M.U.L.E. – 25 vuotta avaruussiirtokuntia ja hulluja muuleja
Jos 80-luvulla Commodore 64:llä pelailleiden keskuudessa järjestetään äänestys kaikkien aikojen legendaarisimmasta nebapelistä, on enemmän kuin todennäköistä että Electronic Artsin vuonna 1983 julkaisema M.U.L.E. löytyy kärkisijoilta. Syystäkin.
M.U.L.E. on peli, joka viehättää yhä tänään hyvällä ideallaan, taitavalla toteutuksellaan ja ajattomalla pelattavuudellaan. Se toimii niin hyvin, ettei M.U.L.E:n reseptiä ole pystytty toistamaan yhtä yksinkertaisen nautittavasti koko kuluneen neljännesvuosisadan aikana. Nostakaamme hattua tälle legendaariselle pelille ja muistelkaamme wanhoja.
Oi niitä aikoja
Omat muistikuvani M.U.L.E:sta yltävät jonnekin plus/miinus 1985:n paikkeille. Luultavasti minulla oli tuolloin jo oma kuusnelonen mutta mikä vielä tärkeämpää, kaverillani Petterillä oli Atari 800. Hänellä oli myös peli nimeltään M.U.L.E.
Pelasimme M.U.L.E:a kaksinpelinä ja pidimme siitä kovasti. Sain myös Atarin lainaan ja pelailin sillä kotonani. Samoihin aikoihin Petteri kirjoitti M.U.L.E:sta arvostelun johonkin sanomalehteen. Pieni kriitikonalku kipinöi, sillä Petteri mokoma haukkui peliä tylsäksi ja sisällöttömäksi. Arvostelu vain perustui pelin kahteen helpoimpaan vaikeustasoon – kaksi vaikeampaa leveliä toivat siihen sellaisia ominaisuuksia ja haasteita, mistä hän ei tiennyt eikä kirjoittanut mitään. Ehkäpä tämä oli minulle jonkinlainen nuoruuden opetus, että yritä selvittää asioita edes pintapuolisesti, ennen kuin kirjoittelet niistä suurelle yleisölle.
No, mitä siitä. Kiitos kaverini, sain pelata M.U.L.E:a rauhassa, opin nauttimaan pelistä ja löytyihän se aikoinaan omalle kuusnelosellekin.
Pikakelataan vuoteen 2002. Pelaamme M.U.L.E:a kuusnelosella demoryhmämme syntymäpäiväjuhlissa. Voitan pelin viimeisellä kierroksella huikean onnenkantamoisen ansiosta. Ystäväiseni Moku juoksee ulos pihalle huutamaan hävitessään muutamalla kurjalla pisteellä ja lupaa ikuista verivihaa.
Vuosi 2007. Vietämme noin 30 ukonkörilään joukolla peliviikonloppua. Olemme vuokranneet vanhan koulun, jonne olemme kantaneet nipun tietokoneita. Kaksi videotykkiä tykittää valkokankaille kuvaa C-64:stä ja Xbox 360:stä. Mitä neballa pelataan? No, muun muassa peliä nimeltään M.U.L.E.
Mitkä ihmeen muulit?
MULE julkaistiin vuonna 1983. Se oli eräs uuden, enimmäkseen tuntemattoman Electronic Arts -pelitalon ensimmäisistä julkaisuista. Pelin takaa löytyi firma nimeltään Ozark Softscape ja sen suunnitteli Dan Bunten.
Peli resepti on hyvin yksinkertainen. Pienelle ruudukkoihin jaetulle planeetalle laskeutuu neljä avaruussiirtolaista, jotka laajentavat siirtokuntiaan planeetalla vuoro vuorolta ja yrittävät rikastua seuraavan vuoden aikana. Siirtolaiset voivat rakentaa omistamilleen ruudukoille kaivoksia, jalokivikaivoksia, ruokafarmeja tai aurinkokennoja energian tuottamiseksi.
