PS Vita – julkaisupelit testissä – Uncharted ja Wipeout iskevät lujimmin

15.02.2012 16:00 | Eric Hartin

Sonyn uusi käsikonsoli PS Vita julkaistaan 22.helmikuuta. Vaikka konsoli onkin teknisesti vaikuttava ja herkullinen laite, on se loppumetreillä tasan niin hyvä kuin sen pelit. Dome testasi Sonyn PS Vita -julkaisupelit:

  • Everybody’s Golf
  • Little Deviants
  • Modnation Racers: Road Trip
  • Reality Fighters
  • Uncharted: Golden Abyss
  • Wipeout 2048

Lisää PS Vita -konsolista Eric Hartinin konsolitestistä: PS Vita -katsaus – Sonyn uudessa käsikonsolissa kaikki on isoa

Testistä puuttuvat valitettavasti suomalaisen Housemarquen loistavaksikin kehuttu Super Stardust Delta ja Zipper Interactiven sotapeli Unit 13, mutta nekin testataan heti pelien saapuessa käsiimme. Lisää PS Vita -arvosteluja julkaistaan joko koosteita tai itsenäisinä juttuina sitä mukaa kuin niitä alkaa toden teolla laskeutua keskuuteemme.

Lisää kuvia Vita-peleistä:PS VITA -pelikuvagalleria

 


 

Everybody’s Golf

”Se on huolestuttavaa”, vastasi Kauppinen, kun kuuli allekirjoittaneen olevan koukussa golf-peliin. Kyseessä oli PS Vitaan ladattu Everybody’s Golf, jota on jo ehditty tekemään kahdeksan pelin verran. PS Vitalle julkaistu sarjan uusin ei pahemmin eroa esimerkiksi PS3:lle julkaistusta esiosasta, mutta ei se varsinaisesti haittaakaan.

Ensimmäinen asia, mikä pistää heti silmään, on silkka sisällön määrä. Luvassa on kuusi 18 reiän rataa, joista pelin edetessä pääsee avaamaan vaihtoehtoisia versioita. Lyöntitapoja on viisi, joskin vain kaksi niistä on heti suoraan tarjolla. Valittavana on monenlaista eri golf-taituria, joilla pelaaminen on jokaisella hieman erilaista.

Toisekseen vaikka kyseessä on selkeästi pelihalityylinen golf, on pelaajalla silti rutkasti mietittävää. Suurin piirtein reiän suuntaan räkiminen saattaa joskus tuottaa tulosta, mutta oikeasti muuttujia seuraamalla ja tarkasti lyömällä homma muuttuu taiteeksi. Oikeastaan suurimmat asiat, mitkä erottavat Everybody’s Golfin simupeleistä ovat sen ulkoasu ja erikoislyönnit.

Erikoislyönnit antavat pallolle joukon erilaisia vaikutuksia, jotka riippuvat sillä hetkellä valitusta golfaajasta. On silkkaa voimalyöntiä, hakeutuvaa lyöntiä, kimpoilevaa lyöntiä ja vaikka mitä.

Yksinpelimoodi kattaa kymmenisen turnausta, joissa perus golf-setin lisäksi luvassa on myös vähän erikoisempia haasteita. Joskus perus yhdeksän tai 18 reiän turnauksen sijaan vastassa on yksi haastaja kolmen reiän setissä. Vaikka tarkoituksena on toki joka kerta lyödä se pallo reikään mahdollisimman vähillä lyönneillä, tuovat pienet mausteet jonkinlaista vaihtelua menoon.

Oman mausteensa soppaan tuo pelin piirrosmainen ulkoasu ja meininki. Yleisö huokailee mukana, kun pelaaja missaa reiän millillä. Musa on pirtsakkaa, muttei koskaan ala raastamaan hermoja.

PS Vitan ominaisuuksia peli ei oikein käytä. Kosketusnäyttöä käytetään harvakseltaan, liiketunnistusta vain yhdessä tilanteessa ja kameroita ei oikein missään vaiheessa. Vaikka ratkaisu hämmentää, on hyvä ettei peliä tehty Vitan ominaisuuksien ehdoilla. Tällä kertaa riittää perinteinenkin toteutus.

