Panssarivaunuja, kämppimistä ja yllätysliikkeitä – World of Tanks -olympialaiset

11.04.2014 17:48 | Jukka O. Kauppinen

Wargaming.Net nousi pelimaailman superkärkeen World of Tanks -panssariräiskinnällään. Peli on niin suosittu, että sen ympärille rakennettiin jopa aivan oma eSports-liigansa, jonka ensimmäisen kauden finaaliottelut pelattiin äskettäin Puolan Varsovassa maailman 14 parhaan World of Tanks -joukkueen välillä.

Superfinaali olikin täynnä jännittäviä hetkiä ja jopa yllätyksiä. Eikä vähiten siksi, että World of Tanks oli odottamaani huomattavasti viihdyttävämpi yleisölaji. Matkatkaamme siis virtuaalisesti takaisin Puolaan katselemaan mitä siellä tapahtuikaan.

Raportti julkaistaan useammassa osassa jahka allekirjoittanut ehättää muilta töiltä ja elämältä ™ heittämään kasaan kehnoja videoita, kuvagallerioita ja tietenkin tekstiä.

 Kuvassa turnauksen suomalainen päätuomari, jonka nimeä en tunnu millään muistavan/löytävän. Tökätkääpä tyhmää niin saan nimen kohdalleen.

Tankillista urheilua

World of Tanksista tuli eSports-peli yllättävällä tavalla. Wargaming.Net ei ollut missään vaiheessa suunnitellut sitä kilpapeliksi, vaan firma kuvitteli joukkueiden välisten sodinnan ja muiden kahakoinnin olevan pelin pääjuttu. Pelaajat kuitenkin vaativat enemmän. Enemmän turnauksia. Kilpailuja. Haasteita.

Niinpä vuonna 2010 pelaajat pyörittivätkin jo omia yhteisöturnauksiaan, joihin Wargaming ei vielä varsinaisesti osallistunut. Palkintoja ei jaettu, mutta kivaa oli. Firmana yhtiö yritti tässä vaiheessa ymmärtää mitä pelaajat ja etenkin kilpapelaajat ylipäätään haluavat – ja jossain vaiheessa joku tajusi, että hehän haluavat kunnon turnauksia. eSportsia!

Niinpä Wargaming perusti oman eSports-osastonsa, josta on nyttemmin kasvanut oma firmansa emoyhtiön sisällä. 40 työntekijää pyörittää paitsi turnauspuolta, myös toimii välittäjäkanavana kehittäjien ja yhteisön välillä. Puolan finaalissa paikalla olikin jo joukko pelikehittäjiä, joiden tehtävä oli kuunnella ja keskustella pelaajien kanssa, keräten ideoita ja näkemyksiä siitä miten peliä voidaan parantaa kilpapelaajien tarpeita kuunnellen.

”Se on haastavaa, mutta se tekee meille vain hyvää”, ynnää eSports-pomo Mohammed Fadl.

Vuonna 2012 Wargaming järjesti ensimmäisen kansainvälisen turnauksensa, jossa jaettiin 100 000 dollarin palkinnot. Sen mittaan pelattiin 120 aliturnausta, joihin osallistui 30 000 pelaajaa.

Vuonna 2013 eSports-osaston budjetti oli jo kahdeksan miljoonaa dollaria, millä rahoitettiin muun muassa ensimmäinen kunnon globaali Wargaming.Net League. Vuoden mittaan liigan turnauksiin osallistui jo 40 000 World of Tanks -joukkuetta, ja kun muistetaan että turnauksissa kussakin ottelussa pelaa seitsemän tankkisoturia, niin tästä voi jo päätellä että pelaajia on maailmalla jo melkoisen runsaasti.

Menestystä onkin riittänyt. Liigan striimejä on katseltu yli 100 miljoonaa kertaa ja firma kasvattaa eSports-budjettinsa 2014-kaudelle neljänneksellä, 10 miljoonaan taalaan. Sillä saa aikaan jo melkoisia matseja, etenkin kun katsellaan millaiset finaalit Puolassa järjestettiin.

Sillä ne olivat melkoinen tankkikansanjuhla.

Video 1

Produktio isolla P:llä

Puolan finaalien mittakaava oli niin sanoakseni järeä. Monella tapaa. Turnaukseen saapui yhteensä 14 joukkuetta, jotka edustivat villillä kortilla ratsastaneiden tiimien lisäksi IVY-maita, Eurooppaa, Pohjois-Amerikkaa, Etelä-Koreaa, Kiinaa ja Aasiaa. Etukäteen moni oli ilmeisesti naureskellut aasialaisten tiimien mahdollisuuksille, mutta kuten kunnon urheilussa konsanaan, yllätyksiltä ei vältytty!

Turnauksen suurehkoa mittaa ja merkitystä alleviivattiin myös hienolla yleisöystävällisyydellä. Turnaukset pelattiin varsovalaisen jättiostoskeskuksen elokuvateatterin valtavassa salissa, yleisön edessä. Sisäänpääsy oli ilmainen, samoin nettistriimien katsominen. Toisin kuin monissa muissa eTurnauksissa.

