Forza Motorsport 3 – ensikosketuksessa ajopelien uusi kuningas osa 1

08.10.2009 12:00 Jukka O. Kauppinen

Xbox 360 on pitänyt hyvää huolta autopelien ystävistä. Esimerkiksi Gotham Racing -sarja on tarjonnut vauhtia ja tiukkaa kiitämistä, Forza 2 on puolestaan edelleen se kaikkein realistisin konsoliajosimu.

Forza 3 on jo aivan kulman takana – ja yllättävän hyvältä näyttää. eDome vieraili Tukholmassa ja otti suurennuslasin alle niin pelin kehittäjätiimin että pelin kaikkine tilpehööreineen.

Forza Motorstop 3 –pelin takana on tuttuun tapaan erinomainen ajopelitalo Turn 10, jonka teoslista on lyhyt mutta sitäkin kunniakkaampi. Pelifirman ensimmäinen julkaistu peli oli näet ensimmäiselle Xboxille vuonna 2005 julkaistu Forza Motorsport. Sitten tuli Forza Motorsport 2, Xbox 360:lle ja vuonna 2007. Firman kolmas peli on, arvatkaas mikä?

Autot, ihanat pelti-, muovi- ja komposiittipurkit

Turn 10 Studiosin tuottaja Dan Greenawalt aloittaa kuitenkin esityksensä pureutumalla ensin ihmisiin Forzien takana. Pelithän eivät synny itsestään, vaan niiden takana on suuri joukko ihmisiä, jotka antavat parhaimmillaan peleille sydämensä ja sielunsa. Myös Turn 10 vaikuttaa olevan tällainen asiafirma, jossa rakastetaan niin pelejä kuin niiden tekemistä.

”Yritämme kehittää Turn 10:ssä itseämme ja näyttää peleissämme millaisia ihmisiä me myös olemme. Jo aivan alussa päätimme, että meidän tärkein tavoitteemme on kaksitahoinen. Me haluamme tehdä pelaajista autofaneja ja autofaneista pelaajia. Haluamme saada autopeliurheiluun tunnetta”, Greenawalt luukuttaa.

Ja autot, jos mitkä, herättävät tunteita.

Dan Greenawalt ajaa leluautolla.

”Autot herättävät fiiliksiä. Ja hyvinkin erilaisia ja päinvastaisia. Mitä jos viereesi parkkeeraa Ferrari? Toiset innostuvat siitä ja räpsivät valokuvia. Toiset kauhistuvat ja kammoksuvat. Tai entäpä meidän nuoruudenmuistomme autoista? Kasvamiset tunteet, treffeille ajelu, kuutamoretket ja hetket takapenkillä?”

Fiilikset liittyvätkin vahvasti Turn 10:n filosofiaan:

”Me haluamme kehittää pelaamisen ja ajamisen tunnetta. Ja samalla Turn 10:n omaa uskottavuutta autopelisimulaattorien valmistajana.”

Turn 10:n historian aikana onkin nähty jos jonkinlaisia ajopelejä. Konsoleille on tullut useita Need for Speedejä ja Gran Turismoja, kuten myös kaksi Forzaa. Turn 10 on tyytyväinen monista innovaatioistaan, joista on tullut ajopelien vakiosisältöä. Pelivideoiden nauhoittaminen ja editoiminen, verkkokilpailut, online-leaderboardit ja saumattoman yksin- ja moninpelin yhdistäminen, siinä erinäisiä Turn 10:n saavutuksia.

Ja nyt, nyt Forza 3 on lopultakin se peli, jonka Turn 10 on halunnut aina tehdä.

”Se on näkemyksemme hyvästä autopelistä, täydellisenä. Siinä on autoja, pelattavuutta ja näkemystä”, ynnää Greenawalt.

Epic! Win?

Kun Greenawaltilta kysyttiin yhtä sanaa, jolla hän voisi kuvailla peliä, niin sitä ei tarvinnut kauaa etsiä. ”Peli on yksinkertaisesti eeppinen”, herra lataa.