Everybody’s Golf on erittäin miellyttävä julkaisupeli. Se sopii pieniin ja sisältörikkaan yksinpelikampanjansa puolesta myös pitempiin sessioihin. Parempaa käsikonsolipeliä Vita ei julkaisuunsa olisikaan voinut saada.

Tekijä: Clap Hanz

Julkaisija: Sony

Testattu: PS Vita

Saatavilla: PS Vita

Pelaajia: 1, 1-8 (ad-hoc-lähiverkossa / internetissä)

Pelin kotisivu: http://www.everybodysgolfgame.com

 

Little Deviants

Little Deviants on minipelejä sisältävä tekniikkademo. Siinä se. Sen tarkoitus ei olekaan pitää pelaajaa otteessaan useita tunteja, vaan lähinnä esitellä mitä kaikkea laitteella voisi tehdä. Suurin osa peleistä esittelee kosketusnäyttöä ja kosketustakalevyä, mutta mahtuupa mukaan pari liiketunnistus- ja kamerapeliäkin.

Pelin kehystarina kertoo devianteista, pienistä madonkaltaisista avaruusolennoista, joita jahtaa legioonallinen tappajarobotteja. Sen enempää pohjustusta ei tarvita: tarkoituksena on auttaa devianteja eri tavoin, jotta ne pääsevät pakoon tappajarobotteja.

Pelejä on kolmekymmentä, joista iso osa keskittyy esittelemään kosketusnäyttöä eri tilanteissa. On linkoamista, pallon rullaamista Super Monkey Ball -tyyliin, laskuvarjohyppyä ja vaikka mitä. Jokainen niistä on oma pieni kokonaisuutensa. Kontrollien toteutus ja ennen kaikkea laatu vaihtelee suuresti minipelien välillä.

Se onkin Little Deviantsin ongelma. Moni minipeleistä sisältää kyllä hyvän idean, mutta se idea ei ole kovin hiottu. Sen sijaan tarjolla on puolivillainen toteutus potentiaalisesta pelistä. Sellaista voi kokeilla kerran kuriositeettina, mutta kun seuraavan pelin avaamiseksi pitää edellistä pelata kymmenen kertaa, ovat vitsit vähissä. Kun seuraavan pelin on sitten avannut, on koko hommaan läpen kyllästynyt.

Little Deviants toimisi ehkä paremmin tekniikkademona, mikäli kaikki pelit olisivat ykkösellä auki. Tällöin ei olisi tarvetta hinkata pelejä kyllästymiseen asti. Niihin hyviinkin peleihin kyllästyy nopeasti ja huonoja ei viitsisi katsella kuin sen yhden kerran.

Loppupeleissä Little Deviants karahtaa selvästi siihen, että tekniikkademojen ympärille ympätty etenemisjärjestelmä vie sen pienenkin ilon, mitä kokoelma olisi voinut antaa. Vaikka pelin suositushinta onkin normi Vita-peliä alhaisempi, ei se oikein ole Little Deviantsin arvoinen.

Tekijä: BigBig Studios

Julkaisija: Sony

Testattu: PS Vita

Saatavilla: PS Vita

Pelaajia: 1

Pelin kotisivu:Little Deviants  

 

Modnation Racers: Road Trip

Alkuperäinen PS3:lle julkaistu Modnation Racers oli karting-pelinä luokkaa ihan kiva, mutta naapurialustoilla moinen oli tehty sen verran paremmin, että peli jäi jalkoihin. Varsinkin nettipelaamista karsastavat sohvapelaajat jätettiin auttamattoman kylmäksi, suurin juttu olikin nettihuristelu ja netissä jaettava käyttäjien lisäsisältö.

Mitä PS Vitan versio tarjoaa isoveljeensä nähden? No ei oikein mitään. Luvassa on pitkälti sama Modnation Racers, joka on tuttu kotikonsolilla. Jopa kotiversion radat saa PS Vita -versioon ongelmitta. Road Tripin sisältö rakentuukin pitkälti edellisten versioiden varaan. Sitä on runsaasti, mutta mikäli on pelannut aikaisempia pelejä, se on kovin tuttua.

