UUSIMMAT

BioShock Infinite -ensikosketus: lentävän kaupungin paratiisi (osa 1)

21.02.2013 18:30 | Jukka O. Kauppinen

BioShock Infinite. Joillekin teistä, arvon lukijat, tämä nimi iskee luultavasti jo nyt yhtä kovaa kuin minuunkin. Osa on jo etukäteen täysin vakuuttunut siitä, että Infinite on pelien peli. Toisille tätä täytyy vielä vähän vakuutella. Tulkintoja on toki monia, mutta jos minua ei ole ihan täysin huulesta vedätetty sumujen ja haaveiden sillalla, niin Infinite on minulle yksi tämän vuoden suurista kohokohdista.

Enkä tainnut olla ihan ainoa, jonka toiveet olivat pelin esittelytilaisuudessa korkealla. Lähes kesäiseltä vaikuttava Lontoo houkutteli monikymmenpäisen toimittajalauman ottamaan ensituntumaa vuoden merkittävimpiin lukeutuvasta megapelistä, mutta ilmassa oli pientä salaperäisyydenkin tuntua. Kuvia ja videoita kun ei saanut ottaa missään muualla kuin haastatteluhuoneissa. Se tuntui vähäsen oudolta, etenkin pelistä julkaistut trailerit muistaen. Mutta suotakoon tämän verran mystisyyden häivää 2K Gamesinkin väelle.

Mutta mikä tässä sitten niin viehättää ja odotuttaa? BioShock II oli jollain tapaa jo ”tämä on jo nähty” -tyyppinen uudelleenlämmitelty elämys Rapturen merenalaisessa kaupungissa, jossa kaikki oli jo kertaalleen mennyt ihan päin persettä.  Vaikka se ei pankkia enää räjäyttänytkään, niin ensimmäisen BioShockin valtavaa merkitystä seikkailun ja pelien tarinankerronnan kannalta ei voi todellakaan vähätellä. Ainutkertainen, hämmästyttävä ympäristö ja moniulotteinen tarina loivat pelikokemuksia, joista pystyi nauttimaan ihmeen monella eri tavalla.

Sitten tälle ”tämä on jo nähty” -apajalle saapuu BioShock  Inifinite? Miten se vertautuu edeltäjiinsä ja minne teos suuntaa? Kulkeeko se murenevin savijaloin vai ylväin kyberteräsaskelin? Siitä otamme nyt selvää.

Lennä pilviin, kaupunkini

BioShock  herätti ihastusta ja hämmennystä meren pohjassa sijaitsevan Rapture-kaupungin ainutlaatuisuudella. Infinite aiheuttaa äimistystä eri tavalla. Sillä jos BioShock -pelien teknologinen aspekti oli vielä jotakuinkin jotakuinkin järjellisyyden rajoissa, niin Infinitessä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun teknologia on loikannut aivan omaan, vaihtoehtohistorialliseen suuntaansa. Peli elääkin omassa ja niin kovin ihastuttavassa aikakuplassaan, jossa yhdistyvät vapaamielisesti niin iloinen 1920-luku, steampunk ja pinnan alla väreilevät ihmisryhmien ja poliittisten suuntausten jännitteet.

Ja voi millainen kupla se onkaan. Jos BioShockin varsinainen päähenkilö oli Rapture itse, niin Infinitessä päähenkilömme on myös kaupunki. Taivaalla leijuva kaupunki, Columbia.

Columbian synty peilaa 1800-luvulla syntyneeseen ajatukseen Yhdysvaltain erityisasemasta valtioiden joukossa. Valtioksi, jolla on moraalinen oikeus ja velvoite näyttää muille suuntaa ja ohjata harhailevia valtioita oikealle moraalin, lain ja jumalanpelon tielle. Tarvittaessa väkisinkin.

Taivaalla leijuvan, itsenäisesti matkaavan kaupungin rakentaminen perustui ajatukseen, että rakennetaan upea mallikaupunki, joka esittelee parhainta Amerikan Yhdysvaltojen parhaita saavutuksia ja moraalista ylivoimaa kierrellen maailmalla. Tiedä sitten mistä valtavien rakennusten ja kokonaisten kaupunginosien leijuttamiseen vaadittava teknologia tempaistiin, mutta sehän on vain sivuseikka.

Lopputulos on häikäisevä, kaunis ja mielikuvitusta kympillä kutkattava elämys, joka saa haukkomaan henkeään ihastuksesta ensimmäisellä kohtaamisella.

Iloinen, lentävä kakskytluku 

Voin vain nostaa lierihattuani Columbian suunnittelulle. Pilvikaupunki huokuu vuonna 1912 iloista ja värikästä tunnelmaa, jollaiseen törmää normaalisti vain vanhoissa elokuvissa tai valokuvissa. Hyvin pukeutuneita, kohteliaita herrasmiehiä. Tyylikkäitä ladyjä päivänvarjoineen. Iloisesti temmeltäviä lapsia ilakoimassa vesipostista ruiskuavan veden ääressä. Kauniita Art Nouveau -tyylisiä pikkutaloja, joiden alakerrassa on päivittäistavaroita myyviä kauppoja. Tämähän on kuin iloinen pieni paratiisi.

Voi, tuossahan on pieni huvipuisto! Kojuissa on hauskoja pelejä, joita voi oikeastikin pelata. Ihmiset ovat iloisia ja hyväntuulisia. Kaikki on niin värikästä ja eläväistä. Tämähän on todellinen paratiisi.

Tai olisi, jos aiemmat tapahtumat eivät olisi antaneet hieman makua synkemmistä teemoista. Infinite näet alkaa pelottavissa merkeissä.