”Siinä on 400 autoa 50 valmistajalta. Kaikki autot voivat vieriä, pyöriä, rikkoutua. Niitä voi virittää, maalata ja kaupata”, hän jatkaa pelin eeppisyyden perusteluja.

Herkkua on myös tekniikkapuolella, sillä Forza 3:een pelimoottorin grafiikkaydin on tehty täysin uusiksi. Kaikki autot on tehty kymmenkertaisella polygonimäärällä Forza 2:een verrattuna, samoin autojen ja maisemien tekstuurit ovat kymmenen kertaa tarkempia. Onko peli siis kymmenen kertaa Forza 2:ta kauniimpi? No, suoraan sanoen ei. Varmaan graafinen tekniikka on parantunut, mutta ei peli niin järisyttävästi aiempaa upeampi ole. Visuaalinen ulkoasu on silti kaunis, niin autojen kuin maisemien suhteen. Muutamat Forza 3:n ajoradoista ovat kauniita katsella, kun auto kiitää metsien halki tai vuorenrinteillä.

Painotettakoon silti tässä vaiheessa sitä, ettei Forzaa ole tehty grafiikkarunkkareille. Peli näyttää hyvältä mutta ei taivaalliselta. Pääpaino on erinomaisessa pelattavuudessa ja fysiikoissa, ei maailman upeimmassa autopelissä. Jotkut voivat toki olla hyvinkin tyytyväisiä NFS-tyyppisen bloomailun puuttumiseen.

Tämä on syy myös joidenkin autopelien perusominaisuuksiksi nähtyjen asioiden puuttumiseen. Koeajamassamme versiossa ei ollut juurikaan pölypilviä, kun autot karauttivat soralle. Ajaminenkin tapahtuu aina kirkkaassa ja aurinkoisessa kelissä. Ei sadetta, ei pilviä.

Tähän on selkeä selityskin: pelikonsolissa ei riitä muistia kaikkeen ja käytettävissä on rajatummin kapasiteettia kuin PC:llä. Niinpä tekijät miettivät mitä he peliltään todella, oikein todella haluavat. Tärkeimmiksi nousivatkin nätimmän grafiikan ohella suuri automäärä, tuen erilaisille käyttäjien omille maalauksille ja pykimättömästi 60 framen nopeudella pyörivän grafiikan. Sen päälle – tai pikemminkin alle – vielä häikäisevän pikkutarkka fysiikkamallinnusjärjestelmä, joka päivittää autojen käyttäytymistä 360 kertaa sekunnissa. Mitäpä muutamasta sadepisarasta, jos niiden tilalle saadaan näyttävyyttä, nopeutta ja uskottavuutta.

Parin viikon ajan suoritettujen koeajojen mittaan pelissä ei ole tullut vastaan vielä ainuttakaan tilannetta, jossa grafiikka olisi pykäissyt pienimmässäkään määrin. Joten jälki on erinomaisen onnistunutta. Ajettu versio ei kuitenkaan ollut vielä lopullinen, ehkä niitä pölyämisiä nähdään kauppaversiossa.

Ajettavaa puolestaan on se 400 autoa. Toisin kuin joissakin muissa ajopeleissä, automäärää ei ole laajennettu keinotekoisesti määrittelemällä eri tavoin maalattuja autoja uusiksi yksilöiksi, vaan autot ovat joko täysin eri malleja tai niistä perusteellisesti viriteltyjä erikoisversioita.

Valikoima on myös monipuolinen, tarjoten ajeltavaa sekä meille vuosikymmeniä vanhojen klassikkoautojen ja nuhapumppujen ystäville, että hirvittävän tehokkaiden rata-autojen ja driftauksen ystäville.

”Niin, me todellakin välitämme autoista ja annamme kaikille autoille saman määrän rakkautta, suhtaudutaan kaikkiin samalla tavalla”, Greenawalt ylistää.

