Shadowrun – suositusta roolipelistä ristisiitos-räiskinnäksi
Outoja ovat peliteollisuuden tiet. FASA oli aikoinaan arvostettu lauta- ja roolipelien tuottaja. Sittemmin yhtiön menekki taantui ja se päätyi Microsoftin huomaan, puoli-itsenäiseksi pelistudioksi. Nyt yhtiö on palaamassa vanhan sarjansa pariin.
FASAn vuonna 1989 julkaisema Shadowrun on suosittu fantasiaa ja scifiä yhdistelevä roolipeli. Nyt studio työstää vanhasta roolipelistään uutta, astetta erikoisempaa teosta – verkkopelattavaa räiskintäpeliä Xbox 360:lle ja pc:lle.
Mielenkiintoisia ovat peliteollisuuden polut, sillä nyt tosiaan Shadowrunin alkuperäinen kehittäjä on lisensoinut pelin oikeuksien nykyiseltä omistajalta, joka on parhaillaan myymässä sen oikeuksia edelleen.
Shadowrun toimii tienraivaajana
FASAn pitkäaikainen studiojohtaja Mitch G esitteli peliään ja eDome keskusteli niin Mitchin kuin muidenkin FASAlaisten kanssa uudesta peliprojektista. Ja muustakin mukavasta, olihan Mitch yksi legendaaristen MechWarrior-pelien tekijöistä.
Tällä kertaa pääpaino oli kuitenkin Shadowrunissa, joka on kieltämättä melkoisen vaikuttava peli. Monellakin tapaa. Kuulu roolipeli ja FASA on maukas yhdistelmä, niin myös Windows Vista-käyttöjärjestelmän ja Xbox 360 -konsolin yhdistäminen. Shadowrun näet ilmestyy yhtaikaa molemmille alustoille ja kiitollisesti verkkopelaaminen onnistuu ristiin alustoista riippumatta. Xbox-pelaajat voivat mesota samassa matsissa pc-pelaajien kanssa. Loistavaa ja pelaajaystävällistä.
Prosessiin liittyy myös Xbox Live -palvelun laajentaminen pc-alustalle, Vista-käyttöjärjestelmään. Pelaajilla on sama pelaajanimi niin Xboxilla kuin pc:llä, Liven ominaisuudet tulevat pc-pelaajien käyttöön, tarjolla ovat samat ystävälistat, kaverien kutsuminen samaan peliin, chattiminen verkon yli ja niin edelleen. Hienoja ominaisuuksia, vaikkakaan eivät sellaisia että kaikki pelaajat ottaisivat niitä vastaan ilosta itkien. Saattaahan kyseessä olla myös ilkeän Microsoftin juoni pelaajien ja näiden sielujen rosmoamiseksi.
No, miten vain. Vista on tullut ja Shadowrun tulee. Mutta onko Shadowrun se peli, joka innostaa pelaajan uuden käyttöjärjestelmän pariin? Vai olisiko Xbox 360 se järkevämpi vaihtoehto?
Mikä Shadowrun?
Entä mistä Shadowrunin videopeliversiossa onkaan kyse? Kiivaasta ja jossain määrin omaperäisestä toiminnasta. Tiimipelipainotteisesta, erä erältä etenevästä verkkoräiskinnästä. Näyttävästä ja lystikkäästäkin magian ja teknologian ristisiitoksesta.
Shadowrun erottuu muista nykyaikaan ja tulevaisuuteen sijoittuvista räiskintäpeleistä nimenomaan magian sekoittamisella teknoräiskintään. Pelin asetekniikka ei ole mahdottomasti nykyaikaa pidemmällä, vaan suuriman osan varusteista ja aseista voisi kuvitella mielikuvista suuremmin rasittamatta huomisen tai enintään ylihuomisen sotilaan päälle.
Magia sen sijaan tuo muassaan uuden ulottuvuuden jos toisenkin. Maailma näet koki melkoisen mullistuksen, kun maan päältä kertaalleen kadonnut magia tekikin paluun 5000 vuoden poissaolon jälkeen. Sen myötä moni ihminen havaitsi omaavansa taikavoimia, mutta ei se vielä mitään, magian paluun myötä moni myyttiseksi luultu olento tai rotu suoritti myös comebackin. Ei aivan ystävällisimmissä merkeissä.