Ja ne striimit. Jokseenkin huima tuotanto oli, kuulkaas. 7+7 kiinteää pelaajakameraa, pelaajakoppikamerat, liikkuvat pelaajakamerat, yleisökamerat, kaksi juonnettua studiota matsi- ja analyysikommentaattoreineen ja vielä nivaska muita kameroita. Siinä on riittänyt operaattorilla kameroita ja kuvakulmia miksattavaksi, puhumattakaan siitä kun joku tai jotkut vielä operoivat matsien pelikuvaa sekä yleisölle että juontajille.

Juontajiakin oli yhteensä 10-15, ja täytyy muistaa että näidenkin oli tehtävä kunnon kotiläksyt ennen turnausta, kerättävä aktiivisesti tietoja tapahtuman aikana, kirjoitettava koko ajan muistiinpanoja otteluiden aikana ja muutenkin pysytellä äänessä nonstoppina. Striimissä kun piti olla koko ajan jotain toimintaa, pulinaa ja analyysiä, muutoinhan kansa saattaisi poistua linjalta ottelujen välissä.

Juontajien työlle siis pisteet, niin myös suomalaiselle juontajallemme Willkeylle, joka mainitsi lauantai-iltana että hänellä oli kahden päivän otteluista jo 120 sivua muistiinpanoja.

Työtunteja Willkeylle riitti joka päivälle 10-12 yhteen putkeen, johon väliin mahtui vain muutaman minuutin mittaisia kusitaukoja – ja välipalatkin syötiin juontopöydän ääressä. Koska tahansa kun saattoi kajahtaa ”live on 10 seconds” –varoitus, jolloin vain äkkiä pistettiin eväät piiloon ja kehitettiin jokin uusi puheenaihe.

Täytyy myös sanoa, että jossain vaiheessa vallan ihailin juontajien taitoa suuvärkin aukipidossa. Mitään ei tapahdu missään, mutta juttua on vain pakko päästää ulos. Kyllähän siinä kärpäsiä ja härkäsiäkin väliin väännettiin, mutta luontevasti se täytepullakin tuli ulos. Ja vaikka matsiselostuksetkin olivat välillä vähän ”pakko nyt edes jotain lätistä kun mitään ei tapahdu”, niin sekin toimi ihan hyvin. Yleisesti ottaen juonnot loivatkin peleihin hienoa urheilujuhlan tuntua, kun katsojille osattiin syöttää hyvää tietoa eri pelaajista, taktiikoista ja tapahtumista.

Tankkijuhlaa koko kansalle

Urheilujuhlan tuntua loi tietenkin eniten se, että katsojia riitti ja nämä osallistuivat tunnelmanluontiin hienosti. Välillä salissa nähtiin aaltojakin, mutta tärkeimmiten porukka oli äänessä, hurrasi joukkueille ja aploodeerasi niin matsien alut kuin loputkin.

Kotijoukkue Lemming Train sai luonnollisesti isoimmat hurraat, mikä aiheutti itselleni ihan vähän harmitusta: tyhmimmätkin Lemmingien tapot aplodeerattiin isosti, kun taas vastatiimin onnistumiset vastaanotettiin syvän hiljaisuuden vallitessa. Noh, se oli toki odotettavissakin. Silti Lemmingien hävitessäkin voittajille taputettiin.

Yleisö oli myös tavallaan vaativaa, sillä huonoimpien matsien aikana ja jälkeen pelaajille jopa buuattiin. Ja ihan syystä. Surkeaa kahden tiimin tasapelikämppimistä nyt ei vain voi sietää.

Sinänsä kiintoisasti turnauksen säännöissä oli vekkuli pykälä, jolla tasapelejä ja kämpintää yritettiin vähentää. Kaikkien joukkueiden potit näet määräytyivät voitettujen ottelujen ja erien perusteella. Mitä useammin voitit, sitä enemmän pottiisi kertyi rahaa. Jos erä jää tasapeliksi, niin sen palkintopotti meneekin erilliseen pataan, joka päätyy päivän lopuksi päivän nopeimman voiton pelanneelle joukkueelle. Toisin sanoen – säännöillä haluttiin iskeä suoraan tiimien lompakkoon.  Vaan ei se oikein toiminut aina, etenkään finaalissa.

Sankareita, onko heitä?

Kolmen päivän mittaisen turnauksen aikana kiinnitin huomiota erääseen aivan tiettyyn detaljiin, jota kaikkien joukkueiden kannattaa miettiä tulevaisuudessa. Nimittäin persooniin. Sankareihin. Yksilölliseen erottumiseen.

Keskimäärin kaikki joukkueet olivat vakavailmeisiä nuoria miehiä, jotka eivät juuri hymyilleet. Ennen matsia vähän tsempattiin ja huudettiin iskulause. Ehkä jopa highfaivattiin. Oltiin vain… Hirveän tylsiä ja persoonattomia.

Ja tämän pitäisi olla kilpaurheilua. Yleisölaji.

