Assassin’s Creed IV: Black Flag – täysin purjein Karibialla [osa 2]

Loppukuusta saapuva Assassin’s Creed IV luo peliruuduille merirosvojen aikakauden tavalla, jota pelaajat eivät ole aiemmin vielä nähneet. Koko Karibia, täynnä kaikenlaista tutkittavaa. Autioita saaria, aarteenetsintöjä, sukellettavia aarteita ja uponneita laivoja, kyliä ja kaupunkeja, salakuljettajien tukikohtia, linnakkeita, kalastusta ja metsästystä, jahdattavia saattueita…

Ja kun takaa puhaltaa hyvä tuuli ja tuopissa on päivän rommiannos, mitä merimies voisi enää toivoakaan?

Meri, toinen kotini

Meri. Elävä, sininen peto, jota voi rakastaa ja jota voi vihata. Ja voi miten kauniisti se onkaan Black Flagissä toteutettu. Näin upeaa, uskottavaa merta en ole nähnyt edes purjevenesimulaattoreissa tai Ship Simulatorissa. Jos purjehtiminen oli Assassin’s Creed III:ssa kivaa, nyt se on upeaa.

Miksi näin? Nnnnoh. Merin mallinnukseen on panostettu. Aallot, tuuli, laivan käyttäytyminen. Ne ovat niin nautinnollisia. Matkantekonopeudessa Jackdawin kiitäminen meren halki on kamerakulmineen kuin elokuvassa. Laivan keula nousee aallonharjan päältä, painuu alaspäin ja kyntää suuren aallon sisään, syöksyen esiin sen toiselta puolelta. Vesi pärskyy laivan keulan päälle. Purjeet hakkaavat tuulessa, täyttyvät ja pullistuvat kun tuuli tarttuu niihin uudelleen, työntäen kuvankaunista laivaa eteenpäin kohti päämääräänsä. Miehistö laulaa merimieslauluja ja kiipeilee mastoissa tai kuljeskelee kansilla tehtäviään suorittaen. Meikäläisen kaltainen herkkämieli tuli välillä liki surulliseksi, kun matka olikin päättymässä ja laiva lipuu kohti satamaa.

Kyllä. Tämä on elämys. Upeaa ja tunnelmallista. Olen myyty.

Ja kuten aiemmin GamesCom-ensikosketuksessa mainitsin, PS4 ja Xbox One tarjoavat aikanaan hienomman merielämyksen kuin nykykonsolit. Uusissa koneissa kun merelliseen fysiikkaan ja ulkoasuun on voitu pistää enemmän prosessorisyklejä.

Seilaamisen ohessa Karibialla riittää tekemistä, sillä tärkeintä ei ole pelkkä matka, vaan myös määränpäällä on merkitystä.

Mitä haluaisit tehdä tänään?

Pelätty merirosvokapteeni Mustaparta kysyy: voiko tämä herra tarjota teille rikkauksia, saaliita?

”Oli aika kun minä olin näiden merien pelätyin seilori, mutta tämä nuorukainen… Hän elää kaaoksesta!”

No, en minä nyt ihan niin paha ole, mutta kyllähän pikku toiminta aina välillä maittaa.

Pelin alkuvaiheet ja tarinan pohjustus kestää toki aikansa, mutta eräässä vaiheessa pelaaja nousee oman laivansa kannelle ja miettii tilannetta. Tässä sitä nyt ollaan ja heti pitää tehdä vaikeita päätöksiä, sillä laiva tarvitsee upseerit – eivätkä merirosvotkaan ole niin tasa-arvoisia, että musta kapteeni voisi jakaa komentoja. Mutta kyllä se siitä – sitten vain tutkimaan miten surkea tilanne oikeastaan onkaan. Laivan varastot ovat vähissä, alus tarvitsee huoltoa, tykit ovat surkeassa kunnossa ja varusteet mädät.

