Remember Me –ensikosketus: muistojen Pariisi

Capcomin tuleva Remember Me on mielenkiintoinen peli. Paperilla sen perusidea vaikuttaa miljoonaan kertaan nähdyltä: ettäkö ihan yhdistelmä kiipeilyä ja mätkyttelyä? Missä olenkaan kuullut tämän aiemmin? Ai niin: 90%:ssa Unchartedin jälkeen julkaistuista peleistä. Mutta Remember Me sekoittaa mukaan omaperäisiä ideoita, todella kiehtovan maailman ja palasen erikoisinta pelattavuutta, mitä olen hetkeen nähnyt.

Remember Men maailma on se ensimmäinen piristävä tukipilari: yleensähän lähitulevaisuus on nykyään mallia kauhian synkkä maailmanlopun jälkeinen joutomaa. Ei tällä kertaa. Pelin tapahtumapaikkana toimii tulevaisuuden Pariisi, joka on täynnä auringossa hohtavaa valkoista maalia, kiiltävää lasia ja katukahviloissa chillailevia kauniita ihmisiä. Näin siis pintapuolisesti. Toki Pariisilla on myös synkkä alamaailmansa, jossa rikolliset ja outoja mumisevat ihmishylkiöt elävät jätteiden ja neonvärien keskellä.

Eräs pelimaailman kiinnostavista jutuista on se, että ajatukset ja muistot ovat nyt rahaakin arvokkaampia. Kaduilla näkee kioskeja, joissa ihmiset voivat ostaa ja myydä muistojaan. Ohi kävellessäni kuulin, miten eräs miekkonen yritti neuvotella diiliä ensisuudelmansa muiston myymisestä kasvottomalle megayritykselle.

Hauska idea, jonka varaan peli nojaa, sillä päähenkilönä toimii muistojen manipulointiin ja varastamiseen erikoistunut nainen, joka pelin alkuhetkillä syystä tai toisesta vapautuu vankilasta vähän tylyissä oloissa. Hänet on näet dumpattu futuristisessa hauta-arkussa keskelle alamaailman hylkiöitä, oletettavasti kuolemaan ilman muistojaan ja entisiä taitojaan.

Mutta koska kyseessä on peli, muistot ja taidot toki lähtevät palautumaan ja sankarimme taas puolestaan lähtee matkalle, jonka avulla pitäisi selvittää  mitä on tapahtunut ja oletettavasti myös lyödä luu kurkkuun syyllisille. Tällainen tarina on toki niin peruskamaa, että moni meistä varmasti ainakin kuvittelee arvaavansa 80% pelin käänteistä ennakkoon, mutta Remember Me heitteli jo ensimmäisen puolitoistatuntisensa aikana rattaisiin keppejä sellaisella tahdilla, että enpä olettaisi tarinasta yhtään mitään.

Muistoihin liittyy myös se uniikki idea, josta aiemmin puhuin.  Testiversiossa vain kertaalleen nähdyssä kohtauksessa pitää tunkeutua erään vihollisen muistoihin ja sitten etsiä eräästä tietystä muistosta avainkohtia, joita voi manipuloida. Näin yksityiskohtia muuttelemalla saadaan muutettua lopulta koko muiston merkitys ja lopputulos, sekä hahmon reaktio pelaajaan. En toki spoilaa yksityiskohtia, joten otetaan fiktiivinen esimerkki.

Remixattavana voisi olla vaikka muisto, jossa kohde muistelee hyvin menneitä treffejä. Tarkoituksena olisi remixata muisto niin, että treffit menevätkin ihan perseelleen. Käytännössä tämä tapahtuu vaikka tönäisemällä tietyssä kohtaa muistoa lapsen lelu tarjoilijan eteen, jolloin tämä onnistuneen tarjoilun sijaan kippaa tarjottimensa jonkun niskaan. Tämäkään ei välttämättä riitä, mutta jos vaikka samaan aikaan viereisen pöydän lapsi innostuisi huutamaan, mutta miten… Ja niin sitten remixaillaan ja kelaillaan edestakaisin.

Oli todella lystiä katsella, miten pienetkin muutokset saivat kohtauksen avautumaan aivan eri tavalla, sekä etsiä sitä maagista yhdistelmää, jolla lopputulos on halutun kaltainen. Ja koska kyseessä oli vasta se pelin ensimmäinen harjoitteluremixaus, joten myöhemmät ovat varmasti monimutkaisempia ja hauskempia.

Se toinen puolisko

Nämä olivat siis niitä juttuja, jotka Remember Men previkassa ehdottomasti hurmasivat minut. Ja tässä on se toinen puolisko. Se, joka on nähty peleissä lukemattomia kertoja aiemminkin: kiipeily ja mätkyttely.

Pintapuolisesti molemmat olivat aika perustasoa ja kärsivät previkkaversiossa vielä oudon tahmeista kontrolleista, joiden viive teki tarkat ja oikea-aikaiset väistöt ja hypyt hankaliksi. Kyseessä oli kuitenkin jo kuukausia vanha versio pelistä, joten toivottavasti ongelma korjataan lopulliseen versioon. Pakkohan se on korjata, eikö?

Tappelussa on mukana kuitenkin yksi kiinnostava juttu: omien kombojen virittely. Kokemustasojen karttuessa saa käyttöönsä lyöntimodeja, joita voi sitten pudotella komboihinsa peruslyöntien tilalle. Kullakin modilla on oma vaikutuksensa: joku tekee enemmän vahinkoa, toinen parantaa, kolmas laskee superliikkeiden jäähtymisaikaa. Ideana on, että mitä myöhemmäs kombossa liikkeen pudottaa, sitä tehokkaampi se on, mutta tietenkin myös vaikeampi käyttää. Kolmen lyönnin kombo nyt lähtee miten vain, mutta entäs viiden? Seitsemän?

Remember Men kunniaksi on todettava, että jopa nyt, viiveellisillä kontrolleilla pelattuna, taistelu tuntui hauskalta. Kombosysteemi nojaa tarkkaan ajoitukseen, eikä hirvittävään spämmäykseen ja itse kombot ovat loogisia ja uppoavat nopeasti selkäytimeen. Turhauttavin juttu oli se, että kamera tuntuu olevan vielä vähän vaiheessa ja sojottaa helposti outoihin suuntiin, jolloin monia vihollisia jää kameran ulkopuolelle. Ja kun pirulaiset tykkäävät hyökkäillä sieltä, väistely on välillä tuskaa. Korjaamisen varaa, siis.

Kokonaisuutena Remember Me vaikutti jo nyt todella mielenkiintoiselta. Futuristinen maailma oli kiehtova ja todella näyttäväksi suunniteltu. Tykkäsin kovasti joka paikkaan upotelluista augmented reality –jutuista, joiden avulla ravintolan ikkunasta ponnahteli viinilistoja ja niin edelleen. Pieni juttu, mutta ne saavat maailman tuntumaan elävältä.

Lopullinen versio ilmestyy kesällä ja vaikka tiimillä riittääkin vielä duunattavaa, puolentoista tunnin demoversio jätti jälkeensä sen verran positiiviset yleisfiilikset, että odotan innolla.

Kehittäjä: Dontnod Entertainment
Julkaisija: Capcom
Tulossa: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Julkaisu: 7.6.2013
Kotisivu:  http://www.capcom-europe.com
Testaaja: Miikka Lehtonen