Yleisölle täytyy kuitenkin tarjota muutakin kuin pöriseviä tankkeja. Ehkä jotkut diggaavat joukkuetta sen kotimaan takia. Tai menestyksen ja taktiikoiden ansiosta.

 

Video 2

Mutta se, mitä tiimit tarvitsisivat hirveästi lisää, ovat tunnistettavat ja muistettavat persoonat. Ensimmäisenä päivänä katselin yleisöä ja näin siellä vain muutaman yksittäisen naisihmisen. Pelaajissahan en nähnyt lavalla ensimmäistäkään naista.

Toisena päivänä hämmästyinkin suuresti, kun eteeni katsomossa parkkeerasi kokonainen tyttöpoppoo, joka oli saapunut paikalle ilman mitään poikakavereita. Ihan vain katsomaan tankkisotaa. Se tuntui sinällään jo erikoiselta äijäpainotteisen (okei, rehellisyyden nimissä mainittakoon, että oli siellä perheitäkin, pikkulapsia ja aikuisia ukkoja) koostuvan yleisömassan keskuudessa, mutta sitten hämmästyin vielä lisää. Tytöt kun fanittivat aivan täysillä amerikkalaisen Fnatecin Junioria. Niin taisi moni muukin, sillä Junior teki kameralle sydämiä ja ”I heart Warsaw” -lappuja, ja tytöiltä pääsi aina kaverin näkyessä kollektiivinen awwwwwwwww-huokaus.

Tätä kummastellessani mietin myös PVP Superfriends -tiimin Batmania ja tajusin: juuri tällaisia tyyppejä niin World of Tanks kuin eSports tarvitsee. Erottuvia hahmoja, joita voidaan ihastella ja arvostaa muistakin kuin pelillisistä syistä. Kauniita kasvoja tai erottuvia persoonia, joita voidaan fanittaa siksi kun he ovat niin ihania. Tai hauskoja. Tai persoonallisia. Tyyppejä, jotka eroavat hymyttömästä yrmymassasta. Tyyppejä, joiden luo mennään ottamaan kaverikuva. Tai kysytään, että voisitko poseerata lasteni kanssa, he tykkäävät sinusta kovasti. Ja sitten tämä pelaaja iloitsee sydäntälämmittävästi ja pörröttää seitsenvuotiaiden pikkupoikien kutreja.

Nämä tyypit jäävät mieleen. Heidän ansiostaan joukkue jää mieleen.

Häpeilemättä tunnustan, että filippiiniläinen PVP Superfriends oli minullekin täysin outo ilmestys ja alkuun kannustin heitä ihan vain fiksi, että saisimme turnauksen jatkopaikoille vähän erilaisiakin tiimejä.

Sitten joukkueen kapteeni Batman marssi lavalle Batman-nahkanaamari päässään ja mökelsi mikrofoniin niin käsittämätöntä englanninkieltä, ettei kukaan ymmärtänyt sanaakaan. Mutta se iloisuus, se iloisuus välittyi ja tarttui. Puhumattakaan kun kurjasti alkaneen viisieräisen ottelun kahden häviön jälkeen tiimi teki täyskäännöksen ja nujersi vastustajansa täysin seuraavassa kolmessa matsissa, niin voi herttinen sentään sitä hurjaa temmellystä niin pelaaja-aitiossa, estradilla sekä permannolla. Niin Batman kuin Superfriendsit olivat niin täynnä riemua, että sen jälkeen kannatin tiimiä loppuun saakka – ja pidin heitä kaikkein yllättävimpänä ja hauskimpana tiiminä koko turnauksessa.

Muutoinkin Superfriends oli siitä riemastuttava porukka, että he pelasivat kerta kaikkisen yllättävää peliä. Kuten suomalaisjuontaja Niklas ”Willkey” Ojalainen kommentoi: ”ei kukaan pelaa noin eurooppalaisissa tai amerikkalaisissa turnauksissa!”

Wargaming.Net League –tapahtuma järjestettiin Varsovassa, Puolassa 4.-6.4.2014.

Lisää tankkijuttuja ensi viikolla!

 

Tuhnuinen videokollaasi

 

 

Lisää aiheesta

Wargaming.Netin synttärit olivat valkovenäläinen spektaakkeli 

World of Tanks – haastattelussa tankkimorpin tekijät (osat 1-9) 

World of Tanks (PC) 

Lue myös

Alien Isolation –ensikosketus – kahdeksannen matkustajan paluu [osa 1]

Alien Isolation –haastattelu: ”halusimme tehdä pelin, jollaista kukaan ei ole vielä tehnyt” [osa 1]

Android: Netrunner (lautapeli)

Deus Ex –modikatsaus – joko olisi uudelleenasennuksen aika?

Dreadball (lautapeli)

Luminyrkki 2014 – taistelupelaajat kohtasivat Porissa

Trials Frontier – johan pärisee, kun Ilvessuo kertoo mobiilitemppuilusta

Turun konserttitalossa raikaa videopelimusiikin taika