Siitäpä sitten upea seikkailu alkaakin pikkunäpertämisellä, kun ensin yritetään saada perusasiat kuntoon. Metsästetään elukoita pikkusaarilla ja silleen. Ihan toimivaa tämä ja metsästystehtäviäkin väritetään pikku haasteilla, kuten yritäpä napata kissapeto puusta loikkaamalla. Näistä saatavat raaka-aineet voidaan hyödyntää pelisarjalle tutussa näpertelytilassa, jossa raaka-aineista valmistetaan tarvekaluja omaan käyttöön tai myyntiin.

Mutta miehistö ja kapteeni haluavat vähän viihdettä. Mennäänpä siis brittiläiseen Nassaun röttelösiirtokuntaan. Siellä on tarjolla paitsi rommia, myös viihdettä ja tehtäviä. Jo ensimmäinen pikku kylä tarjoilee täyden pikku kattauksen tehtäviä, joissa voi päästää hengiltä jotain paikallisia räyhähenkiä, suunnata merelle joidenkin laivojen perään ja miehistöönkin saa täydennystä.

Britit ovat näet kovia kurinpitäjiä ja maa- ja merirosvot pääsevät helposti killumaan köyteen. Edward voikin asettua järjestysvaltaa vastaan ja pelastaa tuomittuja teloitukselta, jolloin nämä liittyvät laivan miehistöön.

Alushan kun ei liiku ilman miehistöä, ja välillä äijiä kuolee taisteluissa, välillä heitä tarvitaan muihin tehtäviin. Lisää porukkaa voikin värvätä paitsi kaappaamistaan laivoista, myös monilla muilla keinoilla.

Ja siitä se merellinen seikkailu hiljalleen jatkuu ja avartuu. Haasteita riittää. Pelaaja voi esimerkiksi vallata suurvaltojen linnoituksia käymällä ensin laivallaan tykistötaisteluun kiinteitä linnoitteita vastaan. Jos ne saa murrettua, sittenpä lasketaan maihin valtausjoukko ja taistellaan tie linnakkeen ytimeen ja nujerretaan komentaja. Valtauksesta saa palkintona tarkempia tietoja alueesta ja tietenkin sydäntä lämmittää, kun merirosvojen vapaavaltion lippu liehuu taas uudella alueella. Näin sitä uutta Karibiaa rakennetaan, ja jos oikein siltä tuntuu, niin pelaaja voi pelisarjasta tuttuun tyyliin myös sijoittaa paikallisiin kaupunkeihin rahoittamalla telakoiden, kauppojen ja muiden bisnesten toimintaa. Eikä pidä unohtaa oman salaisen tukikohdan koristelua! Kyllähän nyt salaiselle saarelle rakennetussa kartanossa täytyy olla aikansa upeimpia taideteoksia!

Meritaisteluissakin riittää niin jännitystä kuin valinnanvaraa. Rosvotuttaako? Kenen kimppuun kävisi? Missä on hyvä saalis, kivalla lastilla, ei liikaa saattajia? Pelaaja voi jahdata kohteita sekä erillisten tehtävien kautta että muutoin tunnettujen parempien saaliiden perässä, mutta merta voi myös haravoida satunnaisesti, tutkien nähtyjä aluksia kaukoputkellaan. Ja kun jokin näyttää hyvältä, niin sitten vain kimppuun.

Mitään purjelaivamaista simulaatiota tosin meritaisteluista ei kannata odottaa. Kaikki on nopeutettua ja helpotettua niin, että alukset pyörähtelevät varsin ketterästi ja kätevästi. Liikehdinnässä on toki massaa ja inertiaa, mutta ei likimainkaan todellisen aluksen vertaa. Toimii silti. Taisteluissa on myös mainiota haastetta, sillä tykit täytyy tähdätä itse, mitään automaattitykittäjää ei ole. Ja merenkäynnissä tähtääminen on joskus hyvinkin haastavaa, laivojen kallistellessa ja kohteiden kadotessa suurten aaltojen taakse.