Jos ihmiset eivät tule toimeen keskenäänkään, niin yritäpä tulla toimeen samperin pitkäkorvahippihaltioiden tai multapussaajakääpiöiden kera. Eihän siitä mitään tule. Ja sitten joku vielä keksii, että keräilläänpäs kilpaa kaikenmaailman taikaesineitä tai valtaillaan erilaisia paikkoja. Ja toinenkin. Kivat sulle, maista valopalloani.
Näin siis yhdistetään näppärästi isot aseet ja maagiset voimat. Mitä vain muiden nujertamiseksi.
”Magia ja teknologia tuovat Shadowruniin enemmän pelimahdollisuuksia kuin muissa räiskintäpeleissä”, Mitch ynnää.
”Muutenkin me yritämme tehdä asiat paremmin. Monissa peleissä magia on toteutettu erittäin pinnallisesti. Ei ole oikeastaan mitään eroa ammutko raketinheittimellä vai loitsitko tulipallon – kyseessä on käytännössä sama ase uusilla grafiikoilla.”
”Lisäksi me yritämme tehdä pelin sellaiseksi, että pelaajat koettavat pelata älykkäämmin, käyttää pelin mahdollisuuksia toisiaan vastaan. He voivat käyttää vaikkapa teleporttausta, seinien läpi näkemistä, singota toisen pelaajan taakse ja niin edelleen. Magia tuo peliin valtavasti erilaisia mahdollisuuksia, joiden ansiosta Shadowrunissa on kyse erilaisten taitojen ja mahdollisuuksien yhdistelemisestä.”
Taikojen ja tekniikan yhdistely kuulosti esittelyssä mielenkiintoiselta mutta epämääräiseltä. Miten homma oikeastaan siis loppujen lopuksi toimii?
Yllättävän hyvin, itse asiassa.
Mahtia ja magiaa?
Shadowrunissa on hahmoja neljästä eri rodusta, joilla on kullakin omanlaisensa peruskyvyt ja olemus. Joukoin nopein on haltia, elf, joka on kuitenkin samalla fyysisesti heikoin. Haltia parantaa itseään koko ajan ja heidän valmiutensa magiaan on paras kaikista.
Haltian vastakohta on klassiseen tapaan kääpiö, joka on suorastaan antimaaginen otus. Kääpiö hylkii magiaa ja voi jopa estää taikojen loitsimisen lähistöllään. Kääpiöt ovat pieniä, vikkeliä ja vahvoja.
Troll, peikko, on valtava peto, joka vain suuttuu kun sitä kutitellaan tuliaseilla. Troll on vahvin otus, joka jaksaa kantaa helposti raskaimpiakin aseita – jopa raketinheitintä, jolla varustautunut haltia vain raahautuisi hiljakseen eteenpäin.
Ja se ihminen. Keskiverto kaikessa mutta näppärä tekniikan kanssa.
Eri rodut siis sopivat hieman eri tavoin erilaisiin pelityyleihin. Jos haluat olla vikkelä kiitäjä, joka loitsii vauhdissa taikoja, ota haltia. Jos tykkäät raketinheittimistä, ota peikko. Ja niin edelleen.
Tärkeintä on tietysti hahmojen soveltuvuus magian käyttöön. Yksi rotu on oikein kätevä taikojen käyttäjä, toiselta ne eivät tahdo sujua lainkaan. Joku jaksaa kantaa pirusti isoja aseita ja varusteita.
Haluamansa hahmon ja pelitaktiikan suhteen on siis käytettävä harkintaa, kun miettii millaista magia- ja tekniikkavarustuksen haluaa. Mitä enemmän tekniikkaa ja mitä isompia aseita, sitä vähemmän taikomista ja toisinpäin. Fifti-fifti-suhteella tehty hahmo ei välttämättä juhli, sillä tällöin hahmo ei pysty käyttämään skaalojen ääripäiden tehokkaimpia taikoja/varusteita. Pelijärjestelmä on erittäin selkeä taikojen ja tekniikan keskinäisen toimivuuden suhteesta, ja pelaaja näkeekin vaivattomasti miten paljon magiaa jää käyttöön, jos ottaa vaikka varusteen x tai aseen z. Esimerkiksi raketinheittimen otettuaan on turha toivoakaan käyttävänsä pisaraakaan loitsuvoimaa.
