Matka viktoriaanisen Britannian varjopuolelle – ensikosketuksessa Assassin’s Creed Syndicate

26.09.2015 12:00 Jukka O. Kauppinen

JOK matkustaa tällä kertaa 1800-luvun puoliväliin, kuningatar Victorian valtakauden huipulle. Sillä tuolloin kaikki oli kaunista, aurinkoista, upeaa ja rikasta. Vai oliko sittenkään?

Viktoriaaninen aikakausi oli tieteen, kasvun ja tulevaisuususkon aikaa. Samalla loi uudet kasvot köyhyydelle, kurjuudelle ja raakalaismaisille kohtaloille. Valtava talouskasvu toi vaurautta yhä useammalle, mutta nopea väestönkasvu, vanhojen alojen kuihtuminen ja ihmisten keskittyminen suurkaupunkeihin aiheutti slummiutumista ja kauhistuttavaa kurjuutta. Työturvallisuuslait olivat mitä olivat, jos niitä vähiä edes noudatettiin, ja lapsityövoiman käyttö oli yleistä. Kunhan nyt alle 9-vuotiaat eivät tehneet ainakaan yli 10-tuntisia päiviä tehtaissa.

Ja rikkaat teollisuusparonit, kansan riistäjät, heillä oli kissanpäivät. Kunhan vain työläiset pidettiin kurissa ja nuhteessa.

Ja katujengit, jotka riehuvat päivin ja öin. Rikolliset, jotka nuijivat uhrinsa, ryöstivät tämän ja tuikkasivat kylkeen ihan vain huvikseen. Ihmiselämällä ei ollut mitään arvoa.

Ketkä ovatkaan kaiken tämän takana? Temppeliritarit tietenkin! Ähä! Olisitteko osanneet kuvitellakaan? Pahuuden voimathan siellä kulissien takana jylläävät, kun templaarit haalivat kassaansa rahaa, valtaa ja yhä sykkiviä ihmissydämiä. Kali-ma! Temppeliritarit ovat hallinnoineet Lontoota omana alueenaan jo yli sadan vuoden ajan, ja ajaneet siinä samalla kaupunkia kohti irvokasta kaaosta. Pinnalta katsoen moni näyttää kauniilta, mutta alla kuohuu ja sykkii murhanhimoinen, ihmisarvoa polkeva musta pahuuden sydän.

Lue koko artikkeli: Assassin’s Creed Syndicate –ensikosketus osa 1: teollisen vallankumouksen uhrit