Se mikä ei toimi ongelmitta, on pelin tekniikka. Jo alusta lähtien homma pissii: valikot vaativat kosketusnäytön käyttöä, mutta eivät tunnu toimivan puolillakaan kerroista. Kun sitten itse peliin pääsee pitkien lataustaukojen jälkeen, tökkii peli suhteellisen pahasti, kun ruudulla on useampi menopeli. Pahimmillaan erilaisten esteiden väistely on täysin mahdotonta, kun ruudunpäivitys laahaa jossain siellä lattiatasolla.

Se on sääli, sillä se on se tärkein osuus. Sisältöä piisaa, kenttäeditorikin löytyy. Kenttäeditorissa on muutama tiukka idea, joilla saa hienoja aikaan. Tämä kaikki on loppupeleissä pieniä juttuja verrattuna siihen, että itse peliin pääsemiseen kestää tarpeettoman kauan ja ajaminen itsessään toimii vain, jos sattuu olemaan ensimmäisenä tai aivan viimeisenä.  Edes nettipeliä ei löydy. Jos tehdään kiireessä julkaisupeli, kannattaisi ehkä sittenkin hioa se pääpeli loppuun.

Loppupeleissä samassa julkaisukimarassa nähtävä Wipeout 2048 vie Modnationia kuin pässiä narussa. Se on vain yksinkertaisesti kaikilla saroilla hiotumpi peli. Tämmöisestä en maksaisi edes puolta pyydetystä hinnasta.

Tekijä: Sony San Diego

Julkaisija: Sony

Testattu: PS Vita

Saatavilla: PS Vita

Pelaajia: 1, (2-8 ad-hoc-lähiverkossa)

Pelin kotisivu:http://www.modnation.com

 

Reality Fighters

Monesti uuden laitteen julkaisupeleistä vähintään puolet edustaa tekniikkademo-osastoa, joka on kyhätty hätäisesti näyttämään laitteen mahdollisia. Joskus tämäkin epäonnistuu ja jäljelle jää hyvä esimerkki siitä, kuinka uutta potentiaalia ei tule käyttää. Reality Fighters kuuluu selkeästi tähän kategoriaan.

Jos PS Vitan kamerat ovat laitteen ehdottomasti kökköisin ominaisuus, niitä hyödyntävä kökköinen taistelupeli ei paljoa loista. Teoriassa idea on hieno: kamera kuvaa sinua ja ympäristöä ja peliä pääsee mättämään ihan itsenään. Ihan kiva muuten, mutta ensinnäkin peli itsessään on täyttä ryönää.

En tajua miten perustaistelupelin mekaniikat on näin pahasti onnistuttu sössimään. Periaatteessa Tekken-tyyliset kontrollit muuttuvat käytännössä sellaisiksi, jossa jokaista napinpainallusta edeltää sekunnin viive, ennen kuin lyönti tai potku näkyy ruudulla. Tämä tekee pelistä aivan oikeasti pelikelvottoman.

Mikäli huonot kameroille generoidut pelihahmot ja pelikentät eivät riitä ja huonot kontrollitkin kestää, lisätään vielä soppaan vielä yksi ongelma lisää: nimittäin liikkeentunnistus. Peli käyttää laitteen liikkeentunnistusta niin, että areenaa pystyy pyörittelemään kesken matsin missä kulmassa haluaa. Jälleen kerran ihan mielenkiintoinen idea, mutta tämä aiheuttaa sen, että pienikin keikautus heittää taistelijat näkymättömiin. Joudut siis pelaamaan tietyssä kulmassa, että edes näet taistelijat.

Loppupeleissä Reality Fighters on lähes täysin pelikelvoton. Mikäli haluaa taistelupeliä, kannattaa odottaa vaikkapa Ultimate Marvel vs Capcom 3:a tai tulevaa Street Fighter x Tekkeniä laitteelle. Ne sentään ovat oikeita pelejä eivätkä puolivillaisia tekniikkademoja.

