UUSIMMAT

Lightning Returns: Final Fantasy XIII -ensikosketus

03.02.2014 19:00 | Jukka O. Kauppinen

Final Fantasy -pelisarja on yksi seikkailupelien suurista klassikoista, joskin sen parhaat päivät ovat monien fanien mielestä jo takanapäin. Mutta Square Exisiä ei silti voi syyttää yrityksen puutteesta. Sarjalle on annettu runsaasti tekohengitystä, välillä tosin liiankin kanssa. Nimeämiskäytäntö kun on jo niin sekavaa, ettei Final Fantasyjen kärryillä pysy kuin äärimmäinen tosifani.

Ehkä kuvio tästä kuitenkin vähän selkenee, sillä ainakin Final Fantasy XIII:n saaga päättyy pikapuoliin. Lightning Returns Final Fantasy XIII on näet FFX13-perheen viimeinen vesa, jossa päättyy useampikin tarinalinjasto niin FFX13-kokonaisuudesta kuin Fabula Nova Crystallis -tarinoista.

Lightning on noussut usean pelin mittaan yhdeksi Final Fantasyjen nykypäivän ikoneista, ja Returnsissä hän tähdittää oikeutetusti hurjaa tarinasaagaa, jossa juostaan kilpaa maailmanloppua vastaan. Lightning näet herää pitkästä unesta, jossa itse Jumala on ilmestynyt hänelle ja luvannut auttaa kuolleen sisaren herättämisessä henkiin, jos protagonistimme vain auttaa tätä pelastamaan mahdollisimman monta sielua ennen kuin maailma tuhoutuu 13 vuorokauden kuluttua.

Edessä onkin melkoinen urakka. Hope Estheimin auttama Lightning suuntaa maan päälle The Ark -arkistaan, joka on kuin sielujen avaruusarkki, ja yrittää pelastaa tulevien päivien aikana mahdollisimman monen planeetan asukkaan sielut jälleensyntymistä varten. Mutta eihän se niin helppoa ole! Planeetta on oudon maailmanlopun kuumeen kynsissä. Outo lahko murhaa Lightningin näköisiä tyttöjä ja paasaa Evil Saviourin, pahuuden pelastajan, tulemisesta. Yritä siinä sitten pelastaa ihmisiä tuonpuoleisen kynsistä, pahuuden höökiltä, kun planeetta on täynnä urakkaa hidastavia ongelmia ja ratkottavia haasteita. Ja on tämänkin, kun Jumalan mielestä yksi ainoa pelastava enkeli riittää urakkaan.

Kaaoksen voimia. Tuhoutuva maailma. Uuden maailman tekevä Jumala, jonne täytyy pelastaa sieluja. Kuollut sisar ja elävän sisaren syyllisyys. Onko tästä nerous tehty?

Jumalan kosketus

Lightiningin tarina on hämmentävä japanilainen sotku kaikkea mahdollista, mitä tekijät ovat kuumepäissään keksineet sake-kylvyssä. Ei näin yliampuvaa tarinaa voi muutenkaan selittää. Oudot kuviot ovat kuin animen Salatut elämät, johon on heitetty annos The Fast Showta ja hirmuisesti jrpg-taisteluja. Ehkä tämä on Final Fantasy -fanin mielestä täysin loogista, mutta minulle tarina avautui hirmuisena sotkuna, jossa tarinanpalaset sekoittuvat miten sattuu. Mutta kun tehtävälogit on kerran keksitty, niin kelpaahan tästä aloittaa.

Ja sitten ollaankin maan päällä, jossa seikkailtavaa riittää useamman kaupungin verran. Matkailu tapahtuu avoimessa maailmassa, jossa pelaaja opastetaan alkuun varovasti suljetulla alueella, minkä jälkeen kaikki on täysin vapaasti tutkittavissa. Ei rajoja, ei rajoituksia. Enintään niin pahoja vihollismöllejä, että turpiin tulee ja kunnolla.

Päätarinan tehtävät alkavat heti alusta verrattain selvänä pakettina, joskin niiden mittakaava kasvaa nopeasti melkoiseksi. Sivutehtävät ovat sen sijaan helpommin hallittavissa, ja niitä tulee vastaan ihan vain kaupungeissa käyskennellessä. Milloin on joku vastaantulija pulassa, milloin potentiaalisia sivutehtäviä selataan apua tarvitaan -tyylisesti ilmoitustauluilta.

Teki mitä tahansa, jossain vaiheessa päädytään taistelemaan. Taistelujärjestelmä on monipuolinen ja tarjoaa paljon tuunattavaa, mutta sen keskiössä on Lightningin kyky luoda useita erilaisia taistelupersoonallisuuksia, jotka kaikki ovat käytössä joka kahakassa. Sankarittarella on kuin kolme eri taisteluprofiilia, joista yksi on kerrallaan aktiivinen ja kaksi muuta latautuvat. Profiilia vaihdetaan padin olkanäppäimillä, ja ne erottaa niin erilaisista väriteemoistaan kuin Lightningin asusta. Neidon puvunvaihtokyky lähettääkin jopa Clark Kentin häpeänurkkaan, sillä profiileja voi pyörittää niin nopeasti ja vapaasti, että äkkinäistä vähän pyörryttää.

Kullekin profiilille voi määrittää paitsi asun, myös taisteluliikkeet ja muita ominaisuuksia. Näitä käytetään halutun taistelutaktiikan mukaisesti nappeja rämpyttämällä, rakennellen komboja ja muuveja, joilla viholliset nujertuvat. Pääpaino on reippaassa hyökkäyksellisessä toiminnassa, joskin myös suojautumisliikkeitä on syytä osata hyödyntää. Liikkeiden välissä ei ole ns. cooldown-odotusta, vaan nappuloitaan voi mashbashata niin kauan kuin hahmolla riittää vain mätkintävoimaa. Kun mätkimään ei enää pysty, niin sitten vain vaihdetaan toiseen hahmoprofiiliin, jolla toimitaan sen aikaa kun kaksi muuta latautuvat. Aika vänkä konsepti, joka toimii kivasti kunhan sen logiikan vain sisäistää.

Lightning Returns on väkisinkin peli, joka puraisee vain osaa pelaajakansasta. Sen ylisöpö toteutus ja planeettaa asuttavat ikinuoret animeteinit ovat monille turhan sokerista katsottavaa ja kuunneltavaa. Sokerisuuden alta kuitenkin haistaa myös vähän erilaisen ja kiintoisan seikkailun aineksia, jopa kaikesta siitä tarinallisesta sekasotkusta ja Nooan arkkimaisuudesta huolimatta.

 

Lightning Returns Final Fantasy XIII

Tekijä: Square Enix, tri-Ace

Julkaisija: Namco Bandai

Testattu: PlayStation 3

Tulossa: PlayStation 3, Xbox 360 – 14.2.2014

Pelaajia: 1

Pelin kotisivu: http://www.lightningreturns.com

Jukka O. Kauppinen

 

 

Lue myös

Demon Core on suomalainen Half-Life

Finnish Game Jam 2014: teimme sitten videopelin

Pax Baltica (lautapeli)

Thrustmaster T-Flight Hotas X – sama lentotikku PC- ja PS3-lentopeleihin?

Vuoden 2013 huutavin vääryys: WiiUn kohtalo

Vuoden 2013 paras indiepeli: The Stanley Parable