Nyyppä EVE Onlinen maailmassa: ihmeiden galaksi

28.02.2013 16:00 | Miikka Lehtonen

Mitä tapahtuu, kun EVE Online –nyyppä heitetään suoraan altaan syvään päähän ilman sen suurempaa uimaopetusta? Löytääkö mies onnensa galaksien keskeltä vai ajaako armoton MMO-legenda tämän pihalle jo alkuhetkinä? Se selviää tämän artikkelisarjan myötä!

Mitenköhän tässä nyt näin kävi? Olen pelannut MMO-pelejä Dark Age of Camelotin ajoista saakka ja hurahdettuani kunnolla World of Warcraftiin olen testannut jos nyt en aivan jokaista markkinoille tunkenutta MMO:ta niin ainakin niitä tärkeimpiä. Ja useita turhia päälle. Mutta EVE? Sitä en ole pelannut. Eikä ole oikeastaan koskaan edes kiinnostanutkaan.

Enkä oikein pysty lonkalta artikuloimaan, miksi näin on käynyt. Avaruus on kiinnostanut minua lapsesta saakka ja elämäni suurin harmituksen aihe on se, että synnyin pari sataa vuotta liian aikaisin. En tule ikinä täyttämään lapsuudesta asti elättelemääni unelmaa ja tutkimaan meitä ympäröivää maailmankaikkeutta, kohtaamaan sen ihmeitä ja paljastamaan sen saloja. Kun EVE Online nyt kuitenkin tarjoaa nimenomaan tätä ja koko rahan edestä, luulisi sen olevan juuri kuin minulle tehty peli.

Ja olenhan myös kuullut pelistä palljon kiinnostava. Goonfleetin tempaukset, kymmenien tuhansien arvoiset vedätykset, peliin hurahtaneiden silmät kiiluen kertomat tarinat siitä, miten he puikkelehtivat piraatteja karkuun asteroidikentässä yrittäen pitää alustaan kasassa tähtiportin lähestyessä… legendaarista settiä.

Joten miksi ei? Tätä ryhdyin pohtimaan, kun toimittajakollega mainosti Facebookissa hurahtaneensa peliin totaalisesti. Kun tarjolla oli vielä 21 päivän kokeilujakso, päätin hypätä kelkkaan. Tuloksena on matka, joka on tätä kirjoittaessani vasta aluillaan. Niinpä odotettavissa on säännöllisen epäsäännöllisiä juttuja, joissa pyörittelen ja ihmettelen jotain EVEn osaa, mitä nyt satuinkaan niihin aikoihin tekemään. Kommentteja, tipsejä ja tappouhkauksia saa heitellä kommentteihin.

Avaruus, tuo käymättömistä korpimaista vihoviimeinen

EVE on peli, jolla on Maine. Se on Dwarf Fortressin ohella niitä pelejä, joita monet oikeasti pelkäävät. Jotkut uskovat niiden olevan miltei mahdottomia lähestyä, toiset taas pelkäävät, että kunhan kynnyksestä pääsee yli, ei ikinä tulekaan takaisin. Huomasin viime kesänä, että Dwarf Fortressin tapauksessa legenda oli liioiteltu ja niinhän se on EVEn tapauksessakin. Ensimmäiset päiväni pelin parissa kun ovat sujuneet sangen mukavissa tunnelmissa.

Islantilaisen CCP:n pyörittämä EVE on massiivimoninpeli sanan varsinaisessa merkityksessä. Yksi valtava serveri toimii kymmenien tuhansien samanaikaisten pelaajien leikkikenttänä. Vaikka luvuista voisi kuvitella muuta, ahdasta ei helposti tule, sillä jos serveri on valtava, niin on pelimaailmakin.

Juuri tämä oli se ensimmäinen juttu, johon kiinnitin huomiota tehtyäni sinisilmäisen (kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti) kapselipilottini ja pöllähdettyäni paikallisen laivastoaseman telakalta pihalle. Ympärillä levittäytyy äärettömältä tuntuva avaruus, jossa matka läheiselle tehtäväalueellekin saattaa viedä 28 astronomista yksikköä. Ja se matkahan tehdään sekunneissa. EVE on niitä harvoja pelejä, jotka oikeasti tuntuvat realistiselta ja mietityltä avaruusmatkailulta. Ei mitään pieniä hävittäjiä ja  pew pew –dogfightia, vaan suunnattomia lentäviä linnoituksia, jotka lipuvat loputtoman pimeyden keskellä.