Peliin tarjotaan myös aimo annos ladattavia uusia autoja ja ilmeisesti ratojakin. Voi kun Turn 10 tekisi rättisitikan – siitä jopa maksaisin.

Huristelu vai simulaatiopeli?

Forza 3 on niin Greenawaltin väittämän kuin omankin alustavan testauksen perusteella hämmentävän mukautuva peli.

”Teemme siitä kaikille helposti lähestyttävän. Toisaalta teemme kaikille lähestyttävää peliä, jota voi pelata myös kuusivuotias lapsi. Samalla teemme myös raskaan sarjan ajopeliä, joka on maailman paras konsolisimulaatio.”

”Esimerkiksi Need for Speedit eivät ole järin lapsiystävällisiä pelejä. Mutta me haluamme puhutella myös muksuja ja tehdä pelin, joka sopii kaikille autoista pitäville.”

Kaikenkattava lähestymistapa saattaa ehkä häiritä ja ärsyttää joitakuita, mutta ei se ole oikeastaan edes mitään uutta maan päällä. Voihan aiemmissakin Forzissa, Gothameissa ja Gran Turismoissakin vääntää vaikeustasoja niin alas, että autot likipitäen ajavat itse itseään. Forza 3:ssa junnuystävällisyydestä on pidetty hyvää huolta tarjoamalla autoihin monipuoliset ajoavut, samalla kun erilaiset haastekisat, kampanjatilat ja vapaat huristelut varmistavat että ajoelämyksiin pääsee helposti käsiksi. Ajoavuista löytyvät muun muassa optimaalisen ajoradan ja jarrutusten opasteet, automaattinen jarrutus, lukkiutumattomat jarrut sun muita nykypelien ja -autojen järjestelmiä.

Näin omakohtaisesti koettuna Turn 10:n näkemys mitä erilaisimmille pelaajille sopivasta ajopelistä on onnistunut yli tavoitteiden. Ajettavuudeltaan hyvin erilaisten autojen yhdistely erilaisiin ajoapuihin tuottaa niin monenlaisia ajoelämyksiä, että harvemmin yhden pelin voi väittää sopivan yhtä monenlaisille pelaajille. Ja tämä naama pokerilla. Väite kun perustuu allekirjoittaneen omaan testaamiseen – saman auton kuin saa asetuksista riippuen pysymään vähän hulvattomammallakin ajotyylillä radalla, toiseen ääripäähän säätämällä taasen hyvä kun kaara pysyi tällä planeetalla kun kaasua vähän polkaisi. Kärjistetysti sanoen, tietysti.

Vaikka allekirjoittanut onkin yksi maailman surkeimmista autopelikuljettajista, niin pelailun yhteydessä alkoi hiljalleen huomata autojen pysyvän yhä paremmin käsissä. Ajoapujakin uskalsi vähennellä ja silti autot olivat enemmän radalla kuin sivuvalleissa.

Ehdin ajattaa Forza 3:sta myös joukolla vähän raskaamman sarjan simukuskeja, jotka tuntuvat keskimäärin nukkuvankin ratti sylissään. Naama oli heilläkin messingillä, joten alta tuntuu se realistinen ja vaativa ajosimulaatiokin löytyvän.

Eräs vaikeustasoon dramaattisesti vaikuttava uusi ominaisuus on tietysti rewind, mahdollisuus kelata pelitilannetta taaksepäin. Jos ajat hirveät mällit ja kisa on pilalla, niin voit kelata aikaa taaksepäin ja yrittää samaa mutkaa tai ohitusta uudestaan. Toisaalta takaisinkelaus kuulostaa suorastaan pellemäiseltä, mutta Greenawaltin mukaan myös restart-mahdollisuutta vastustettiin aikoinaan niin maan mahdottomasti.

”Nykyään et voisi tehdä autopeliä, jossa ei ole restarttia. Luulen, että takaisinkelauksen suhteen käy samoin, se hyväksytään yleisesti perusominaisuudeksi.”

