Europa Universalis: Rome vie pelaajat Rooman valtakunnan aikakauteen

17.12.2007 18:41 | Jukka O. Kauppinen

Paradoxin Europa Universalis -strategiapelit lähisukulaisineen ovat laajan ja innokkaan pelaajakansan lempipelejä. Niiden vaihtoehtoiset maailmat ovat niin ihastuttavan lähellä todellisen maailman ja historian tapahtumia, silti pelaaja voi jättää tapahtumiin ja maailmanhistoriaan oman rautaisen nyrkkinsä jäljen. Haluatko muuttaa maailmaa? Se onnistuu.

Vaikka historia onkin Paradoxille tuttu aihe, niin Rome on silti tälle ruotsalaiselle pelitalolle uusi aluevaltaus. Yhtiö kun ei ole koskaan mennyt näin kauas historian uumeniin. Miten Rooman valtakunnan kasvun ja suuruuden aika sopii historialliseen, järkälemäisen mittakaavan strategiaan?

eDome oli paikalla silmä ja sulkakynä tarkkana, kun Paradox esitteli uutta peliään ensimmäistä kertaa lehdistön edustajille.

Vallan kahvaan

Europa Universalisien, Hearts of Ironin ja muiden Paradoxin historiallisten strategioiden ystäville Romenkin perussysteemi on tuttu. Tarjolla on reaaliaikaisesti etenevä strategiapeli, jossa pelaajalle tarjotaan valtava hiekkalaatikkomaailma leikkikaluksi. Vaikka pelin nimi onkin Rome ja Rooman valtakunta on tietysti ajanjakson valinnasta johtuen nostettu puujakkaralle, niin peli ei silti rajoitu pelkästään Roomaan.

Parhaaseen Paradox-tyyliin pelaaja voi ottaa ohjastettavakseen minkä tahansa pelin eri skenaarioiden kuvaaman valtion, kansakunnan tai heimon. Esimerkkejä suuremmista pelattavista valloista ovat muun muassa Babylonia, Egypti, Karthago ja Makedonia. Kun skaalassa mennään alaspäin, niin mittakaavan alapäästä löytyy muun muassa pieniä gallialaisia ja kelttiläisiä heimoja. Ei muuten mene varmaan kauaa, kun joku puukottaa peliin yhden pienen gallialaisen kylän, joka päättääkin lähteä valloitusten polulle…

Vanhimmillaan peli alkaa ennen puunilaissotia, kun Rooma on yhä vain paikallinen mahtivaltio Italiassa. Mutta jos Rooma pelaa korttinsa oikein, voi Roomasta kasvaa globaali suurvalta. Ainakin leikisti.

Pelaajan tärkein tavoite on tietysti johdattaa valtionsa suuruuteen, mutta sehän ei ole välttämättä mahdollista kaikilla valtioilla. Joskus pelaajalle on henkilökohtainen voitto jo pelkästään se, että vastaan tulevat kivet eivät kaada ojaan vaan valtio pysyy hengissä vuosikymmenestä ja -sadasta toiseen suurempien valtioiden puristuksessa. Kyllä paikallisena mahtinakin öllöttely voi olla tyydyttävää.

Uutta putkeen

Vaikka Romen olemus onkin periaatteessa tuttu, on pelissä paljon uutta. Se tietysti käyttää Europa Universalis 3:n modifioitua ja modernisoitua pelimoottoria, jossa on kuitenkin ehkä vain sellaiset viitisenkymmentä prosenttia yhteistä Paradoxin aiempien historiapelien kanssa. Tavaraa ei ole imuroitu mistään tietystä Paradoxin pelistä, vaan Rooma-teemaan sopivia ideoita on napsittu eri peleistä ja loput 50 % on tehty alusta alkaen uusiksi.

Päällisin puolin peli tietysti räväyttää uusituilla visuaaleilla ja 2d/3d-grafiikan sekoituksella. Vanhakantainen pelaaja tykkää katsella maailmaa kiertoradalta avaruushaukan silmin tyylikkään 2d-kartan kautta. Mutta jos haluat meininkiin modernia tyylikkyyttä, niin karttaa voi myös zoomailla ja käännellä.

Vaikka Rome onkin RTS-strategiapeli, niin tämä termi ei ole tässä tapauksessa aivan yhtä tuomitseva kuin pahimmissa naksuissa. Peliaikaa voi nopeuttaa ja hidastaa pelaajan omien reaktioiden mukaisesti, minkä lisäksi ajankulun voi pysäyttää käskyjen jakamisen ajaksi. Näin kenellekään ei tule tuskanhikeä

Entäpä sisältö itse? Mitä pelistä löytyy? No, ainakin historiaa niin maan perusteellisesti. Pelialue on mitoitettu Rooman historiallisen valtakunnan mukaisesti niin, että kaikki Rooman hallitsemat alueet löytyvät. Lisäksi Rooman rajojen ulkopuolelta on huomioitu sen verran naapurimaita, että pelaajalle löytyy haastetta ja uhkia. Esimerkiksi germaanit ovat ainainen uhka, kun taas tarpeeksi pitkälle itään suunnattaessa ovat Babylonialaiset potentiaalinen kilpailija.