Eikä pelkkä kohteen silmitön tykittäminenkään ole järkevää. Sehän uppoaa, jos liikaa ampuu! Mistä sitten päivän saalis? Veikeä piraatti nikertää kohdetta niin, ettei se pääse karkuun ja koettaa saada aluksen rampautettua niin, että sen voi entrata. Ja sitten mennäänkin oikein legendaaristen piraattileffojen jalanjäljille ja kivutaan vihollislaivaan valtaukseen. Valtaus itsessään on sinänsä perinteistä Assassin’s Creedin taistelua, mutta hyvin rajoitetussa, kiivaassa ja erikoisessa ympäristössä. Harkintaa on syytä käyttää, sillä hätäilijälle voi tulla helposti pataan.

Laivoja muuten kaapataan muustakin syystä kuin vain niiden lastin takia. Aluksista voi värvätä miehistöä, niitä voi purkaa ja käyttää tarvikkeita oman aluksen korjailuun – ja lähettää ne pelin taustalla pyörivään metapeliin, Kenway’s Fleetiin.

Kenway’s Fleet näyttäisi korvaavan assassiinikillan pyörittämisen, eli sen sijaan että assassiineja lähetetään tehtäviin, tässä laitellaankin kauppalaivoja toivottavasti tuottoisille matkoille. Mitä kokeneempi Edward on, sitä enemmän aluksia hänen kauppalaivastossaan on. Aluksille avautuu hiljalleen uusia kauppareittejä, joista osa on tuottoisampia, osa turvallisempia ja niin edelleen. Siinäpä sitten piraattikapteeni jännää, että ryövääkö joku muu hänen kauppalaivansa.

Kauppalaivaston operointiin on liitetty myös hieman diplomatiaa ja meininki vaikuttaa ihan kiintoisalta, etenkin kun laivojen liikkumisia voi seurata hallintoruudusta reaaliajassa. Siellä ne menevät ja keräävät kassiini massia.

Suurempien linjojen lisäksi pelistä aukeaa ajan mittaan muitakin pikkupuuhasteltavia, kuten merelliset metsästysosiot ja sukeltelu. Oli sitten mitä mieltä tahansa valaanpyynnin moraalisuudesta nykyajassa, niin vielä tähän maailmanaikaan se oli osa merenkävijöiden elämää ja hyvä tapa hankkia evästä ja arvokkaita raaka-aineita. Helppoa se ei ole silti nytkään, sillä pelaajan täytyy ensin löytää alue jossa valaat porskuttelevat ja sitten jahdata jaloja eläimiä pienillä veneillään harppuuna kädessään.

Valaanpyynnissä on jotain kummallisen lumoavaa, sillä vaikka se onkin tarinankerrontaan nähden täysin irrallista puuhaa, sopii se teemaltaan hyvin pelin merelliseen henkeen.

Sen sijaan sukellusosiot ovat paljon ärsyttävämpiä. Ne toimivat sinänsä teknisessä mielessä hyvin, mutta etenkin tarinaan nivotut sukellustehtävät omaavat ärsyttäviäkin piirteitä ja jopa kiusaavat pelaajaa. Ihan kuin hapen loppuminen ei pelottaisi koko ajan, on sukeltelutehtäviin ängetty ylimääräistä jännitystä ja draamaa, joka pistää välillä oikein vihaksi. Eivät nämä jännäilyt peliä tai sukelteluosioita kaada, mutta ilmankin olisi pärjätty.

Mainittakoon lyhyesti myös laivan tuunaus. Jackdaw on kiva laiva, mutta kuten alussa mainitsin, aika romu. Niinpä yksi merkittävä osa peliä on laivan korjailu ja varustaminen. Aluksen runkoa voi vahvistaa ja panssaroida. Mastoihin voi ripustaa paremmat purjeet. Tykkien määrää ja kaliiberia kohentaa. Keulaan ja peräänkin saa kanuunoita ja vähän ovelampaan tykitykseen kranaatinheittimen. Tykkeihin voi hankkia erilaisia ammuksia, ammusvarastoa ovi laajentaa ja takaa-ajotilanteisiin varautua tulitynnyreillä. Toisin sanoen, aluksen kestoa ja taistelukykyä voi kohentaa monipuolisesti ja ulkoasuakin voi tuunailla omaan makuun sopivammaksi.