Kaikki alkaa majakasta

Sankarimme, Booker DeWitt, on näet entinen Pinkertonin agentti, jonka elämä ei mene ihan putkeen. DeWitt saa kuitenkin vielä yhden mahdollisuuden, ja hänelle annetaan tehtäväksi noutaa suuren maailman jo unohtamasta kaupungista Elizabeth-niminen tyttö. Miksi? Jaa-a. Kuka tyttö ylipäätään on? Jaa-a. Ja mikä ihmeen Columbian kaupunki?

Kerran maailman parrasvaloissa loistanut amerikkalaisen ylivoimaisuuden saavutus on jo lähes unohdettu sen jälkeen, kun lentävän kaupungin jalon olemuksen uumenista paljastui myös sotilaallisempia pyrkimyksiä, joiden väärinkäytösten jälkeen kaupunki sanalla sanoen itsenäistyi ja katosi. Lentävä kaupunki katosi maailman silmistä ja muuttui lähes myytiksi, josta Yhdysvalloissa ei mielellään puhuttu tai kirjoitettu. Mutta sitten eräänä päivänä Columbiasta tulee Bookerille konkreettisen totta.

Vetisissä merkeissä tosin. Peli kun alkaa yllättävällä hatunnostolla ensimmäiselle pelille. On näet mies, meri ja majakka.

Ja mitä on majakan sisällä? Taas mennään tutuilla vesillä. Nyt ei ollakaan menossa ihan tavanomaisimpaan perushourulaan, vaan pelaajalle lyödään ensimmäisen vartin aikana kasvoille niin väkeviä kristillisfundamentalistisia teemoja ja propagandaa, että hui kerrassaan. BioShockissa oli Andrew Ryan, täällä vallitsee Profeetta. Tai ainakin se siltä aluksi näyttää.

”Are you afraid of God? No, I’m afraid of God.”

”Uusi Eeden on viimeinen mahdollisuutenne anteeksiantoon.”

Ennustuksellista? Profetoivaa?

Sitten vähäsen uudelleensyntymää ja tarinassa päästään askel eteenpäin. Columbia avautuu pelaajan eteen kaikkine iloineen, mutta voitko luottaa tähän iloiseen värikkyyteen ja vuoden 1912 kevyeen, optimistiseen hurmaan sen jälkeen, mitä näit edellisen vartin aikana? Voivatko näin erilaiset maailmat, vetinen uskonnollinen kellarihurmio ja paratiisimainen kaupunkielämä, todellakin elää rinnakkain? Jos pelaaja kohtaa jo alussa näin ristiriitaisia viestejä, mitä onkaan luvassa myöhemmin?

Sanottakoon tässä kohtaa eräs asia: vaikka tämä ei ole Rapture, vaikka täällä ei ole pikkusiskoja tai isukkeja, niin minulle tämä oli silti BioShock. Sillä BioShock  ei ole vain rappeutunut kaupunki meren pohjassa, se on enemmänkin laajempi teema, lähes filosofia. Se on paitsi arkkitehtooninen näkemys ja science fictionin suurisuuntaista lentoa, myös ajatuksia ihmiskunnasta, korkeuksia tavoittelevista ajatuksista, politiikasta ja ihmisen syvimmästä olemuksesta.  BioShock  on myös riipaisevan analyyttista tulkintaa väkevistä visioita, kauniin pinnan alla kyteviä pimeämpiä ajatuksia ja ihmisryhmien välisiä konflikteja. Jos kurottelemme liian korkealle, miten alas voimme pudota?

Infinite onkin jotain aivan erilaista aiempiin BioShockeihin verrattuna. Silti se on sitä samaa. Ei tarinallisesti eikä maailmankatsomukseltaan. Mutta teemat ja henkinen tyyli tuntuvat tutuilta heti alusta lähtien. Ja pian myös toiminta.

”Just that the city flies doesn’t mean it hasn’t got its share of fools.”

BioShock Infiniten tarina jatkuu toisessa osassa…

Lue myös: BioShock Infinite -ensikosketus: Paratiisista on vain askel helvettiin (osa 2) 

 

Bioshock Infite

Tekijä: Irrational Games

Julkaisija: 2K Games

Tulossa: PC, PlayStation 3, Xbox 360 – 26.3.2013

Pelin kotisivu: http://www.bioshockinfinite.com

Jukka O. Kauppinen

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Mistä on BioShock Infinite tehty, mietin.

”Ihmeistä, militarismista, syrjinnästä ja seikkailuista”, voisin vastata itse itselleni. Mutta jätän sen ensikosketukseen, kunhan pystyn kirjoittamaan jutun loppuun. Päästetään ensin Shawn ääneen.

Lue juttu: BioShock Infinite – haastattelussa pelisuunnittelija Shawn Elliot (1-4)

 

Lue myös

BioShock Infinite – haastattelussa pelisuunnittelija Shawn Elliot (osat 1-4)

Creative Sound Blaster Z – häpeilemättömän loistava äänikortti

Crysis 3 -ensikosketus – seitsemän ihmeen nanoviidakko

Crysis 3 -haastattelu – huippukehittynyt predator ja jousi [1-3]

Dead Space 3 -ensikosketus – sukellus ihmissydämen synkimpiin sopukoihin

Tomb Raider -ensikosketus osa 2: syöksy ahdistuksen kuiluun, nouse kohtaloosi

U-Boat Leader (lautapeli)

Warface – kasuaalin hardcorea nettiräiskintää melkein ilmaiseksi

 

Muropaketin uusimmat