Taian ja tekniikan sekoitus on silti mahdollista ja siihenhän peli perustuukin. Mlempia kannattaa hyödyntää soveliaasti, harkiten hahmoaan ja haluttua pelityyliä. Esimerkiksi kääpiöiden magiakyky on rajoittunut, mutta ripaus taikuutta voi hyvinkin tuottaa yllätyksiä vastustajille.
Entä meininki käytännössä? Tavallisessa räiskintäpelissä pelaajan toimintamahdollisuudet ovat verrattain rajallisia. Sitä vain juostaan, kurkitaan, väistellään ja ammuskellaan. Crackdownissa on jo pieni ripaus villimpää menoa, sillä supervahva sankari voi jopa loikkia talojen katoilla ja seiniä pitkin. Shadowrunissa meininki on viety vieläkin pidemmälle ja reilusti.
Hahmot eivät ole sinänsä äärimmäisen vahvoja tai ketteriä temppuilijoita, vaan vauhti ja yllättävät aspektit syntyvät taikojen ja tekniikan kautta. Hahmot voivat yhtäkkiä teleportata seinän läpi pakoon – tai vihollisen taakse. Ehkä hahmosi näkee näköimplantillaan seinien läpi, jolloin voit näppärästi hiipiä sopivalle kohdalle seinää, ottaa miekan käteen ja singahtaa seinän läpi vihollisen taakse, jolloin onkin kiva silpaista viholliselta nirri pois täysin yllättäen. Selkään asennettavat siivet mahdollistavat näppärän liitelyn ja yllättävän nopean paikanvaihdon. Gust-magiahyökkäys, maagisten petojen kutsuminen, parantavan puun loitsiminen lasertähtäimet pyssyihin ja refleksikiihdytin ovat myös vekkuleita lisukkeita.
Kyvyt ja lisälaitteet ovat parhaimmillaan villejä, verraten hauskoja ja kuitenkin myös loogisia ja ymmärrettäviä. Ne luovat peliin terää ja erikoisuuden tuntua, joka erottaa sen muista toimintapeleistä. Eri roduilla ja varusteilla kikkaileminen tekee pelaamisesta periaatteessa erittäin monipuolista ja räväkkää toimintaa löytää tai voi kehittää itseään kiinnostavan taika/asekombon.
Kierros kierrokselta
Kaikesta erikoisuuden hehkuttelusta huolimatta peli yllättää käytännön saralla. Eikä kaikkia välttämättä positiivisesti. Meininki näet muistuttaa hämmästyttävän paljon Counter-Strikeä. Voisi melkein sanoa, että kyseessä on modernisoitu CS-klooni uusilla aseilla ja taikahärpäkkeillä.
Peli etenee tuttujen verkkoräiskintöjen tapaan kierros kerrallaan, jokainen roundi loppuu kaikkien vastatiimin pelaajien kuoltua tai jos toinen tiimi onnistuu täyttämään tehtävän tavoitteensa. Ensimmäiset erät ovat vielä varsin rauhallisia – pelin kokonaisuuteen suhteutettuna. Pelaajat ja tiimit kun aloittavat pienellä budjetilla ja kepoisilla aseilla. Muutaman vuoron jälkeen pelaajilla alkaa jo olla varaa ostaa kovempia aseita, varusteita tai taikoja. Kierrokset alkavatkin muistuttaa jopa asevarustelukierrettä, kun tiimit pistävät parastaan yhä kovempien kamojen kera. Loitsut ja mega-aseet vain kihisevät. Mutta tähän suuntaan ei ole toki pakko edetä. Koepeleissä tuli todettua sekin, että raskaasti aseistettujen vihollisten edessä pärjää kevyemmälläkin varustuksella, kun vain miettii taikojen ja varusteiden yhdistelmiä ja käyttää pelaamiseen muutakin kuin pelkkiä räiskintärefleksejään.
Yllättävää kyllä, vaikka Shadowrun onkin ennen kaikkea nopeatempoista toimintaa, niin päätään voi käyttää oikeastikin. Nopeat ja tilanteen mukaan improvisoidut päätökset, kykyjen/taikojen hyödyntäminen ja eri hahmojen erikoiskykyjen taitava hyödyntäminen luovat tilaa myös taitopelaajille. Muutaman tunnin pelaamisen jälkeen sitä jo oppii yhdistelemään asioita ja hyödyntämään pelistä löytyviä pikkudetaljeja. Ja voi löytää – tai kehittää – itselleen tai pelityyliinsä sopivan taika/asekombon.
