Battlefront.com kauppaa strategiapelejään guerillataktiikoilla

Guerillajulkaisijat ovat pelialan kapinallisia, vaihtoehtojulkaisijoita, pelien vastine alternative-muusikoille. Kaupallisuuden ja suurten rahavirtojen keskellä guerillat keskittyvät tekemään pelejä, joita he itse haluaisivat pelata.

Guerilla julkaisee ja myy pelinsä mieluiten itse. Guerillajulkaisija ei nöyristele pelitalojen oikkujen edessä. Sisältö määrää tahdin – ei tuottajan oikut tai julkaisijan painostus. Samalla asiakkaiden toiveita kuunnellaan ja noudatetaan, sillä usein asiakkaat voivat olla suorassa yhteydessä pelitekijöihin jo kehitysvaiheessa.

eDome esittelee tämän päivän tärkeimmät guerillajulkaisijat. Vuorossa on etenkin Combat Mission-peleillään mainetta saavuttanut Battlefront.com.

Battlefront.com

Yhdysvaltalainen Battlefront.com on eräässä mielessä koko guerillaliikehdinnän esikuva. Yhtiö oli ensimmäinen, joka kirjasi julkisesti toimintasuunnitelmakseen toimimisen virallisten pelikanavien ohi ja pyrki mahdollisimman läheiseen yhteistoimintaan asiakkaidensa kanssa. Battlefrontin taival onkin ollut menestyksekäs – julkaisuja on harvassa mutta laadusta sopisi monien suurempienkin julkaisijoiden ottaa mallia.

Yhtiön peruslinjana onkin ollut ehdoton tinkimättömyys ja jämpti mielipide siitä, millainen peli on hyvä. Kaikkia ei tarvitse miellyttää, ei etenkään pelimaailman suuria massoja. Pelit tehdään siksi, että aihe on itselle rakas. Yleensä tekijöiden lempi peliään, omaperäisyys ja päättäväisyys sen sisällöstä, kohtaan puree myös pelaajiin.

Tämä todistettiin jo Battlefrontin esikoispelillä. Firma teki sotapeleille ”id Softwaret” – mullisti genren. Esikoinen, 90-luvun alusta strategiapelejä suunnitelleen Charles Moylanin hengentuote, Combat Mission: Beyond Overlord yhdisti reaaliaikaista sodankäyntiä vuoropohjaiseen suunnitteluun, äärimmilleen vietyyn todentuntuun ja julmettuun tekoälyyn. Pelaajat ja kriitikot olivat kuin nuijalla lyötyjä. Etenkin suomalaiset retkahtivat täkyyn, sillä Suomeen peliä tilattiin väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin minnekään muualle, jopa enemmän kuin Britanniaan yhteensä. Myöhempien markkinatutkimusten valossa Battlefront päättikin suoda suomalaisille erityishuomiota jatko-osassa, Combat Mission II:ssa.

Julkaisijan talutushihnasta itsenäiseen pelintekoon

Battlefrontin lähtökuopat valettiin jo vuosia ennen yhtiön virallista perustamista, kun muutama pelialan tekijä mietti yhdessä alan kaupallistumista ja pienempien peligenrejen uhanalaisuutta. Aluksi suunnitelmat varautuivat suurempien julkaisijoiden kasvavaan nihkeyteen pieniä kehittäjiä kohtaan ja pelien hyllymyynnin ongelmiin. Pelien levittäminen oli näet aina vain kalliimpaa ja vaikeampaa, kun julkaisijatkin keskittyivät riskien minimointiin. Kehittäjä kantoi kaikki riskit ja sai menestyneestäkin pelistä vain muruset. Niinpä Battlefront päätti siirtyä suoramyyntiin. Steve Grammondin sanoin:

– Suoramyynnissä myymme vähemmän pelejä. Mutta saamme pitää kaikki rahat. Eikä KUKAAN voi ottaa sitä meiltä pois ellemme me tahdo itse antaa. Niinpä riskit ovat paljon pienemmät.