Ruudukkojen tyyppi tietysti vaihtelee. Osa on vuoristoisia. Mitä enemmän vuoria, sitä parempia ne ovat kaivostyöhön. Planeetan halki virtaa joki, jonka ruudut ovat parhaimpia ruuan tuottamiseen. Aavat, tyhjät ruudut ovat välttäviä ruuantuotantoon mutta parhaimpia energiantuotantoon.
Pelaajat pystyivät valitsemaan useita erilaisia strategioita. Joku keskittyi kaivostoimintaan, joku etsi planeetan pinnan alta jalokivisuonia. Energiaa tarvittiin kaivosten toimintaan, ruokaa puolestaan varsinaiseen toimintavaiheeseen, kun pelaaja kipitti planeetan pinnalla ja raahasi perässään robottimuuleja (tadaa! M.U.L.E!), jotka sitten muutettiin halutuksi laitokseksi.
Toiseksi hienointa pelissä oli sen hienovarainen, kaikki kaikkeen vaikuttava taloussimulaatio. Pelijärjestelmä oli niin ihastuttavan nerokas. Eri raaka-aineiden tuotanto vaikuttaa koko ajan tarvikkeiden hintaan ja saatavuuteen. Kaikki tarvitsevat energiaa ja ruokaa, joten pelin saattaa voittaa jopa pelkästään niihin tai jompaankumpaan keskittymällä, mikäli olosuhteet sattuvat kohdalleen. Tarvikkeiden myynti kauppakomppanialle tai toisille pelaajille tapahtuu joko kiinteällä hinnalla – tai hauskimmillaan hirvittävän raaoissa huutokaupoissa, joissa ainut kriittisen tärkeää raaka-ainetta omistava juoksuttaa muita pelaajia hintakilpailussa. Huutokauppoja voisikin väittää pelin ytimeksi – tuotannon onnet ja oikut vaihtelevat suosien joskus yhtä, välillä haitaten kaikkia, mutta huutokaupoissa oli aina todellinen mahdollisuus kääntää tilanne toisinpäin. Ja saada kaveri raivon ja aivoveritulpan partaalle.
Toimivin ja edelleen koukuttava pelin ominaisuus oli moninpeli. Se oli ja on täydellisyyttä hipova sosiaalinen peli, jossa kahdesta neljään kaveria voi nauttia yhdessä pelaamisesta, kisata keskenään ja hiukan kiusatakin toisiaan. Peli on samalla täysin väkivallaton, ellei taloudellista kiristämistä laske ilkeilyksi.
Tätä yksinkertaista reseptiä on yritetty kopioida monta kertaa mutta Dan Buntenin nerokkuuteen ei kukaan ole yltänyt. Peli oli yksinkertainen oppia, helppo hallita ja vaikea voittaa. Jokainen pelikerta pystyi yllättämään ja sen moninpeliainekset olivat yhtä kumouksellisen toimivat 1983 kuin 25 vuotta myöhemminkin.
Ei siis ihme, että M.U.L.E:a arvostetaan myös yhtenä maailman ensimmäistä todellisista moninpeleistä. Toki montaa peliä pystyi pelaamaan aiemminkin kahden tai useamman pelaajan kera, mutta M.U.L.E. toteutti sen täysin uudella ja sosiaalisella tavalla. M.U.L.E. olikin nykyisen sosiaalisen ja perhepelaamisen peruskivi.
Gameshefin videoarvostelu
Dan/Dani Bunten
M.U.L.E. on oiva osoitus siitä, miten yhdellä ihmisellä voi olla lähtemätön vaikutus pelimaailmaan. Dan Bunten oli nero, jonka ajatukset videopelien mahdollisuuksista moninpeleinä olivat välillä hyvinkin 10-20 vuotta aikaansa edellä. Ei ihme, että häntä yhtenä kaikkien aikojen suurimmista pelisuunnittelijoista. Hän onkin ollut esikuva monille nykypäivän suurille pelitekijöille. Esimerkiksi Will Wright omisti The Sims -pelinsä Buntenille.