Pienen alkupyrähtelyn ja käyttöliittymän ihmettelyn jälkeen edessä olikin se suurempi kysymys: mitä hittoa minä oikein tekisin? EVE kun on myös todellinen hiekkalaatikkopeli. Toisin kuin vaikka World of Warcraftissa (ja täten myös kaikissa sen jälkeen tehdyissä MMO-peleissä), pelaajaa ei viedä kädestä pitäen paikasta paikkaan ja suurhenkilöltä toiselle. Ehei. Hahmon luomisen jälkeen edessä on loputtomien mahdollisuuksien avaruus. Haluatko olla kaivosmies? Tutkimusmatkailija? Piraatti? Piraatinmetsästäjä? Puhtaasti avaruusaseman sisällä istuva kauppakeisari, jonka hyppysissä pyörii oikeasti tuhansien eurojen edestä kauppatavaraa? Tai vaikka kaikki ylläolevat, hahmosta ja mielialasta riippuen.

Voisi kuvitella, että tällainen alku lyö nyypälle heti luun kurkkuun, mutta CCP on miltei historiallisesti tajunnut, että ihmiset pelaavat heidän peliään enemmän, jos he tajuavat, mitä siinä tapahtuu. Heti alusta saakka tarjolla on lukuisia tehtäväketjuja, jotka opettavat kukin yhden pelin osa-alueista. Tehtäviä suorittamalla saa paitsi niitä tarvitsemiaan taitoja (sekä hahmolleen että itselleen), myös niitä tukevia varusteita ja aluksia. Ja sitten edetään askel askeleelta. Ensin louhitaan malmia, sitten jalostetaan siitä parempi versio ja sen jälkeen siirrytään rakentamaan itse aluksen osia. Sen jälkeen? Itse menin nukkumaan, mutta tästä on hyvä jatkaa!

Kun aloitustehtävät on tehnyt, ei toki vielä ole pelin mestari. Ei sinne päinkään. Mutta CCP:lle täytyy nostaa hattua siitä, että heidän käsityksensä tutorialista ei ole chatin kautta kuultava ”painu, helvetti, lukemaan Wikiä, nössö” –ohje. Eikä siinä vielä kaikki. Kolmantena pelipäivänäni CCP:n pelinjohtaja otti minuun yllättäen yhteyttä ja kyseli, miten homma on lähtenyt liikkeelle.

Kohtelias kaveri halusi varmistua, että olen päässyt alkuun, löytänyt tärkeät harjoitustehtävät ja päässyt etenemään niissä. Hän myös vastaili kysymyksiini, opetti etsimään avaruudesta asteroidikenttiä ja jakeli käytännön tipsejä. Enpä muista ihan lonkalta, milloin olen viimeksi moista MMO:ssa nähnyt. Kun firman asenne pelaajiaan kohtaan on tällainen, ei ole mikään ihme, että EVEn pelaajamäärät kasvavat kovaa vauhtia.

Apupyörät aluksen alla

Olen nyt pelannut EVEä kolme päivää, enkä ole juuri uskaltanut kuin kastella varpaitani sen valtavaan avaruusuima-altaaseen (hei, kaikki vertauskuvat eivät aina toimi täysillä). Sen avaruus kun tuntuu todella pelottavalta ja ahdistavalta paikalta. Periaatteessa kuka tahansa vastaantulija voi päättää pistää nyyppäpolon hengiltä, jolloin toivotaan, että vakuutukset olivat ajan tasalla. Oikeasti. Eräs EVEn klassinen neuvo kun kuulemma on, että kannattaa lentää sellaisella aluksella, johon on varaa. Ei siis ostaa, vaan korvata, kun se mystisesti ja traagisesti ennemmin tai myöhemmin tuhoutuu.

Niinpä minulla ei ole toistaiseksi tarjota mitään kovin syvällistä analyysiä, vaan tyytyminen on satunnaisiin havaintoihin. Näistä ensimmäinen on se, miten totaalisen uniikilta EVE tuntuu. Ei vain sen takia, että se käsittelee aika ainutlaatuista aihetta vaan myös sen takia, että CCP on uskaltanut heittää nurkkaan todella monia MMO-pelien peruskäsitteistä. EVEssä ei ajatella hahmoluokkia, kokemustasoja tai keinotekoista ”me vastaan ne” –jaottelua, vaan kaikki on orgaanisempaa, monipuolisempaa ja kiinnostavampaa.

Omalaatuista on myös se, miten EVEä käytännössä pelataan. Itse jostain syystä kuvittelin ennakkoon, että EVEä pelattaisiin kuin useimpia muita avaruuspelejä: joystickin tai WASDin kanssa lenneltäisiin pitkin galaksia. Ehei. Eräs suurimmista syistä sille, miksi EVEn mittakaava tuntuu niin suunnattomalta on se, että pelaajan aluskin tuntuu suurelta ja realistisen kankealta.