Linja on sittemmin pehmentynyt. Battlefront julkaisi ensin Combat Mission: Beyond Overlordin uutena boksiversiona saksalaisen CDV:n kautta. Tästä rohkaistuneena yhteistyö jatkui myös Combat Mission: Barbarossa to Berlinissä ja Combat Mission III:ssa. Perässä tuli Airborne Assault –pelisarja. CDV kuitenkin hoitaa vain Euroopan levityksen.

– Vaikka suoramyyntimme sujuukin kokonaisuutena hyvin on myyntimme Eurooppaan silti pienempää, kuin mitä uskomme sen voivan olla. Kokemuksemme CDV:stä CM1:n kanssa oli hyvä, ja he tekivät meille hyvän ja reilun tarjouksen myös CM2:n ja 3:n julkaisusta Euroopassa. Niin hyvän, ettemme varmastikaan pystyisi pistämään paremmaksi omalla suoramyynnillämme. Niinpä myös eurooppalaiset pelaajamme hyötyvät, koska pelin saa nyt paljon helpommin. CDV:n kaltaisten julkaisijoiden kanssa työskentely on kuitenkin aina tapausluontoista. Se ei kuulu bisnesmalliimme ja kenties siirrymme jonain päivänä suoramyyntiin myös Euroopassa, kertoo Battlefrontin Martin Turewicz.

Yhtiön toiminta perustuu paitsi mieluisten pelien tekoon myös reiluuteen omia pelikehittäjiä kohtaan. Battlefrontin tuotoista tuntuva osa menee suoraan kehittäjälle, minkä ohella yhtiö tarjoaa heille myös muuta tukea. Näin kaikki osapuolet hyötyvät, kehittäjät pystyvät paneutumaan pelien tekemiseen jopa paremmin kuin suuremman julkaisijan hoivissa – ja pelaajat saavat hyviä pelejä. Combat Missionin ilmestyessä kahdeksi kuukaudeksi mitoitettu painos loppui viikossa ja toinen painos riitti niukin naukin ennakkotilauksiin. Seuraavaksi Strategic Commandin, vuoropohjaisen ja lähes vanhanaikaisen sotapelin, ensipainos loppui odotettuakin nopeammin.

Battlefrontin julkaisut ovat yllättäneet positiivisesti kerta toisensa jälkeen, minkä myös pelaajat ovat palkinneet. Edes tänä päivänä kaiken ei tarvitsekaan olla 3D:llä ja karkilla kuorrutettua, vaan pelaajat näkevät myös pintaa syvemmälle – kun heille antaa mahdollisuuden.

Perässä esiteltävien julkaistujen tuotteiden ohella Battlefrontilla on parhaillaan kehityksen alla laivastosotapelit Dangerous Waters ja Modern Naval Battles WWII at Sea, ilmasotastrategia Down in Flames sekä suuremman mittakaavan sotastrategia Strategic Command 2: Blitzkrieg.

www.battlefront.com

Jukka O. Kauppinen

Combat Mission: Beyond Overlord – Combat Mission II : Barbarossa to Berlin – Combat Mission III: Afrika Korps

Combat Mission mullisti ilmestyessään varsin vanhakantaiset strategiapelimarkkinat. Se yhdisti kerrankin onnistuneesti 3D-grafiikan ja reaaliaikaisuuden strategioiden realistisuuteen ja simulaatiohenkeen. Ulkoasu, 3D, ei ollut päätarkoitus vaan taitavasti hyödynnetty apukeino. Toisen maailmansodan loppupuolen taktisen mittakaavan taistelut länsirintamalla, joukkue joukkuetta ja tankki tankkia vastaan, eivät olleet koskaan aiemmin yhtä kasinkosketeltavia – ja samalla viihdyttävän pelattavia.