Muita Buntenin luomuksia ovat megahitit Seven Cities of Gold ja Heart of Africa, joita voisi ehkä kuvailla vaikkapa aikansa Morrowindeiksi. Bunten loi myös maailman ensimmäisen modeemilla pelattavan kaksinpelin, 1988 julkaistun Modem Warsin. 1990 julkaistiin Command HQ, modeemilla tai lähiverkossa pelattava maailmanvalloituspeli. 1992 MicroProse astui toden teolla moninpelien maailmaan, sillä Global Conquest oli ensimmäinen suuren mittakaavan neljän pelaajan lähiverkossa tai modeemilla pelattava moninpeli.
Buntenin viimeinen peli Warsport ilmestyi 1996. Se oli Modem Warsin modernisoitu versio.
Kuten huomaatte, Bunten uskoi nimenomaan sosiaalisiin moninpeleihin. Hänen visionsa tietokoneista olikin perheen ja ystävien tuominen yhteen pelien avulla.
Mielenkiintoisena henkilödetaljina mainittakoon, että Dan Buntenista tuli Danielle ”Dani” Bunten vuonna 1992.
Bunten kuoli keuhkosyöpään vuonna 1997.
Erittäin hyvän ja koskettavan artikkelin Dan/Dani Buntenista voit lukea täältä: Get behind the M.U.L.E. – Salon.com
Toinenkin muistelo, nyt lukijan suusta
Viime viikkoinen uutinen Huonot arvostelut veivät jenkkilehden julkaisijoiden mustalle listalle kirvoitti kommenttiketjussa myös hieman retromuisteloja, joissa yksi lukijoistamme innostui paukuttamaan pitkää tarinaa M.U.L.E. –pelistä. Siitä kiitos, muutoin en olisikaan uppoutunut sopivasti pelin historiaan ja tajunnut sen täyttävän jo 25-vuotta.
Ohessa Herra Hun Ihmeellinen Kellistyskoulu (HHIK) –nimeä käyttäneen vierailijan muistelo pelistä:
Kyllä, Dani Bunten & kumppanit ansaitsisivat oman erikoisjuttunsa. Tiesittekö muuten, että Bunten oli tekemässä Mulesta uutta versiostakin joskus 90-luvulla, mutta sitten ehti tuumori viedä hyvän silloisen naisen. Kauppinenhan tämän jo taisi tietääkin koska muistaakseni kirjoitti jotain juttuakin aiheeseen liittyen, mutta muille tiedoksi.
Oikeastaan ihmeellistä miettiä sitä kuinka myöhään (1988) MULEn MSX-versio tehtiin. Standardi eli tuolloin viimeisiä kituliaita vuosiaan ja olisi kuvitellut, että käännettävissä olevat laatupelit olisi veivattu tuonnekin jo aikoja sitten. Ehkä tässä onkin se viisaudenkivi joka selittää osaltaan sitä miksi MSX ei lyönyt läpi. Softa oli liian japsipainotteista eikä länsimaisen hapatuksen erikoispeli 20 000 kappaleen tjsp. myyntimäärineen olisi voinut koskaan vakuuttaa kyseiselle laitteelle tosissaan tekeviä tahoja siitä, että työ kannattaisi tehdä heti.
Muuli oli tuolloin 80-luvulla siitäkin erikoinen peli, että sitä pystyi pelaamaan neljä ihmistä samaan aikaan yhdellä Commodore 64:llä. Kaksi joystickeilla ja kaksi näppikseltä. Näppäinasettelut oli valittu niin hienosti, että pelaaminen oli kohtuullisen tuskatonta. Joystickiä käytettiin vain taktisissa reaaliaikakliksuttelujen esiasteosuuksissa eli Muulien ohjelmoinnissa ja asemoinnissa. Niistäkään ei tullut ongelmia, koska peli osasi sanoa koska kenenkin piti mitäkin ohjainta käytellä.