Kukaan ei tietenkään pakota käyttämään rewindia eikä se luonnollisesti toimi moninpelissä. Mutta kuten Greenawalt kertoi Forzan testausvaiheesta, rewind saattaa jopa nostaa pelin realismia. Pelaajat kun uskaltavat ottaa ajoapuja pois päältä ja ajaa näin kovemmalla vaikeustasolla. Toiset kokeilijat puolestaan käyttivät rewindia harjoitellakseen haastavia mutkia tai mielenkiintoisia ohituksia yhä uudestaan ja uudestaan.

Ja näin kieltämättä kävi allekirjoittaneellekin. Avut putoilivat yksi kerrallaan ja lopulta ajelin ilman mitään lisäapuja, yhä enemmän äärirajoilla. Ja kun auto lähti käsistä, fiiliksestä riippuen saatoin kelata taaksepäin rewindilla ja kokeilla miten eri ajotyylit tepsivät samaan tilanteeseen. Ja jopas, näin ne ajotaidot kohenevat ja kelausta tarvitsee yhä harvemmin.

Iloa ympäri maailmaa

Autoja on paljon, niin myös ajettavaa. Kaiken kaikkiaan pelistä voi laskea reilusti yli sata eri ajorataa, joskin vain 22 on varsinaisesti eri ratoja. Loput ovat pitkistä ajoradoista pätkäistyjä pienempiä kisoja, vaihtoehtoisia reittejä ja vastakkaiseen suuntaan ajettuja peilikuvaratoja. Ajeltavaa silti riittää ja monipuolisuus on tässäkin valttia, sillä ratojen olemukset vaihtelevat häikäisevästi.

Ratalista kokonaisuudessaan:

Amalfi Coast
Camino Viejo
Circuit de Catalunya
Fujimi Kaido
Iberian International Circuit
Ladera Test Track
Le Mans
Maple Valley Raceway
Laguna Seca
Mugello Autodromo Internazionale
New York Circuit
Nürburgring
Rally di Positano
Road America
Road Atlanta
Sebring International Raceway
Sedona Raceway Park
Silverstone
Sunset Peninsula
Suzuka Circuit
Tsukuca Circuit
Twin Ring Motegi

Esimerkiksi Japanin kuuluisan Fuji-vuoren alueelle sijoittuva Fujimi Kaidon vuoristorata on polveilevuudessaan ja mutkaisuudessaan jopa hauska. Oikeilla autoilla tietysti. Maisemat ovat häikäiseviä, etenkin tuon jumalten vuoren siintyessä näkyviin. Toisella tapaa häikäiseviä ovat Välimeren rantakyliin ja niiden kimuraisille poluille sijoittuvat kyläradat, tai melkeinpä suomalaiseen ruskaan verrattava syysrata punaruskeiden lehtipuiden keskellä. Toisessa ääripäässä on Forza 2:kin tuttu New Yorkin katurata, jonka asfalttikurvien ajoradat alkoivat muistua selkäytimestä jo toisella kierroksella.

Forza 3:n ratojen herkullisuus onkin sekä niiden monipuolisessa ajettavuudessa että visuaalisessa vaihtelevuudessa. On ovaalia, on kuuluisia Formula 1 –ratoja, on mutkaisia ja kimurantteja vuoristoteitä ja tekijätiimin itse tekemiä ratoja, jotka tarjoavat tietoisesti hauskoja mutkia, korkeuseroja ja hyppyreitä. Tekijät ovatkin tietoisesti pyrkineet luomaan veikeää ajettavaa myös normaaliautoille, jotta ajaminen ei olisi pelkkää superautoilla tuhatta ja sataa kiitämistä loputtoman pitkillä suorilla.