Yllättäen suomalaiset ryhtyivät viralliseksi CM-fanikansakunnaksi, mikä palkittiin alkutalvesta ilmestyneessä CM2:ssa. Tällä kertaa pelin teossa oli apuna myös kaksi suomalaista tiimiä, mikä heijastuu muun muassa hämmentävän mainioissa suomalaisjoukkojen äänissä. Aivan – pelissä on mukana myös Suomen armeija. Skenaarioissa päästäänkin mm. puolustamaan Viipuria punakoneen jyrältä ja muutenkin kokemaan siniristilippuun liitettyjä kliseitä – vastaako yksi suomalainen sittenkään kymmentä ryssää? Myönnetään toki, että Suomi on silti vain pieni osa pelin koko skaalaa, joka yltää koko itärintaman sodan alusta 1941 aina kitkerään loppuun saakka, Valtiopäivätalolla 1945.

Sarjan kolmannessa osassa taistelut siirtyivät Afrikan ja Välimeren rintamilla, mutta itse pelimoottori ei tarjonnut enää suuremmin uudistuksia. Panostus onkin nykyisellään sarjan seuraavassa osassa, joka sisältää täysi uuden peliytimen.

Strategic Command: European Theater

Strategic Command yllätti pelaajat varsin veikeällä tavalla. Kevyt, erittäin vauhdikas strategiapeli, veti innoituksensa niin sanotuista ”beer & pretzels”, kaljaa ja rinkeleitä, peleistä. Eli helppo, nopea seurapeli, joka viihdyttää erityisesti kavereiden kanssa pelattuna.

Peli toimii myös erinomaisena yksinpelinä. Koko Euroopan kattava toisen maailmansodan sotanäyttämö muutamassa tunnissa pelattavassa muodossa tyydyttää sotahampaan kutinan paremmin kuin mikään muu. Peliin on yhdistetty erittäin abstraktissa muodossa maa-, meri- ja ilmasota, joista maasota on luonnollisesti se tärkein. Sadattuhannet miehet ja panssarit vyöryvät hiirenklikkauksella. Politiikka kiehuu verhojen takana ja eri maat miettivät suhtautumistaan pelaajan johtamaan akselivaltoihin tai liittoutuneisiin. Teknologian kehitys voi antaa kansakunnalle etulyöntiaseman jollakin kriittisellä sektorilla. Liittyykö Turkki, Espanja tai muut valtiot jommankumman liittoutuman rinnalle – vai vyöryvätkö vihamieliset joukot yli rajojen tekemään päätöksen niiden puolesta? Kuuden vuoden sota iltapäivän aikana muutaman hiirenklikkauksen voimalla – tämä on valtaa!

TacOps

TacOpsin pätevyys sotilassimulaattorina melkeinpä pelottaa. Pelin tekijä on Yhdysvaltain armeijan eläkkeelle siirtynyt majuri, joka päätti tehdä sekä hupi- että hyötykäyttöön soveltuvan simulaation nykyaikaisesta taistelukentästä. Nykyään simulaatio on osa Yhdysvaltain armeijan upseerien vakiokoulutusta ja Battlefrontin myymä versio, TacOps 4, on siitä siviileille kevennetty versio.

Peli kuvaa modernia sodankäyntiä pataljoona- tai rykmentinkomentajan tasolta, elikkä tapahtumia vain johdetaan korkealta antamalla yksiköille peruskäskyjä. Joukot, elikkä tankit, jalkaväki, tykistö ja muut yksiköt, toimivat tämän jälkeen autonomisesti. Pääidea onkin harjoittaa ennen kaikkea pelaajan omia johtajankykyjä.

TacOps on kohtuullisen helppo oppia ja pelata, vaikka vaatiikin melkomoisesti syventymistä. Mutta armeija- ja ammattikäyttölähteisyys näkyvät – peli ei sovellu kuin liki fanaattiselle strategistille, joka hakee suuremman mittakaavan äärirealistista kokemusta. Lisää jännitystä tuo uusimman version 19 pelaajan nettimoninpeli.