Pelin tilanteet ja tapahtumat ovat jossain määrin historiallisia tai ainakin mahdollisia. Siinä missä Paradoxille on ollut vielä suhteellisen helppoa kerätä tietoa toisen maailmansodan tai lähivuosisatojen historiasta, niin Rooman valtakauden valtioista on tietoa jouduttu etsimään tosissaan. Roomasta itsestään on tarjolla runsaastikin informaatiota, mutta monet pienemmät valtiot ovat hiipuneet historian lehdiltä, joko itsestään tai kilpailijoiden toimesta. Peliin on kuitenkin pystytty rakentamaan potentiaalisia tapahtumaketjuja, jotka ovat joko historiallisia tai ainakin riittävän uskottavia. Vallankaappaukset, mullistukset ja sisällissodat voivat muuttaa valtioiden karttaa yllättävilläkin tavoilla.

Lisäksi sivistysvalloilla on niskassaan ikuinen barbaarien uhka. Nuo ilkiöt, jotka tunkevat sivistyneen maailman kartalle karuista oloistaan, voivat tehdä elämän todella ilkeäksi. Joskus germaaniheimot päättävät kokeilla voimiaan, joskus barbaarilaumat hyökyvät Ukrainan suunnalta tai Afrikasta. Mokomat vandaalit.

Kysyimme onko peli historiallisesti tarkka. Johan Andersson, pääsuunnittelija, vastasi:

– Se on historiallisesti mahdollinen – ei tarkka. Eri skenaarioiden alkutilanteet ovat tarkkoja. mutta pelaajien ja tekoälyn päätökset vievät tapahtumia eri suuntaan.

Lisäksi Johan täsmensi, että pelissä ei ole minkäänlaista historiallista kampanjaa.

– Se ei olisi mahdollista. Pelissä historia lähtee ensimmäisten päätösten myötä eri suuntiin ja haarautuu. Olisi mahdotonta esittää siinä yhtenäistä tarinaa tai järkevää kampanjaa.

Poliittista juonittelua pinnan alla

Tuttuun tapaan pelaajille tarjotaan paljon informaatiota, mutta se on kuitenkin selkeästi hallittavissa. Erilaiset menut viestivät pelaajalle tietoja hallitusti ja loogisesti. Näpertäjä voi viihdyttää itseään niiden parissa, kun taas pinnallisempi pelaaja voi jättää ne pääsääntöisesti huomiotta.

Käytännössä pelin hallinta tapahtuu kolmella tasolla. Ylimmällä tasolla pelaaja kontrolloi aivan kaikkea ja silmäilee valtakuntaansa yleistasolla. Provinssitasolla voit vaikuttaa suoraan eri läänityksiin ja soturitasolla pelaaja hallinnoi armeijoitaan.

Pelaaja siirtyy provinssitasolle yksinkertaisesti klikkaamalla mitä tahansa lääniään, jolloin ruudulle aukeaa siitä info- ja toimintaruutu. Paljonko siellä on asukkaita? Veroja? Kuka kuvernöörinä? Pelaaja voi esimerkiksi rakentaa alueelle uusia yleishyödyllisiä rakennuksia tai määritellä kauppareittejä, joiden perustamisen myötä kaksi lääniä kauppaa keskenään tuotteitaan. Näin valtiolle kertyy verotuloja ja ostetut tuotteet vaurastuttavat aluetta ja mahdollistavat esimerkiksi uusien yksikkötyyppien rakentamisen. Kauppa ja raaka-aineet ovat tuovat muutenkin merkittäviä etuisuuksia, kunhan vain huomioi niiden vaatiman infrastruktuurin. Esimerkiksi hyvä tieverkosto on eduksi bisnekselle.

Johtajien käyttö ja määräily on mukava piirre. Kussakin valtakunnassa on runsaasti tekoälyn vetämiä komentajia, joita pelaaja voi määrätä muun muassa kuvernööriksi, armeijoiden komentajaksi ja diplomaateiksi. Hahmoilla on kuitenkin myös omia tavoitteitaan, jotka voivat joskus vaikuttaa merkittävästikin valtion toimintaan. Esimerkiksi sotaretkillä rikastunut, valtaisaa kansansuosiota nauttiva sotapäällikkö saattaakin mieliä uudeksi johtajaksi ja suorittaa vallankaappauksen. Siinäpä sitten pelaaja ihmettelee kun valtion politiikka muuttaakin kertalaakista suuntaansa.

Pelaaja itsehän on valtionsa ruorissa vuosikymmenestä ja sadasta toiseen, mutta niiden johtajat vaihtuvat. Milloin vaaleilla, milloin keikauksilla, milloin perinnöllisesti ja milloin ihan vain vanhuuteen kupsahtamalla. Kullakin johtajalla on omat piirteensä, jotka muovaavat valtion olemusta ja suuntia. Pelaaja voi kuitenkin vaikuttaa tähän lätkimällä valtionpäämiehelle erilaisia kansallisia idealismikortteja. Näitä voi olla kulloinkin käytössä yksi per idealismisuuntaus, joita ovat muun muassa militarismi, uskonto ja hallinto. Kortit ovatkin näppärä tapa kustomoida valtionpäämiehiä ja antaa näille selkeämpiä päämääriä, jotka vaikuttavat koko valtion toimintaan.

