotonta ensimmäisellä pelillä. Tulevaisuudessa ehkä.”

Esimerkiksi Saksan julkaisusopimus kattaa samalla myös Sveitsin ja Itävallan saksankieliset alueet, Ranskan puolestaan Euroopan ranskankieliset maat. Venäjä on Joelin mukaan ”yllättävän iso markkina-alue”. Englanninkieliset markkinat ovat kuulemma vaikeimmat.

”Britannia on vaikea markkina. Pelin saa myyntiin, mutta rahan saanti on eri asia. Siellä on vain isoja ja lilliputtijulkaisijoita, niiden kanssa sumpliminen on vaikeaa. Pelin saa kyllä aina kaikkialle levitykseen, mutta saako hyviä myyntilukuja? Isoja julkaisijoita ei kiinnosta pienet pelit. He eivät halua tehdä 100 000 euron voittoa pelistä, vaan miljoonan.
Sopimusten synnyttäminen oli opettavaista siinäkin, että ”kaupanteko on aivan erilaista kuin pelinteko”. Etenkin Game Connection 2004 -messut Ranskassa joulukuussa oli hyvä reissu, jolta jäi käteen muutakin kuin käyntikortteja.”

”Nyt odotetaan innolla seuraavaa peliä, sillä nyt tiedetään mitä sanoa kustantajille, miten varautua ja ottaa mukaan jätesäkit, joihin lastataan rahat”, Joel vitsailee.

Mutta millainen peli Frozenbyten ensituotos oikein on? Shadowgrounds tunnettiin aikaisemmin nimellä Preygrounds, mutta pelin nimi vaihdettiin sopuisasti, kun 3D Realms tunsi sen tulevan hitusen liikaa Prey-pelin tontille. Jos jotain, niin ainakin Frozenbyte sai nimenmuutoksella runsaasti ylimääräistä julkisuutta, kun nimen vaihtoon kytkettiin 3D Realms ja jopa Duke Nukem.

Peli itsessään on menevää yläviistosta kuvattua toimintaa, josta tulee heti mieleen muutama kulttuuriklassikko. Vahvin vaikuttaja tuntuu olevan Team 17:sta aikanaan Amigoille tekemä Alien Breed -sarja, mistä voi antaa vahvasti plussaa – olivathan Breedit aikansa parhaimpia ja suosituimpia pelejä. Pelistä aistii myös äärettömän vahvan Aliens-elokuvan vaikutuksen – pimeitä käytäviä, sokkeloita, pulssia nostattava tutkamainen liikkeentunnistin ja päälle käyviä muukalaislaumoja.

Räiskintää tahdittava tarina sijoittuu erääseen Jupiterin kuuhun, joka on joutunut avaruuden muukalaisten vyörytyksen kohteeksi. Alku on hapuilevaa, sillä pelaaja on täysin pihalla tilanteesta, mutta taustat selkenevät tapahtumien myötä. Luvassa ei ole pelkkää yksiviivaista muukalaisten teurastusta, vaan tehtävien tyyli vaihtelee kentästä toiseen. Välillä pelaaja puolustaa sotilastukikohtaa eri suunnilta vyöryviä muukalaislaumoja vastaan, sitten pelastaa loukkuun jääneitä siirtokunnan asukkaita tai auttaa evakuoinnissa. Kaikkiaan pelattavaa piisaa 12-13 kentän verran. Peli on ennen kaikkea tarinallinen yksinpeli, mutta bonuksena mukana tulee myös samalla koneella pelattava cooperative-moninpeli.

Pelin silmiinpistäviä piirteitä ovat muun muassa kenttien suhteellinen avoimuus ja pelaajan toimimisen vapaus. Pelaajaa ei pakoteta kapeaan putkeen, vaan tämä voi myös valita reittejään. Samalla pelaaminen sujuu myös useammalla erilaisella pelityylillä: homma voi hoitua yhtä lailla minigunin laulun säestyksellä ryntäilemällä kuin myös sitten klassisen salakytän meiningillä, teilaten muukalaiset pusuetäisyyden ulkopuolelta.

Pelihahmohan on alkujaan teknikko, joten hän osaa myös rakennella aseisiinsa erilaisia lisävarusteita kentiltä löytyvillä varaosilla. Käytettävissä on kaikkiaan 10 erilaista asetta, joihin voi kuhunkin virittää yhdestä kolmeen erilaista päivitystä. Kaikkiaan erilaisia asekombinaatioita onkin siinä 100 000 verran, eli jos tästä ei löydä mieluisia tappotyökaluja niin ei sitten mistään.

Jukka O. Kauppinen

Muista lukea myös artikkelin ensimmäinen osa. Shadowgroundsiin voi tutustua tarkemmin virallisten kotisivujen kautta osoitteessa shadowgroundsgame.com.