Muttah… Paljon riippuu tietysti peliseurasta. Ikävä kyllä tätä voi pelata myös hyvin tyypillisenä, suorasukaisena ja mitäänsanomattomana perusräiskintänä. Testipelit maistuivatkin parhaimmalta, kun pelaajat ottivat hieman rauhallisemmin ja hyödynsivät pelin erikoisempia ominaisuuksia. Miten usein törmäät verkossa vastaavaan, fiksusti pelaavaan sakkiin? Voi olla nihkeää…
Plussaa myös fiksusta käyttöliittymästä. Pelaaja voi muokata kontrolleja pelin aikanakin haluamakseen ja asettaa tärkeimpiä toimintojaan sopivimmille pikanäppäimille. Lisäksi loput pikanäppäimiin mahtumattomat taiat ja erikoiskyvyt löytyvät erittäin näppärästi pikavalikon kautta. Pelaaminen onkin vaivatonta ja helppoa, mikä on tietysti tärkeää nopeatempoisen verkkoräiskinnän tiimellyksessä.
Pc:llä ja konsolilla…
Entäpä pelin tasapainotus? Miten tällainen omituinen ja mahdottomasti poukkoileva toimintapelin saadaan ylipäätään toimivasti? Etenkin kun peli ilmestyy yhtaikaa sekä Xbox 360:lle ja pc:lle – ja nämä voivat teilata toisiaan samoissa verkkomatseissa!
– Palkkasin tosi fiksuja kavereita ja käskin heidän tehdä homman. Ja kas, he tekivät sen. Pistimme oman tiimimme jätkät tekemään töitä Halon pääsuunnittelijan kanssa ja he saivat homman toimimaan kolmessa kuukaudessa. Puolet testitiimistämme on pc-pelaajia ja puolet Xbox-pelaajia, itse asiassa Halon testiporukkaa. He teilaavat toisiaan aika 50:50 suhteella, joten kai se toimii.
Eli hiirellä pelaavat pärjäävät padilla pelaaville?
– Kyllä. Se toimii. Se on batshit insane (toim. huom. en yritäkään kääntää) mutta se toimii. Kokeilkaa itse, näette etten valehtele!
Hyvältä siis vaikuttaa? No, aika hyvältä. Positiivista on pelin yllättävän vaativa opiskeluvaihe. Meininkiin kyllä pääsee heti mukaan, mutta jippojen oppiminen vaatii epätavallisen paljon aikaa. Tätä ei nielaista kerralla.
Megahienous-aste jää kuitenkin saavuttamatta. Jotain tuntuu puuttuvan. Teknomaaginen Counter-Strikeäminen on kivaa ja toimivaa, mutta pelissä ja toiminnassa ei vain ole syvyyttä. Eikä verkkoräiskinnässä ole tietenkään tarinaakaan. No, onneksi yksinpeli ja cooppaus sentään toimii myös bottiseurassa.
Toisaalta – eihän Counter-Strikessäkään ole kummoisesti syvyyttä, mutta silti sitä vain väännetään edelleen.
Kokonaisuus on miellyttävää räiskintäviihdettä, mutta luulen että Shadowrun jää parhaimmillaankin pikkuhitiksi. Se vain ei vie niin perusteellisesti mukanaan ja pelissä saisi olla enemmän ja vaihtelevampaa sisältöäkin. Jos valmiissa pelissä on vain kymmenkunta karttaa ja kolme pelitilaa, niin intohimoinenkin pelaaja puutuu jossain vaiheessa. Toivotaan että kauppoihin päätyvässä versiossa on enemmän herkkuja tai että ilmaisia laajennuksia saapuu nopeasti.
Mutta ei silti – on tämä ehdottomasti mielenkiintoinen ja nautinnollinen peli. Vaikka vähän outo onkin. Jatkamme Shadowruniin tutustumista pikapuoliin, pysykää linjalla!
Tekijä: FASA Studios
Julkaisija: Microsoft Game Studios
Testattu: Xbox 360
Tulossa: Windows Vista, Xbox 360
Pelaajia: 1-16
Pelin kotisivu: http://shadowrun.com/
Ps. ”Jos tämä myy hyvin, roolipeli tulee seuraavaksi.” -Mitch