Tätä asemointia lukuun ottamatta peli olisikin yksi helpoimpia käännöksiä kännykkää ajatellen. Normaalilla numeronäppäimistöllä pystyisi simuloimaan muulin maastogridejä kohtuullisen hyvin pientä luovuutta käyttäen. Toisena ajatuksena, ehkäpä tämä voisi nousta uuteen kukoistukseen XBLA-pelinä.
Mulessa joutui yhdistämään kohtuullisen nopean päätöksenteon reflekseihin ja kieroon juonitteluun. Meidänkin porukoissa saatiin aikaan monet enemmän ja vähemmän toverilliset kiroilut, kun pahaa-aavistamaton pelaajakumppani hankki itselleen valtaisat crystiittikaivokset, mutta menetti kaiken ensin kroonisen energiapulan iskiessä ja lopuksi piraattien laskeutuessa planeetalle viemään kaiken. Toki näin kävi joskus itsellekin. Hienointa kaikessa oli se, että pienellä tuurilla, taidolla ja vastustajaa virheisiin houkutellen omaa tilannetta saattoi parantaa kohtuullisesti vielä pelin loppuvaiheillakin.
Keskinäisten kiistojen ja koko planeetan tuotantoa laskevan voittajasta kiistelyn seuraus olikin usein se, että pelaaja ilmoitti voittavan asuvan lopun ikäänsä voittajana teltassaan. Tekijät tunsivat Pyrrhoksen voittonsa hyvin ja opettivat sen 80 -luvun alun pelaajillekin.
Taidanpa itsekin kaivaa jossain vaiheessa C-64:n komerosta tai ainakin peliä pyörittävän emulaattorin johonkin laitteeseeni.
M.U.L.E. tänään
MULE -peliä on käytetty usein inspiraation lähteenä ja joskus siitä on yritetty tehdä uusiakin versioita, valitettavasti surkein tuloksin. Buntenia pyydettiin esimerkiksi tekemään siitä uuspainos Sega Megadrive -konsolille, mutta projekti peruuntui kun Bunten kieltäytyi lisäämästä peliin pommeja ja aseita. Hyvä näin, sillä ne olisivat muuttaneet pelin luonnetta täysin sietämättömällä tavalla.
Lähimmäs alkuperäisen pelin ideaa ja pelattavuutta yltää Shrapnel Gamesin vuonna 2004 julkaisema Space HoRSE, jonka tekijät ottivat tilanteeseen ainoan oikean lähestymistavan. Ei haeta M.U.L.E:sta inspiraatiota, ei tehdä siitä modernisointia – vaan otetaan se alkuperäinen peli sellaisenaan ja lyödään se uusiin kuoriin. Ei temppuilla eikä keksitä pyörää uudestaan, tehdään M.U.L.E.
Lue lisää:
About the M.U.L.E. Game – ExtremeMULEing @ SMITHORE.COM
Danielle Bunten Berry – Wikipedia
Get behind the M.U.L.E. – Salon.com
We See Farther – A History of Electronic Arts
Lue lisää eDomesta
Casual- ja bilepelit ovat jees, Microsoft kehuu
Habitat – morppailua Second Lifen malliin jo 80-luvulla C-64:llä
Läpipeluuvideoita Commodore 64 –peleistä
Retrohuikeutta: 20 sivua Atarin historiaa 1971-1977
Retropelihittejä nettiradiosta työpäivän ratoksi
Retropelimusiikkia uusissa kuorissa: Press Play On Tape – Run/Stop Restore
Sidin sulosoinnit eivät vaikene
Tikut pirstaksi kymppikilsalla – jo jäi Decathlon toiseksi
Vanhoissa pelimainoksissa oli ytyä… Tai ainakin asennetta.