EVEssä kaikki tapahtuu tietokoneiden avulla. Annetaan määräys lähestyä kohdetta vaikka 10 kilometrin päähän, ottaa kiertorata halutulla etäisyydellä tai vaikka lukita tietyt aseet tiettyihin kohteisiin. Ja sitten alus tottelee, parhaan kykynsä mukaan. Niinpä olo ei olekaan kuin lentäisi suurikokoisella hävittäjällä, vaan oikeasti massiivisella avaruusaluksella. Ja voi pirulainen sitä fiilistä, kun lentää sillä muka massiivisella avaruusaluksellaan ensi kertaa ulos nyyppäalueelta ja huomaa päätyneensä 15 kertaa omaa jollaansa suuremman aluksen viereen – ja sitten tajuaa, että sekin on vain keskikokoinen rahtialus. Tuossa kohtaa huokaisin oikeati syvään ja yllättyneesti, sen verran vaikuttava kokemus se oli.

Ja niissä tunnelmissa se ensimmäinen iltani sitten meni: pyörin ympyrää tähtiportin vieressä hämmästellen niitä lukemattomia aluksia, joita ympärilläni singahteli. Kukin pelaajan ohjauksessa, kukin tekemässä omaa juttuaan ja kukin saamassa EVEn galaksin tuntumaan oikeasti elävältä ja kiehtovalta maailmalta.

Toisena iltana pääsin sitten oikeasti tekemään jo tehtäviäkin, mutta siitä lisää ensi kerralla.

Lisää aiheesta

MMO-draamaa EVE Onlinessa: kaksoisagentti tuhosi jättikorporaation

Hakkeri kaatoi EVE Online –allianssin 

Listaperjantai: 10 yleisintä nyyppävirhettä EVE Onlinessa

Keskustelu

Millonkohan sitä ensi kertaa on luvassa, vai jokos opettelukynnys ylitti arvostelijan ymmärryksen ;)

Ei kannata jäädä missioneita tekemään ja malmia louhimaan. Alussa vaan pvp hommiin.
Suosittelen missioneitten ninjaloottausta ja siihen liittyvää missionrunnereitten tappamista. Tappoja saa jo matalilla skillipointeilla ja samalla takoo vähän järkeä carebeareitten kalloihin. Kuukauden vanhalla hahmolla tappaa jo joitain battleshipejä.

Itse olen -09 vuodesta asti pelannut EVE:ä. Peli on erittäin raskas, myönnetään. Mikäli halaut pärjätä siinä, siihen pitää käyttää aikaa. Mutta uskallan väittää, että jos antaa reilun mahdollisuuden pelille, sitä tule rakastamaan. Tottakait se on vaikea pelinä ja asiaa ei auta, että jokainen vastaantuleva pelaaja voi olla viimeinen kenet näet. Se on syy miksi EVE on niin hyvä peli. Se monipuolisuus, pelaajille annettu vapaus tekee pelistä parhaan MMO-n mitä olen pelannut. Esimerkiksi pelin marketti, pyörii 99% pelaajien voimilla. Kaikki mitä ostat, on joku toinen pelaaja rakentanut. Tuossa jokin aika sitten, eräs alliance päätti nostaa capital luokan aluksien polttoaineen hintaa. Niinpä ne meni ja ampui kaikki jotka mainasivat kyseistä jäätä mistä sitä valmistettiin. hinta nousi 400%. Tämä ja tuhannet muut vaihtoehdot ja tapahtumat, joita hallitsevat nimenomaan pelaajat, tekevät tästä pelistä aivan mahtavan. ps. linkitän sivuston missä kerrotaan EVE aiheisia uutisia, lähinnä liittyen pelaajien allianceihin.

Tutulta kuullostaa. Varsinkin tuo omalla jollalla ja kun eteen tulee jotain vähän isompaa :) Noh, senkin bumpin takia sain ystävyyden ja pääsin yhteen corpoon.

Kohta elitistit tulee kommentoimaan mitä pitää tehdä ellei halua olla idiootti wowi fani :D

No ei vaisinkaa… 5 vuotta tätä peliä riitti minulle mutta en väitä etten nauttinut pelistä ollenkaa.

Samat tuntemukset kuin Liimaletillä. Mielenkiintoinen artikkelisarja, tulee innolla seurattua.

Mielenkiintoinen juttu. Toivottavasti tulee lisää nopealla aikataululla. EVE on itseänikin kiinnostanut ja pari kertaa olen trial-versiota kokeillut, mutta peli on tuntunut niin massiiviselta ja aikaa vievältä, että en ole jaksanut pidemmälle pelata. Jossain on myös ollut puhetta, että EVE on kuin toinen työ, mistä ei makseta palkkaa :)

Hyvä, että joku kokeilee puolestani niin saan vähän kuvaa pelistä.

Muropaketin uusimmat