Piratismi, moraali ja vapaus osa 1

13.01.2003 14:00 | Muropaketin toimitus | 68

Piratismia vastaan taistelu on jatkuvasti puheenaiheena. Koski se sitten musiikkipiratismia tai pelipiratismia, lopputulos on aina sama: Piratismi tuomitaan muttei sille nähtävästi haluta tehdä mitään. Miksi? Sen vuoksi että asia ei olekaan niin yksinkertainen miltä se kadunmiehestä tai –naisesta tuntuu.

Pelejä kopioidaan yhä enenevissä määrin. Nopeat nettiyhteydet ja vertaisverkkosoftat ovat avanneet uusia tapoja kopioida. Modatulla konsolilla voi myös surutta vääntää piraattipelejä tyhjän CD:n hinnalla. PC:n omistavat konsolipelaajat saavat imuroitua pelinsä suoraan Sharereactorin kaltaisilta sivustoilta valmiiksi CD-formaattiin tallennettuina, mahdollisesti useammalle levylle jaettuna. Riittää siis kun omistat modatun konsolin ja nopean nettiyhteyden, ja piratismin koko kirjo on ulottuvillasi.

PC-piratismiin pätevät samat lainalaisuudet kuin konsolien tapauksessa. Laittomuudet on PC:n tapauksessa jopa vielä konsoleitakin helpompi toteuttaa. Erilaiset kopiointisuojaukset, sarjanumerot ja –koodit, online-rekisteröinnit… kaikki täysin turhia! Kumma vaan ettei ohjelmistoteollisuus ole tätä ilmiselvää asiaa vieläkään tajunnut.

Lisenssikoodeja saa netistä erilaisten keskustelupalstojen kautta lapsellisen helposti. Useimmissa piraattiohjelmissa on levyllä valmiina kansio, joka sisältää kräkin jolla suojaukset murretaan, tai sitten sopivan lisenssikoodin sisältävä tekstitiedosto. Online rekisteröinti on yhtälailla vitsi, Windows XP oli ehtinyt olla markkinoilla pari viikkoa kun siihen sai jo koodeja, jotka syöttämällä rekisteröinnin sai kierrettyä. Ja siitä huolimatta käyttöjärjestelmäpäivitykset tulevat koneelle moitteettomasti. Mutta mitä minä näistä jorisen, kaikkihan tuon tietävät, paitsi nähtävästi itse ohjelmistojen tuottajat, koska edelleen noilla vanhoilla konsteilla piratismia vastaan taistelevat.

LAKI VASTAAN MORAALI

Monet nuoren polven pelaajat eivät edes tajua piratismin olevan laitonta, ja mikä kaikkein huolestuttavinta, heidän vanhempansa kopioivat lapsilleen kavereilta tai kirjastosta lainattuja pelejä ja ohjelmia jopa työpaikoillaan, jos polttavaa asemaa ei satu kotona olemaan. Ja kuitenkin pohjimmiltaan vastuu lapsen pitämisestä kaidalla tiellä on ennen muuta juuri vanhemmilla. Jos esimerkkiä ei näytetä…

Idealistinen ajatus: Jos ihmiset ymmärtäisivät piratismin moraalisen vääryyden, ei ns. pakkokeinoja tarvittaisi. Sama pätee muuhunkin elämään: Jos lapsi ampuu 10 koulutoveriaan, syy ei suinkaan ole siinä että ase sattui lojumaan pöydällä, vaan siinä ettei lapsi ymmärrä tappamisen olevan väärin! Eli vastaus ei suinkaan ole pakottaa lukittava asekaappi joka kotiin.

Ihminen ei ole lähellekään niin viisas eläin kuin se itsestään kuvittelee. Niinpä pelkkä terveeseen järkeen ja moraaliin luottaminen olisi vain kaaoksen alku, eikä suinkaan utopia jossa internet-sukupolvi saisi rauhassa tuoda ajatuksiaan ja näkemyksiään julki ja jossa onni ja vapaus kukoistaisi. Lain keinot ihmisiltä puuttuvan moraalin paikkaajana koetaan usein vain haluksi rajoittaa ihmisten vapautta.

Toisaalta, ihmiset niitä lakejakin tekevät ja lakien olisi oltava johdonmukaisia ja ennen kaikkea maailmanlaajuisia internetiä koskevissa kysymyksissä. On maita joissa internetiä rajoitetaan ja isoveli valvoo ja se mielletään pahaksi asiaksi. ”Rajoittaminen” ei kuitenkaan tässä yhteydessä ole se paha asia, vaan se ettei rajoittaminen ole joka paikassa samanlaista! Joku kultainen keskitie täydellisen vapauden ja hallitun sensuurin välille olisi löydettävä.

Voi olla että asiat ovat vielä nykyisessä kehitysvaiheessaan olevalle ihmiselle liian vaikeita; koska ihmiskunnan moraali ja viisaus ei vielä nykypäivänä tee tietyistä asioista itsestään selviä, niitä jouduttaisi pohtimaan ja vänkäämään liian kauan, joten on oman mukavuudenhalun vuoksi päätetty olla aloittamatta koko hommaa.