Siinä on myös onnistuttu, ihmeen hyvin. Kiemuraisemmat ja poukkoilevammat radat ovat todella virkistävää ajettavaa. Allekirjoittaneelle kaikkein suurinta hupia oli porhaltaa Fujimi Kaidolla, kun alla oli vuoden 1970 vuosimallia edustava Datsun. Tällä louskolla kun koetti kyhnyttää loputonta ylämäkeä, niin kyllä siinä pakostakin nauru pääsi huulilta karkuun, kun autoreppanan moottori voihki ja valitti mäen loppumista rukoillen. Samoin Datsunilla kaahaaminen kaverien kanssa kilpaa oli jotain todella maukasta, jatkuvien mutkien, kiihdytysten ja jarrutusten pistäessä autoparan koville. Voisi myös kuvitella, että driftaushulluille moinen rata on samoin silkkaa unelmaa, kun autot menevät suurimman osan ajasta kylki edellä.

Myös vanhalla 50-luvun Mersulla pöristäminen Välimeren rantakylän kivisillä ja esteellisillä radoilla oli suurta hupia, tosin eri tavalla. Upea kaara tuo ajamiseen fiilikstä, mutta etenkin kilpaa ajaminen sisänäkymällä oli jo todella haasteellista. Tien reunassa vilkuttava yleisö, korkeat muurit ja rataa reunustavat talot rajoittavat näkyvyyttä hurjasti. Autot eivät pääsekään pätemään huippunopeuksillaan, vaan valttia ovat niin kiihtyvyys kuin käsittely. Eivätkä ihan pienessä roolissa ole kuljettajankaan ajotaidot. Silkkaa hurmetta siis.

Kun tähän ynnätään vielä oikein mainiolta tuntuva moninpeli, niin ai jai. Etenkin, kun muistamme että moninpelissä kisojen pystyttäjä voi luoda jokaisesta kisasta hyvinkin yksilöllisen sääntöeditorilla. Kisoja voidaan lopultakin rukata autoluokkia, yksittäisiä autoja ja näkymiä myöten. Voittekin olla varmoja, että jos törmäätte meikäläisen hostaamiin kilpailuihin, niin niistä ei moderneja kuminpolttovirveleitä löydy.

Verkkomoninpeliä ja kisojen rakentelua/asetusten muokkausta en ole vielä valitettavasti voinut testata, mutta ainakin jaetulla ruudulla ajaminen on ollut hauskaa.

Lisää Forza Motorsport 3:sta eDomessa lähipäivinä ja -viikkoina. Pysykää Bat-kanavalla! Ensikosketus perustuu Forza 3:n esittelytapahtumaan, Dan Greenawaltin haastatteluun sekä tähän mennessä pari viikkoa kestäneisiin koeajoihin ennakkoversiolla. Pelin arvostelee aikanaan residentti IRL-kilpa-ajajamme Jani Halme.

Kysymyksiä ja toiveita saa esittää, kuten myös toiveita esimerkiksi lähikuviin otettavista autoista.

Tekijä: Turn 10
Julkaisija: Microsoft
Tulossa: Xbox 360, 23.10.2009
Pelaajia: 1-8
Pelin kotisivu: http://forzamotorsport.net
Jukka O. Kauppinen

Lisää aiheesta

Forza Motorsport 2 (360)

Katsomosta kuuluu kohahdus – mutka menee pahasti pitkäksi ja ajan täysillä päin rengasvallia uunituoreella Eagle Talonillani. Etuosa painuu aavistuksen verran sisään, tuulilasi hajoaa, iskunvaimentimet vaurioituvat ja moottori ei enää kehrää terhakasti. Sen siitä saa kun laittaa vaurionmallinnuksen simulaatiolle.

Forzan ensimmäinen osa herätti mielenkiinnon, mutta ei pystynyt pitämään sitä yllä. Toinen osa ammentaa entistä enemmän filosofiaa Pokémonista. Hirviöeläinten keräilemisen sijaan hamutaan autoja, mutta idea on sama – kaikki on saatava, hinnalla millä hyvänsä.