Tekijä: Novarama

Julkaisija: Sony

Testattu: PS Vita

Saatavilla: PS Vita

Pelaajia: 1

Pelin kotisivu:http://www.novarama.com

 

Uncharted: Golden Abyss

Uncharted oli PS3:n julkaisussa se peli, mikä esitteli laitteen tehoja ja mahdollisuuksia suurelle yleisölle. Ei siis liene yllätys, että uusin tekee saman PS Vitalle. Sarjan tuorein Uncharted, lisänimeltään Golden Abyss, on pelisarjan esiosa.

Vaikka kyseessä onkin esiosa, pääosassa oleva Nathan Drake on pitkälti sama sarkastinen louskuleuka kuin aikajanassa myöhemmissä peleissä. Lähtökohdiltaan voisi siis olettaa pitkälti samaa Unchartedia kuin aikaisemmin ja näin onkin – pienin poikkeuksin.

Valitettavasti ne poikkeukset eivät kaikki ole välttämättä hyviä juttuja. Uutta tulokasta pilaa selkeästi Vitan uusien ominaisuuksien esittelyn tarve. Kosketusnäyttöä käytetään aivan liikaa. Hyvänä esimerkkinä ruutua pääsee hinkkaamaan useampaan otteeseen, kun ruudulla olevaa esinettä pitäisi pyyhkiä pölyistä tai muuten puhdistaa. Näiden lisäksi kosketusnäyttöä käytetään niinkin oivaltavasti kuin revenneiden paperien uusiksi kasaamiseen. Lisäksi tasohyppelyosuuksissa tarjotaan mahdollisuus käyttää kosketusnäyttöä, mutta onneksi ne voi pelata perinteisestikin.

Käytännössä luvassa on siis yksi osa Unchartedia ja toinen osa ensimmäisen DS:n julkaisun aikaisia kikkakolmosyrityksiä. Unchartedin pähkinät eivät koskaan ole olleet mitään Einstein-tasoa, mutta Golden Abyss vetää pohjat niiden vaatimassa aivotyöskentelyssä. Ensimmäistä kertaa halusin päästä takaisin hyppelemään ja ammuskelemaan mahdollisimman pian, enkä tämmöistä tunnetta ole saanut oikeastaan missään sarjan aiemmassa pelissä.

Toiminta on taas sitä samaa vanhaa. Kahdella tikulla pääsee sohimaan aina, kun pitää ampua. Vaihtoehdoksi peli tarjoaa mahdollisuuden käyttää liiketunnistusta, jolloin peli lukittaa viholliseen kääntelemällä käsikonsolia vähän vihollisen suuntaan. Automaattilukitus on ihan viisas ratkaisu, sillä senkin avulla oli ongelmia tähdätä juuri haluamaansa viholliseen. Kahden tikun kontrollit toimivat sen sijaan kuin junan vessa.

Loppupeleissä Uncharted: Golden Abyss on laadukas, muttei aivan yllä esikuviensa tasolle. Se luottaa liikaa PS Vitan uusiin ominaisuuksiin eikä tarpeeksi Uncharted-sarjan omiin vahvuuksiin. Vioistaan huolimatta se on erittäin pelattava ja yksi Vitan parhaimmista peleistä.

Tekijä: Bend Studio

Julkaisija: Sony

Testattu: PS Vita

Saatavilla: PS Vita

Pelaajia: 1

Pelin kotisivu:Uncharted: Golden Abyss

 

Wipeout 2048

Wipeout 2048 on itse asiassa jo toinen PS Vitan esiosapeli. Nimensä mukaisesti uusin Wipeout sijoittuu vuoteen 2048, aikaan kauan ennen ensimmäistä Wipeoutia. Tarinalla ei loppupeleissä ole paljoakaan tekemistä itse pelin kanssa, mutta onpa uudesta ajankohdasta revitty jotain irtikin.

Mikäli Wipeout on sarjana yhtään tuttu, tietää mitä odottaa. Alati nopeutuvia ajopelejä, raketteja naapurin takaloosteriin ja taustalla jytkyttävää teknoa. Nämä elementit luonnollisesti löytyvät nytkin.