Merirosvon moraali

Pelin edetessä tapahtumat kasvavat, muuttuvat ja värittyvät. Pelaaja törmää historiankirjoista tuttuihin hahmoihin, ehkä ihan huomaamattaan. Tarina ja keskustelut pursuavat ilahduttavan paljon viittauksia todelliseen maailmaan, vaikka varsinainen ydintarina meneekin Assassin’s Creedien tapaan historian hämärillä rajamailla. Totta ja tarua sekoitetaan maukkaasti – ja voi pojat, se meriseikkailu. Se on kivaa.

Siinä samalla pelaajaa sekä viihdytetään että avataan historiaa. Merirosvojen ydinjoukon haaveita ja visioita on ripauksen romantisoitu, mutta taustalla piilee totuus. Vaikka heidän tavoitteensa ei todellisessa historiassa ollut niinkään vapautta ja tasa-arvoa korostavan oman valtion perustaminen, sellainen sinne silti syntyi. Sitä peilataan pelissäkin, nousuineen ja laskuineen. Miten käy, kun unelma toteutuu? Enkä kun se ei toimikaan toivotusti? Mitä kun paratiisin ytimeen hiipii mato ja mätä leviää? Kuinka kansa suhtautuu, entä johtajat? Unelmilla ja ongelmilla rakennetaan jännitteitä ja tavoitteita, joiden lomassa pelaaja porskuttaa ja rakentaa omaa tarinaansa.

Oman tarinan sävyt voivat toki olla itse pelaajalla kullakin hyvinkin erilaisia. Joku rosvoaa kaiken mitä meren pinnalla liikkuu. Joillakin on tiukka moraalinen koodi, jonka mukaan kohteet valitaan. Kuin todellisuudessakin. Vaikka pelaaja liikkuu suurvaltojen politiikan ulkopuolella, lähestyy itse kukin peliä ja Karibiaa omine ajatuksineen ja näkemyksineen. Millainen moraalinen koodi sinussa on sisäänrakennettuna?

Sitä päästän selvittämään loppukuusta. Mutta tähän mennessä suurin osa nähdystä, kokeillusta ja kuullusta on vahvaa plussaa, joten Assassin’s Creed IV: Black Flag tullee olemaan meikällekin yksi vuoden tärkeimmistä peleistä. Ei vain siksi, että tykkään purjelaivoista, vaan myös siksi, että se tuntuu pirteämmältä ja kiinnostavammalta kuin Assassin’s Creed III.

Yhtä asiaa vain pitää vielä toivoa: toivottavasti Black Flagin myyntiversion testaus on tehty AC III:sta paremmin. Sillä mitä pidemmälle kolmosta pelasin, sitä enemmän ja nolompia bugeja siinä oli. Ubisoftin pitäisi nyt vakuuttaa Q&A-osastollaan, että AC III:n bugien takia pelaamisensa kesken lopettaneet saataisiin palaamaan ruotuun.

Lue myös: Assassin’s Creed IV: Black Flag – iso ei Disneyn kiiltokuvapiraateille [osa 1]

Assassin’s Creed IV: Black Flag

Tekijä: Ubisoft

Julkaisija: Ubisoft

Tulossa: PC (22.11.2013), PlayStation 3 ja Xbox 360 (29.10.2013), Wii U (22.11.2013)

Tulossa: PlayStation 4 (22.11.2013), Xbox One (22.11.2013 paitsi Suomessa 2014)

Pelaajia: 1, 2-? (internetissä)

Pelin kotisivu: http://assassinscreed.ubi.com

Jukka O. Kauppinen

Lisää aiheesta

Assassin’s Creed III (PC, PS3, Xbox 360)

Assassin’s Creed III: Liberation (PS Vita) 

Assassins Creed Revelations (PC, PS3, Xbox 360)

Assassin’s Creed: Brotherhood (PC) 

Lue myös

Kerbal Space Program – indiepelien aatelia

Thief-ensikosketus – Garrett palaa varjoihin [osa 1]

Tähtiretki sieluttomaan rahastukseen – Star Trek trekkien silmin

Wasteland 2 –ensikosketus – kaikkien ydintuhoseikkailujen esi-isän pojan paluu