Muitakin mielenkiintoisia jippoja löytyy. Diplomatia toki löytyy, kuten myös tutkimus. Tosin tutkimus on aika lailla erilaista kuin yleensä. Valtion panostus tieteeseen oli noita aikoina vähintäänkin kyseenalaista, joten pelaajakaan ei voi suoraan puskea tieteenaloja eteenpäin. Mutta tutkimukseen sijoittaminen tuo ajan mittaan hienoisia parannuksia. Ehkäpä esimerkiksi akvedukteista tulee hitusen parempia, ehkä silloista hieman pidempiä ja kantavampia. Ja ehkäpä jumalista hitusen kyvykkäämpiä. Juu, tutkimus ei ole pelkästään tieteellistä – vaan myös valtiotieteellistä ja uskonnollista.

Uskontohan kun oli tuohon maailmanaikaan erittäin tärkeä ja normaali osa jokapäiväistä elämää, joten reipas valtionpäämies käy tietysti säännöllisesti uhraamassa jumalille kansansuosion varmistamiseksi.

Uutta mutta tuttua

Romesta tuntuukin löytyvän paljon mielenkiintoista, joka tuo peliin reilusti sisällöllistä eroa Europa Universalis -sarjaan ja muihin Paradoxin strategioihin. Vaikka pelaaminen on pohjimmiltaan tuttua Paradox-tyylistä meininkiä, niin pelissä on paljon omiakin oivalluksia.

Muutenkin Rooma on aiheena hyvä – kukapa vähän silmiään tai korviaan aukipitänyt ei tietäisi Rooman valtakaudesta ainakin jotain. Gladiator-elokuva ja taannoinen Rooma-sarja ovat taatusti tehneet aiheesta tutun vähemmänkin sivistyneille.

Myös pelaajakansalle aihe lienee tuttu Rome Total War -pelien myötä. Paradoxin Roomaa ei kuitenkaan kannata sekoittaa siihen suorilta käsin. Total Warit ovat taktiikkapelejä, joissa strategiaosuus on lähinnä nivomassa yhteen taktisen mittakaavan taisteluja. Paradoxin peleissä tilanne on päinvastainen. Taistelut kuvataan ruudulla numeroina eikä niihin puututa ollenkaan, painopiste on nimenomaan laajassa ja kattavassa strategiassa.

Ja hyvää sellaista tuntuukin olevan luvassa. Tosin ei aivan heti, sillä tätä herkkua on odotettava 2008 kevääseen saakka.

Lisätietoja: Europa Universalis: Rome

 

Lue lisää eDomesta

Europa Universalis III (PC)

Europa Universalis III kultaan

Haastattelussa Paradox Entertainment

Hearts of Iron II (PC)

Lisää synkkää kauhua, kuten vain ruotsalaiset osaavat

Take Command: 2nd Manassas (PC)

Vaihtoehtohistoriaa Europa Universalis 3:n tahtiin

Victoria – An Empire Under the Sun (PC)

Keskustelu

Osaa ne ruottalaiset varmaan muutakin kun pelin tekoa, mutta ainakin sen Paradox osaa hyvin. ;D

Alan jo hiukka kyllästyä eu-kolkkiin joten olikin jo aika ett sais kokonaisen uuden pelin paradoxilta. Deathmatchiä tapahtuu kyllä varmaan tässäkin niinkuin eussa tahi hoissa. Mutta ainahan voi testata pelaajien tekemiä modeja. Niistä ainakin loytyy haastetta! Voi vaan miettiä miten kauan kestää ennen kuin joku tekee tähän koko euroopan kattavan kartan ja pelin aikajana venähtää.

Paradoxin foorumeilla ainakin screenshotit näytävät hyviltä. Toivonpa ettei eka versio täst pelist lähe liian bugisena ulos tehtaalt…. tai ett tulee taas uudet isot koneen teho vaatimukset niin kuin eu3:n mukana tuli…..

Voikohan tässä pelis käskee kansaansa pakkkaaman kimpsut kasaan ja muuttaa vaikka Afrikkaan Saksasta? :D

Vaikuttaa kivalta. Paradoxin strategioissa on ollut aina sitä mukavaa pelattavuutta ja mielenkiintoista avoimuutta, vaikka bunginsa ja ongelmansa on niilläkin.

Saas nähdä. Viime pelin AI vei kaiken innon. Ei ollut kauheaa immersiota kun ranskalaiset valtaavat koko 1400-luvulla Ruotsin ja liittävät yhtenäiseksi osaksi Ranskaa.

EU3:n AIta kuvaa sana deathmatch, ja historia ei sitä ollut. Toivottavasti tässä on parempi.

Uskomaton TÄYDELLISTÄ MAHTAVAAA!!!! TÄTÄ ON OOTETTU! osanaa ne ruottalaisetkin :(

Muropaketin uusimmat