Sen sijaan keräiltävät esineet ovat saaneet pienen uudistuksen: nyt esineet jaetaan puolustaviin ja selkeästi hyökkääviin. Niitä saa nyt omista alustoistaan ja tuovat esineisiin taktikoinnin elementin. Puhtaasti ajamisesta kiinnostunut pelaaja voi esimerkiksi haluta vain puolustavia esineitä, joilla välttyy suurimmalta osalta muiden esineiden vaikutuksista. Toisaalta taas viimeisenä oleva pelaaja saattaa haluta pelkkiä hyökkääviä esineitä kuroakseen muita pelaajia kiinni.

Toinen uudistus koskee ratoja. Värikkäiden teknoparatiisien sijaan radat ovat huomattavan paljon synkempiä ja harmaita. Tavallaan sen ymmärtää: tarkoitus on tuoda peli lähemmäs nykypäivää. Pelillisesti tämä ei vaikuta paljoa, mutta sarjan yksi erottavista tekijöistä on juuri värikäs ulkoasu. Onneksi PS3:n Wipeout HD:sta palaavassa zone-pelimuodossa väriä piisaa vielä.

Pelattavuus on samaa vanhaa ja kohdillaan, joskin pieni ratojen määrä häiritsee. Yksinpelikampanja on suhteellisen pitkä, mutta kierrättää kourallista ratoja eri muodoissa. Eli pelimuotoja kyllä piisaa: on aika-ajoa, tavallista kilpa-ajoa, naapurin mälläystä sekä edellä mainittu zone-pelitila, jossa pelaajan ainoa tarkoitus on olla osumatta seiniin alati nopeutuvassa menopelissä.

Vaikka uusin Wipeout onkin kaunis eikä peli yski, pyörii peli puolella siitä ruutupäivityksestä kuin kotikonsolilla olevat isoveljensä. Se voi kuulostaa nipotukselta, mutta vauhdikkaassa pelissä eron kyllä huomaa selkeästi.

Wipeout 2048 on pienoinen pettymys. Tekniset nipotukset ovat teknisiä nipotuksia, mutta suurin synti on ehdottomasti pelin sisällön puute. Paketissa on kourallinen ratoja, joita kierrätetään yksinpelikampanjassa säälittä. Se mitä pääsee pelaamaan on toki nautittavaa, mutta edeltäjiensä perijäksi uusimmalla ei ole asiaa.

Tekijä: SCE Liverpool

Julkaisija: Sony

Testattu: PS Vita

Saatavilla: PS Vita

Pelaajia: 1, (2-8 ad-hoc-lähiverkossa / internetissä)

Pelin kotisivu:Wipeout 2048  

 

 

Lisää aiheesta

PS Vita -katsaus – Sonyn uudessa käsikonsolissa kaikki on isoa

Teknisestä näkökulmasta katsoen Vita kuulostaa vakuuttavalta. Neliytimisen ARM-keskusprosessorin lisäksi Vitan grafiikkaprosessorista löytyy myöskin neljä ydintä vääntämässä tavaraa ruudulle. Muistia löytyy myös enemmän kuin missään kotikonsolissa: 512 megaa keskusmuistia sekä 128 megaa videomuistia.

PS VITA -pelikuvagalleria

Oheisen PS Vita -julkaisupelien arvostelukoosteen kaveriksi myös reilu galleria sekä testatuista että parista ylimääräisestä pelistä. Kunniapaikalle voisi nostaa Housemarquen huimaksi kehutun Super Stardust Delta -räiskinnän, mutta annetaan nyt tilaisuus muillekin tuleville julkaisuille. Pelikuvien lisäksi tarjolla on kattava kansikavalkadi PS Vitan tarjonnasta.

Lue myös

3DS Circle Pad Pro – veivaa tattia tuplana

Commodore: A Company on the Edge – upea historiateos kovissa kansissa

Ion iCade muuttaa iPad-tabletin kolikkopeliksi

iOS-pelit testissä3: Elder Sign Omens HD, Triple Town, Monster Burner, Ice Rage, Where’s My Water

Mass Effect 3 -ensikosketus – galaksit eivät räjähdä

Syndicate on synkkä ja väkivaltainen dystopia

 

Kiinnostavin testatuista peleistä on:

Katso tilanne vastaamatta