EHDOTUKSIA JA TYRMÄYKSIÄ

Kun ongelmaan hakee vastauksia, saa useimmiten ainoastaan arvostelua siitä miten ongelmaa EI pitäisi hoitaa. Harvalla on ehdotus miten se PITÄISI tehdä. On helppo arvostella muiden tekemisiä kun ei itse joudu ottamaan vastuuta mistään.

Musiikkibisnes on piraattiongelmien tonkimisessa pisimmällä. On käytetty kasettimaksua jonka luonnollinen jatke – kun kopiointi siirtyi kasetista CD.lle – tyrmättiin medioissa laajalti. Mitään todellisia vaihtoehtoja oikeudenhaltioiden korvauksiin ei esitetty. Ainoastaan ajatuksia kopiointisuojauksista, jotka kaikki tietävät turhiksi. Ja nimenomaan IT-media oli kovimpia suojausten perään huutajia. Luulisi heidän tietävän…

Sitten kun musiikkilevyihin tehdään suojauksia, niin aletaan poraamaan kuinka siinä loukataan yksilön vapautta ja mahdollisuuksia. Ja jälleen: Ei mitään vastaehdotuksia! Tai sentään jotain, ”levyjen pitäisi olla halvempia ja niitä pitäisi saada internetistä…” Eli logiikka menee näin: Jos johonkin ei ole varaa, niin se on liian kallista, jolloin se on oikeus varastaa. Länsimaatkin näemmä haluavat oppia jotain venäjältä, ettei aina menisi toisinpäin.

Keskusteluilmapiiri on mitä parhain kun toinen osapuoli istuu mukavasti nojatuolissaan ja huutaa: ”ei se käy… ei sekään käy… no ei se ainakaan…” Kaikki yritykset ohjata ihmiset pois piratismin tieltä huonontavat AINA väistämättä jonkun osapuolen asemaa. Ja jos mihinkään myönnytyksiin ei haluta millään taholla ryhtyä niin ongelmat jatkuvat tällaisena hamaan tulevaisuuteen asti.

Sitten kun pelimarkkinoilla on vain yksi suunnattoman suuri pelitalo joka suoltaa ulos mitä sattuu viitsimään, ja ihmisten on pakko ostaa sitä hinnalla millä hyvänsä koska muutakaan ei ole. Tai kun maailma on täynnä tusinapoppia jossa kaikki kappaleet kuulostavat toisiltaan, koska ne on tuotettu tarkkaan harkitun rahan tulon maksimoivan kaavan avulla. Siinä vaiheessa täydellistä vapautta ja avoimuutta halajava internet-sukupolvi herää ja alkaa vapauden nimissä vaatia vaihtoehtoja ”sanelupolitiikalle”. Onko pakko odottaa sinne asti?

SUURIN PERKELE?

Hassua tilanteessa on se, että maailma on pullollaan paljon suurempiakin vääryyksiä kuin se saako ihminen kopioida ostamansa levyn omaan käyttöönsä. Kukaan ei ihmettele sitä miten Suomi aikoo paheisiin perustuvan verotuksensa järjestää sitten kun sen on PAKKO yhtenäistää esim. alkoholipolitiikkansa muun Euroopan tasolle. Tai sitä kumpi loppuu ensin, Bushin rahat vai Saddamin suosio? Tai jauhetaan siitä joutuuko taksiautoilija maksamaan 20 Euroa vuodessa tyhjästä! Joudunhan minäkin maksamaan veroja kehitysapurahastoon ilman että minulta kysytään haluanko käyttää rahani siihen. Tai kuten eräs kolumnisti kirjoitti vuosia sitten: Mitenhän olisi käynyt jos olisi mennyt hakemaan pankista 50 000mk sillä perusteella että: ”se on sama summa jolla olen tukenut pankkeja laman aikana. Eli hakisin nyt omat rahani takaisin kun tulikin tarve ostaa uusi auto itselleni enkä haluakaan käyttää niitä pankkitukiin”?

Vero! Sitä ei kukaan julkisesti kyseenalaista, koska saattaisi vaikuttaa tyhmältä; kyllähän jokainen älykäs ihminen tietää että verot on pakko kerätä, eikö? Miksei erilaisista tekijänoikeuksista menetettyjä korvauksia voitaisi kerätä veroluontoisesti kaikilta, huolimatta siitä käyttääkö kukaan Tommi Tabermannin runoja, Tomb Raideria tai Sibeliusta. Kaikilta otettaisi vähän yhteisen edun nimissä. Ai eikö? No ei tietenkään, sehän olisi jotain aivan uutta ja mullistavaa.

Muutamia vähemmän ”moderneja” varteenotettavia vaihtoehtoja on kyllä olemassa, mutta niistä yhtäkään ei tunnuta haluttavan toteuttaa. Syynä ei ole pelkästään asian monimutkaisuus tai todistamisen vaikeus, vaan useimmiten lyhytnäköiset neljännesvuosikatsaukset ja pörssikurssit. Siinä ei piratismi paljon haittaa jos kirjanpitäjä painaa päälle.